Neil Gaimanin Unohdetut Jumalat saa kohta oman tv-sarjansa, joten päätin itsekin lukea kyseisen fantasiakirjan. Kirja ei ollut vain hyvä, vaan paras vähään aikaan lukemistani.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran paljastuksia kirja, ja samalla sen pohjalta tehdystä tv-sarjan, juonesta. Lue siis omalla vastuullasi!
Shadow Moon päästetään vankilasta pari päivää suunniteltua aikaisemmin seurauksena hänen vaimonsa traagisesta kuolemasta. Vapauduttuaan Shadow tapaa mystisen "Wednesdayn", joka tarjoaa hänelle heti kättelyssä töitä henkivartijanaan. Shadow suostuu. Hän ei tiedä joutuvansa maailmaan, joka täynnä jumalia, niin uusia kuin vanhojakin. Muista yliluonnollisista olennoista puhumattakaan.
Vanhat jumalat kituuttavat jotenkuten, saavathan jumalat voimiaan palvonnasta ja heidän palvojansa ovat jo kauan sitten kuolleet. Uudet sen sijaan menestyvät hyvin. "Wednesdaylla" onkin vakaa aikomus yhdistää vanhat jumalat vielä viimeiseen taisteluun amerikkalaisten sielusta. Tämä vaan on helpommin sanottu kuin tehty, sillä he pelkäävät häviävänsä sodan ja tuhoutuvansa siten lopullisesti.
Luen paljon fantasiaa, joten on suoranainen ihme, etten ole lukenut Unohdettujakin Jumalia jo kauan aikaa sitten. Tai Neil Gaimanin muita teoksia. Onneksi asia tuli nyt korjattua, sillä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Voisin jopa sanoa, että paras, jonka olen lukenut tänä vuonna. Pitää kuitenkin muistaa, että vuosi on vielä nuori. Ollaanhan vasta huhtikuussa.
Ihan lempifantasiakirjakseni se ei yllä, mutta se ei ole mikään häpeä kuin vastassa on sellaiset kirjasarjat kuin Tulen ja Jään laulu, Harry Potterit ja Taru Sormusten Herrasta. Hyvin lähelle se kuitenkin pääsee. En ennen kirjan lukemista olisi osannut arvata, että kuinka lähelle. Tulen ehdottomasti katsomaan myös siitä tehdyn tv-sarjan ja toivon, että se on puoliksikaan yhtä hyvä.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran paljastuksia kirja, ja samalla sen pohjalta tehdystä tv-sarjan, juonesta. Lue siis omalla vastuullasi!
Shadow Moon päästetään vankilasta pari päivää suunniteltua aikaisemmin seurauksena hänen vaimonsa traagisesta kuolemasta. Vapauduttuaan Shadow tapaa mystisen "Wednesdayn", joka tarjoaa hänelle heti kättelyssä töitä henkivartijanaan. Shadow suostuu. Hän ei tiedä joutuvansa maailmaan, joka täynnä jumalia, niin uusia kuin vanhojakin. Muista yliluonnollisista olennoista puhumattakaan.Vanhat jumalat kituuttavat jotenkuten, saavathan jumalat voimiaan palvonnasta ja heidän palvojansa ovat jo kauan sitten kuolleet. Uudet sen sijaan menestyvät hyvin. "Wednesdaylla" onkin vakaa aikomus yhdistää vanhat jumalat vielä viimeiseen taisteluun amerikkalaisten sielusta. Tämä vaan on helpommin sanottu kuin tehty, sillä he pelkäävät häviävänsä sodan ja tuhoutuvansa siten lopullisesti.
Luen paljon fantasiaa, joten on suoranainen ihme, etten ole lukenut Unohdettujakin Jumalia jo kauan aikaa sitten. Tai Neil Gaimanin muita teoksia. Onneksi asia tuli nyt korjattua, sillä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Voisin jopa sanoa, että paras, jonka olen lukenut tänä vuonna. Pitää kuitenkin muistaa, että vuosi on vielä nuori. Ollaanhan vasta huhtikuussa.
Ihan lempifantasiakirjakseni se ei yllä, mutta se ei ole mikään häpeä kuin vastassa on sellaiset kirjasarjat kuin Tulen ja Jään laulu, Harry Potterit ja Taru Sormusten Herrasta. Hyvin lähelle se kuitenkin pääsee. En ennen kirjan lukemista olisi osannut arvata, että kuinka lähelle. Tulen ehdottomasti katsomaan myös siitä tehdyn tv-sarjan ja toivon, että se on puoliksikaan yhtä hyvä.
 |
| Neil Gaiman |
Itse perusjuoni oli kohtuullisen yksinkertainen, jumalien väliseen sotaan valmistautuminen, tai siltä ainakin näytti. Uskokaan kuin sanon, että käänteitä riitti enemmän kuin tarpeeksi. Se vei mukanaan, mikä on suuremmaksi osaksi Neil Gaimanin kirjoitustyylin ansiota. Se oli nokkelaa, helppo lukuista, erittäin omaperäistä ja ennen kaikkea viihdyttävää.
Suorastaan rakastin Unohdettujen Jumalien maailmaa, joka oli melkein samanlainen kuin omamme, mutta oudompi, raaempi, hauskempi, taianomaisempi, onhan siinä jumalia ja muita taruolentoja, sekä ennen kaikkea kiehtovampi. Kirja lainaa monilta eri jumaltarustoilta. Eri mytologioita oli sekoitettu onnistuneesti. Niistä oli tietenkin muistettu ottaa mukaan kaikki oleellinen, mutta kaikilla oli niin sanotusti oma tvistinsä.
Uudet jumalat olivat tietenkin rahan, teknologian, median ja kaiken muun vastaavan niin sanotun nykyajan humputuksien ylimielisiä ja turhamaisia jumalia joita oli melkein mahdotonta pitää, mutta heitäkin voi sympatisoida. Toisin kuin voisi luulla uudetkaan jumalat eivät olleet pahoja. itseasiassa kirjassa nähdään vanhojen jumalien vähintäänkin yhtä paljon hämäräperäisiä puuhia kuin hekin.
Ylistyksestäni päätellen kirjan voisi luulla olevan täydellinen, mutta sitä se ei ole. Viat olivat kuitenkin melko pieniä. Olisin toivonut kirjasta hivenen nopeatempoisempaa. Se nimittäin laahasi paikoillaan aina aika ajoin, varsinkin Lakesideen liittyvissä osuuksissa. Lisäksi ihan loppu oli pienoinen pettymys, sillä asiat ratkesivat nimittäin vähän turhankin kätevästi.
Suorastaan rakastin Unohdettujen Jumalien maailmaa, joka oli melkein samanlainen kuin omamme, mutta oudompi, raaempi, hauskempi, taianomaisempi, onhan siinä jumalia ja muita taruolentoja, sekä ennen kaikkea kiehtovampi. Kirja lainaa monilta eri jumaltarustoilta. Eri mytologioita oli sekoitettu onnistuneesti. Niistä oli tietenkin muistettu ottaa mukaan kaikki oleellinen, mutta kaikilla oli niin sanotusti oma tvistinsä.
Uudet jumalat olivat tietenkin rahan, teknologian, median ja kaiken muun vastaavan niin sanotun nykyajan humputuksien ylimielisiä ja turhamaisia jumalia joita oli melkein mahdotonta pitää, mutta heitäkin voi sympatisoida. Toisin kuin voisi luulla uudetkaan jumalat eivät olleet pahoja. itseasiassa kirjassa nähdään vanhojen jumalien vähintäänkin yhtä paljon hämäräperäisiä puuhia kuin hekin.
Ylistyksestäni päätellen kirjan voisi luulla olevan täydellinen, mutta sitä se ei ole. Viat olivat kuitenkin melko pieniä. Olisin toivonut kirjasta hivenen nopeatempoisempaa. Se nimittäin laahasi paikoillaan aina aika ajoin, varsinkin Lakesideen liittyvissä osuuksissa. Lisäksi ihan loppu oli pienoinen pettymys, sillä asiat ratkesivat nimittäin vähän turhankin kätevästi.
 |
| Shadow American Gods-sarjasta, esittäjä Ricky Whittle |
Shadow oli päähenkilönä erinomainen. Sen sijaan en pitänyt ”Wednesdaystä” läheskään niin paljon kuin ehkä olisi pitänyt. kirja ansaitsee kiitosta harvinaisen värikkäistä sivuhahmoista. Pidin erityisen paljon Herra Ibisistä ja Herra Jaquelista eli Thothista ja Anubiksesta. Myös Shadowiin törmännyt liftaaja Sam ja juomiin menevä tonttu Mad Sweeney kuuluivat suosikkeihini.
Shadowin kuollut Laura-vaimo parani kirjan edetessä. Aluksi melkeinpä inhosin häntä, mutta mitä lähemmäs loppua kohti mentiin, sitä enemmän kannustin. Muita hahmoja en erikseen mainitsi, vaikka he antoivat kirjalle oman värinsä. Sekä kirjaimellisesti, että kuvainnollisesti. Ainakin he, joilla oli juonen kannalta yhtikäs mitään väliä. Tietenkin osa jäi pelkiksi stereotyypeiksi.
Tiivistetysti Unohdetut Jumalat on liioittelematta mestariteos. Lienee itsestään selvää, että tulen lukemaan Neil Gaimanin kirjoja enemmänkin. Nyt kun olen päässyt niiden makuun. Täydet viisi tähteä.
Shadowin kuollut Laura-vaimo parani kirjan edetessä. Aluksi melkeinpä inhosin häntä, mutta mitä lähemmäs loppua kohti mentiin, sitä enemmän kannustin. Muita hahmoja en erikseen mainitsi, vaikka he antoivat kirjalle oman värinsä. Sekä kirjaimellisesti, että kuvainnollisesti. Ainakin he, joilla oli juonen kannalta yhtikäs mitään väliä. Tietenkin osa jäi pelkiksi stereotyypeiksi.
Tiivistetysti Unohdetut Jumalat on liioittelematta mestariteos. Lienee itsestään selvää, että tulen lukemaan Neil Gaimanin kirjoja enemmänkin. Nyt kun olen päässyt niiden makuun. Täydet viisi tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti