Isoäidin pikkuvastustaja

Tervetuloa Olipa Kerran jaksoarvostelun pariin! Nyt luvassa on Gideoniin keskittyvä, keskinkertainen, ei mitenkään huono, jos ei erityisen hyväkään, "Mother's Little Helper”.

Varoitus. Tämä arvosteli sisältää paljastuksia jakson juonesta.

Aikaisemmin tapahtunutta: Musta Keiju kaappasi Rumplen ja Bellen pojan Gideonin ja teki hänen lapsuudestaan yhtä helvettiä. Nyt aikuiseksi kasvanut Gideon yrittää tuhota hänet keinolla, millä hyvänsä. Jopa kiristämällä Emmaa tekemään sen puolestaan. Naisen pitää tappaa Musta Keiju tai hän ei saa miestä takaisin. Koukku puolestaan yrittää päästä takaisin Storybrookeen, Emman luo.

Gideon on harvinaisen alikehittynyt hahmo, minkä vuoksi häneen keskittyvä jakso voi olla joko siunaus tai kirous. Toisaalta Gideonin teot vaativat selittämistä, niin älyvapaalta ne vaikuttavat. Toisaalta noinkin tylsään hahmoon ei jaksaisi keskittyä koko jakson ajan, varsinkin kuin sarjassa riittää mielenkiintoisempiakin hahmoja. Ilokseni voi sanoa, että jakso osoittautui lähinnä siunaukseksi.

Nyt jaksoarvoarvostelun pariin. Aloitan taas takaumista ja menen sitten muihin storylineihin, tärkeämmästä vähemmän tärkeään.

Mustan Keijun maailma, nimeä en tiedä. Yllättävän vähän aikaa sitten. Siellä aika nimittäin kulkee eri tavalla kuin Storybrookessa tai Lumotussa metsässä. Musta Keiju tuo vauva-Gideonin maailmansa. Hän on päättänyt kasvattaa Gideonin omana poikanaan.

Aikaa kuluu. Gideon vankilassa. Siellä hän tutustuu toiseen poikaan, Roderickiin. Musta keiju kuitenkin vie hänet pois, rangaistuksena siitä, että Gideon varasti äidiltään saaman kirjan itselleen. Gideonilla olisi mahdollisuus pelastaa poika, mutta hän ei uskaltanut. Hän on näköjään isänsä poika enemmän kuin uskaltaa edes myöntää. Tosin ei häntä voi syyttäkään. Gideonhan oli vasta lapsi.

Taas aikaa kuluu. On Gideonin 28. syntymäpäivä. Joku on varastanut Mustalta Keijulta avaimetpaikkaan, jossa Musta keiju säilyttää voimakkaimpia taikaesineitään. Gideonin tehtäväksi jää syyllisen rankaiseminen, mutta hän ei voi tehdä sitä. Syyllinen nimittäin osoittautuu Roderickiksi. Hän haluaa pois Musta Keijun kaivoksesta, missä taikaesineet voivat auttaa. 

Pienen taivuttelun jälkeen Roderick saa Gideonin puolelleen. Mutta, koko avainten kadotus-episodin tarkoitus oli vain testata Gideonia. Musta Keiju on pettynyt, mutta hänellä on silti miehelle käyttöä. Hän ottaa Gideonin sydämen tämän rinnasta ja lähettää hänet Storybrookeen. Juoneen kuuluu tietenkin muutakin, mutta en mene siihen vielä.

Takaumat olivat ok, ei maata mullistavan hyviä, mutta ei huonojakaan. itseasiassa samaa voisi sanoa koko jaksosta. Etukäteen luulin takaumien näyttävän jo tiedettyjä asioita, niin kuin niiden alussa näyttikin. Toisin kävi. Itseasiassa sain selvennystä muutamaan asiaan. Takaumissa oli jopa enemmän kuin yksi uusi asia, mikä on erittäin hyvä asia. Aliarvioin kuitenkin sarjan pahasti. Hyvä niin.

Musta Keiju vaikuttaa taistelevan sarjan pahimman roiston tittelistä. Siis tekojensa ansiosta, ei siksi, ettei häntä olisi viihdyttävä katsoa. Ehkä nainen lainaa liikaa muilta sarjan roistoilta, mutta hän oli juuri niin nautittava kuin etukäteen arvelinkin. Hän on ylivoimaisesti Gideonia parempi roisto. Samalla myös vastenmielisempi, sillä nuoren Roderickin kidutusta oli hankala katsoa.

Gideon paljastui paljon paremmaksi ihmiseksi kuin hän olisi voinut olla, sillä hän ei suinkaan halua tappaa Emmaa. Se synti jää kokonaan Mustan keijun hartaille Toisaalta taas ei. Pitää muistaa, että hän teki hyvin pitkän aikaa kaiken, mitä Musta keiju vain tahtoo. Muun muassa rankaisi ihmisiä, mitä julmemmalla tavalla. Mukisematta. Sankarinviittaa hänelle ei siis voi pukea.

Oli mielenkiintoista vihdoin nähdä, mihin Musta keiju oikein lapsia tarvitsee: kaivamaan Pimeää Keijupölyä hänen kaivoksestaan. He tekevät siis samaa työtä kuin kääpiötkin, huonoimmissa työolosuhteissa vaan. Mustalla Keijulla on suuret suunnitelmat. koska nainen on tehnyt myös Pimeän Kirouksen, niin kuin tässä jaksossa selvisi, kukaan tuskin haluaa nähdä, mitä se on.

Miten Roderick tiesi niin paljon ulkomaailmasta? Miksi Musta Keiju uskoi saavansa ketään hänen puolelleen kidutuksella? Miksi Gideon vaihtoi puolta niin nopeasti? Viimeisessä kahdessa kysymykset toki voivat olla toisensa poissulkevat. Kysymyksiä oli tavallista vähemmän, mikä tarkoittaa joko sitä, etten ole vain kiinnittänyt niihin huomiota tai sitten niitä ei vaan ole.

Mys tämä tapahtui

Storybroke. Nykyaika. Emmalla ei voi olla muta vaihtoehtoa kuin auttaa Gideonia. Muuten hänellä ei ole mahdollista saada Koukkua takaisin. Ensin hän ja Snow kuitenkin konsultoivat asiaa Rumplelta, ainoalta ihmiseltä, joka tietää yhtään mitään Mustaan Keijuun liittyvää. Mies paljastikin, kuka Musta Keiju oikein on. Oli jo aikakin.

Minä vaan mietin, miksi Rumple ja Belle eivät ole jakaneet tietojaan sankareidemme kanssa aikaisemmin. Hänhän haluaa muutenkin poikansa onnistuvan, monestakin syystä. Rumple ei voi tietää, että kaikki on vain Musta keijun juonta. Tai en ainakaan usko niin. Rumplesta ei voi aina tietää. Hän on kiero kuin korkkiruuvi.

Emmaa ja Snow:ta oli kiva nähdä yhdessä, vaikkakin vain vähän aikaa. Jostain syystä sarja on jättänyt Snow.n ja Davidin takaa-alalle, ehkä antaakseen heitä näytelleelle vähän vapaata. En valita. He eivät ole koskaan olleet lempihahmojani tai edes hahmoja, jotka jaksaisivat kiinnostaa minua juuri ollenkaan. Vähempi parempi. Kuitenkin he ovat sarjan päähahmoja heti Emman jälkeen.

Emma lupaakin auttaa, mutta ensin hän vaatii sekä miekkaa, että Koukkua takaisin, yhteistyön merkiksi. Gion suostuu sopimukseen. Koukun takaisin saamiseksi heidän pitää mennä Velhon talolle. He tekevätkin loitsun, mutta se ei suinkaan tuo Koukkua takaisin. Ovesta tulee kuitenkin joku muu, tai tarkemmin jokin muu: Luonnottoman suuri hämähäkki.

Hämähäkki toi vauhtia muuten hyvin hidastempoiseen jaksoon, mitään erikoistehostetiimin mestariteos se ei kuitenkaan ollut. Päinvastoin. En muista nähneeni noin kökköä Erikoistehoste-hämähäkkiä koskaan. Toki se on ymmärrettävää ottane huomion sarjan kohtuullisen pienen budjetin.

Gideon ei kuitenkaan auto Emmaa sen lyömisessä, vaan työntää naisen hämähäkin seittiin, ottaa miekan hänen kädestään ja häipyy. Emma ei kuitenkaan kuollut, kiitos hänet pelastaneen Goldin. Hän sattui paikalle vähän turhankin sopivasti. Hänen melkein kuolemansa kuitenkin riitti, jotta Musta Keiju sai juuri sen, minkä halusikin. Hän pääsi kuin pääsikin Storybrookeen. 

A-storyline loppui Snown ja Emman tapellessa Rumplen ja Bellen kanssa siitä, onko Gideon enää parannettavissa vai ei. Emma ei nimittäin enää usko niin. Ymmärrettävää, onhan tämä yrittänyt tappaa hänet jo pariin kertaan. Rumple ja Belle ovat luonnollisesti erimieltä. Onhan Gideon sentään heidän poikansa. Ymmärrän heitäkin. Tuleeko tästä perheiden välinen taistelu? Luultavasti.

Päätarinasta voisi sanoa samaa kuin takaumastakin. ihan ok, mutta ei mitenkään erityinen. Gideonin pettäminen ei yllättänyt ketään, niin kuin sekään, että lopulta Musta keiju sai haluamansa. oli kuitenkin hyvä nähdä Emma taas juonessa mukana. Nainen on saanut viime jaksoissa hyvin vähän ruutuaikaa. varsinkin kuin hänen merkityksensä sarjassa ottaa huomioon.

Toisen B-Storylinen voi laittaa pariin lauseeseen. Henryn Kirjailijan kykyynsä temppuilevat. Hän ja Regina kysyvät apua Isaacilta, edellisestä Kirjailijalta. Tämä auttaakin heitä, vapauttaan vastaan tietenkin, kertomalla, mistä vaiva oikein johtuu. Henryn kirja on loppumassa, toisin sanoen tarina päättyy. Asiasta on vaikea olla huolissaan. Tiedämme kaikki, että lopulta kaikki saavat onnellisen lopun.

Storyline oli jakson epämielenkiintoisin. Siihen kuului muutama vitsi, mikä on hyvä. Sarja tarvitsee vähän enemmän huumoria. Sitä paitsi se antoi sekä Reginalle, että Henrylle mielekästä tekemistä. Saimme myös tietää, että Regina on onnistunut purkamaan kaikki muut pahan Kuningattaren loitsut, paitsi Snow:hun ja Davidin liittyvän. En ole huolissani, se rikotaan viimeistään kauden finaalissa.

Viimeiseksi mennään katsomaan, mitä Kapteeni Koukulle oikein kuuluu. Merirosvo löytää mustaparran, jolta hän haluaa maailmojen matkaamisen mahdollistavan pavun. Mustaparta haluaa vastineeksi Jolly Rogerin. He palaavat laivasta kortein. Koukku häviää. Jolly Roger on kuitenkin Storybrookessa, joten sen saadakseen Mustaparran pitää käyttää papuaan.

Valitettavasti papu ei kuitenkaan vie heitä Storybrookeen, vaan Mikä-Mikä Maahan. Siellä kaksikko saa vastaansa ryhmän kadonneita poikia. He löytävätkin veneen, jolla pääsisi pakoon. Koska Mustaparta on, kuka on. Hän luonnollisesti tainnuttaa Koukun ja ottaa veneen kokonaan itselleen. Sano tyly vaan.

Storyline ei ehkä ollut jakson tärkein, mutta sentään viihdyttävin, ja hauskin. Mustaparta oli oma itsessä. Niinpä hänen ja Koukun väittelyitä olikin vallan hyvä katsoa. Mikä-Mikä-Maassakin riittää vielä jonkin verran koluamista, vaikka sei olekaan sama ilman Peter Pania. Saa nähdä, onko Koukku siellä kauden asti. En vastusta ajatusta, vaikka se ei kuulukaan sarjan mielenkiintoisempiin paikkoihin, ei edes lähelle.

On ollut jo pitkään tiedossa, että sarja joko loppuu tai ainakin saa muuttaa muotoaan. Jakso antoikin sille tietynlaisen vahvistuksen. Lähinnä siksi, että kirja on saamassa päätöksensä, mutta muitakin merkkejä on. Esimerkiksi Koukun olisi nyt helppo kulkea maailmasta toiseen ja sulkea aukinaisia juonenpätkiä yhteen. Niitä sidotaankin ahkerasti jo nyt tai siltä ainakin vaikuttaa.

Ennustukseni mahdolliselle seitsemännelle, ja samalla luultavasti sarjan viimeiselle, kaudelle on, että Emma ei kuole, vaan menettää Pelastajauutensa ja viimeisellä kaudella pääosan saa Henry ja miksei Reginakin. Snow ja David puolestaan saavat onnellisen loppunsa Lumotusta metsästä, heidän kuin huhutaan jäävän pois sarjasta. 

Pelilaudan asettelu-jaksoksi "Mother's Little Helper” ei ollut yhtään hullumpi. Varsinkaan kuin ottaa huomioon, että se keskittyi minua kovin vähän kiinnostavaan hahmoon, Gideoniin. Nähtiinhän siinä taas Musta Keiju ja vanha tuttu, Mustaparta. Sitä paitsi, sisälsihän se tavallista poikkeavia pareja, kuten Emma ja Gideon, Regina ja Isaac ja Koukku ja Mustaparta, mikä teki jaksosta edes jokseenkin mielenkiintoisen.

Valitettavasti niin myös pahaakin. Vanha Kirjailija Isaac ja Henryn kamppailut kykyjensä kanssa olisi voinut jättää pois. Siitäkin huolimatta, että ne antoivat Reginalle jotain tekemistä ja kiusoittelivat jatkosta. Lisäksi siitä puuttui jokin oleellinen lähes kokonaan: En missään vaiheessa jännittänyt hahmojen puolesta. Siitäkään huolimatta, että panokset ovat suhteellisen korkealla.

Kokonaisuudessaan jakso oli hyvä, joskaan ei mitenkään erinomainen. Kolme ja puoli tähteä.