maanantai 10. huhtikuuta 2017

Rautanyrkki tarkoitustaan etsimässä-Niin sarja kuin hahmokin

Netflixin ja Marvelin yhteiset supersankarisarjat ovat saaneet syystäkin paljon ylistystä. Valitettavasti  yliluonnollisia voimia omaavasta taistelijasta kertova Iron Fist teki poikkeuksen sääntöön.


Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia

Danny Randin vanhemmat menehtyvät lentokone-onnettomuudessa kaukana kotoaan. Dannyn onenksi hänet pelastetaan munkkien toimesta. He vievät hänet mystiseen K'un-Luniin, jossa hänestä tulee yliluonnollisilla voimilla vahvistettu kamppailulajien taitaja, yliluonnollisia voimia omaava kamppailulajien taitaja, Iron Fist, suomeksi Rautanyrkki. 

Nyt, viiden toista vuoden jälkeen, Danny (Game of Thrones tähti Finn Jones) on päättänyt hylätä velvollisuutensa K'un-Lunin suojelijana ja palata kotiinsa New Yorkiin ottamaan paikkansa nimeänsä kantavan Rand-yhtiön johtajana. Danny ei kuitenkaan pääse velvollisuuksiaan pakoon, sillä kaupunkiin on tullut myös hänen perivihollisensa Hand.

Iron Fist on Defenders-sarjoista ylivoimaisesti heikoin. Pitää kuitenkin muistaa, että niiden taso oli erittäin kova. Niinpä niitä huonompana oleminen ei tarkoita sitä, että olisi ylipäätään huono. Itseasiassa sarjaa ei kannata jättää väliin, varsinkin jos supersankarimäiskintä ja kamppailulajit kiinnostavat. Tai jos olet pitänyt muiden Defergerien sarjoista edes vähän. Sanoivat kriitikot, mitä tahansa.

Sarjan lähtökohta on kieltämättä kiehtova ja siitä saisikin aikaan, vaikka ja mitä. Sen meille on osoittanut jo DC:n harvinaisen laadukas Arrow. Iron Fistissä olikin paljon potentiaalia ja mitä tärkeintä aina välillä se potentiaali jopa käytettiin hyväkseen. Varsinkin kauden lopussa, jossa sarja olikin parhaimmillaan. Suuremalta osin potentiaali kuitenkin jäi käyttämättä.

Sentään Colleen Kick Ass
Valitettavasti toteutus ei ollut läheskään yhtä hyvä kuin sen olisi pitänyt olla. Eikä varsinkaan niin hyvä kuin Marvelin ja Netflixin yhteistyöllä tekemistä sarjoista olen tottunut odottamaan. Taistelukohtauksia oli liian vähän ja nekin olivat harvinaisen huonosti tehtyjä, yritysmaailmaan keskityttiin liikaa, suurin osa hahmojen repliikeistä oli lähinnä noloja ja tahtikin oli liian hidas. 

Kolmetoista jakso oli sarjalle liikaa. Tarina olisi saatu kerrottua paljon lyhyemmässä ajassa. Juoni kävikin paikka paikoin tyhjäkäynnillä. Ajan tappamiseksi sarjaan oli ängetty täysin turhia sivujuonia, jotka, antaisin anteeksi, jos sivujuonista olisi edes tehty kiinnostavia. niin ei kuitenkaan ollut asian laita. Olen minä ennenkin täytejaksoja nähnyt, mutta täytekausi on minulle jotain uutta.

Yliluonnolliset elementitkin oli hylätty melkein kokonaan. Osittain syynä oli pieni budjetti, osittain se, että sarjan haluttiin sopivan yhteen muiden Defenderien kanssa, kanssa, jotka edustavat supersankareista sitä katutasoa. Se oli virhe. Ne olisivat tehneet sarjasta niin paljon paremman. Sitä paitsi en ole asiantuntija, mutta eivätkö ne kuulu hahmoon muutenkin.

Kaiken tämän antaisi vielä anteeksi, jos Danny edes olisi hahmona jotenkin kiinnostava, sympaattinen tai edes samaistuttava. Niin ei kuitenkaan ole, vaan hän vaikutti lähinnä kiukuttelevalta kakaralta. Kuin nyt kohusta huolimatta päädyttiin valkoihoiseen näyttelijään, kyseisen näyttelijän pitäisi edes olla hyvä. Jos ei näyttelijänä, niin ainakin kamppailulajien taitajana. Valitettavasti Finn Jones ei ollut kumpaakaan.

Onneksi muut hahmot, erityisesti Dannyn yllättävän roistosta jonkinlaiseksi sankariksi noussut Dannyn vanha kaveri Ward (Tom Pelphrey), lujaluonteinen kamppailulajien opettaja Colleen (Jessica Henwick) sekä muistakin Defenders-sarjoista tuttu järjenääni Claire (Rosadio Dawson), korvasivat päähahmon huonouden enemmän kuin hyvin. Heidän voisikin sanoa olevan sarjan pelastavia tekijöitä.

Pidin myös Dannyn ja Collleenin romanssista, jopa yllättävän paljon. Ehkä osittain siksi, että Colleen ei missään vaiheessa saanut perinteisesti rakkauden kohteille annettua Nainen Pulassa-roolia. Myös Wardin ja hänen siskonsa Joyn (Jessica Stroup) kumppanuus oli näkemisen arvoinen, vaikka olisinkin halunnut nähdä Joyn paljon aktiivisemmassa roolissa. 

Hand ei vakuuttanut roistona Daredevilissä, eikä se todellakaan tehnyt niin Iron Fistissäkään. Roistoista toinen eli Wardin ja Joyn kuolleeksi luultu isä Harold (Taru Sormusten Herrasta-elokuvissa Faramiria esittänyt David Wenham) onnistui vähän paremmin, mutta ei hän läheskään Jessica Jonesia piinanneen Killgraven veroinen roisto ollut. Kaukana siitä.

Tiivistetysti Iron Fististissä on ongelmia enemmän kuin laki sallii, mutta ei sitä niiden vuoksi kannata väliinkään jättää, varsinkin kuin jos muut Netflixin ja Marvelin yhteiset tuotokset ovat mieleesi. Sarjalla on myös hetkensä. Kaksi tähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti