Holistista rikosten ratkaisua

Netflixistä löytyy lukuisia laatusarjoja. yksi niistä on hullun hauska ja hauskan hullu Dirk Gentlyn Holistinen etsivätoimisto, joka perustuu Douglas Adamssin kirjoihin.

Varoitus: Tämä teksti sisältää jonkin verran juonipaljastuksia. En kuitenkaan paljasta mitään olennaista sarjan juonesta, joten tekstiä on kohtuullisen turvallista lukea, omalla vastuulla kuitenkin.

Dirk Gently (Samuel Barnett) on etsivä. Ei kuitenkaan, mikään tahansa etsivä, niin kuin hänen seuraan puoliksi sattumalta osunut Toddkin (Elijah Wood) tietää enemmän kuin hyvin. Hän ei nimittäin etsi todisteita, vaan odottaa rikosten ratkeavan melkeinpä itsestään. Hänellä onkin melkein yliluonnollinen taipumus olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Taktiikalle on syynsä. Dirk Gently nimittäin uskoo, että kaikki, kirjaimellisesti, liittyy kaikkeen. Nyt hänen selvitettävänään on murha. Tilaaja: Murhattu Patrick Spring. Kuusi kuukautta ennen murhaa tietenkin. Tosiinsa liittyviin palasiin kuuluu myös kadonnut tyttö, corgi, musta kissanpentu salaperäinen kultti, holistinen salamurhaaja ja vangittu, afroamerikkalainen, nainen.

Minulta meni vähän aikaa sarjan sisään pääsemiseen, niin hullu, hyvällä tavalla, se on. Sitten kuin kuitenkin pääsin, huomasin pitäväni siitä yllättävänkin paljon. En laskisi sitä lempisarjakseni, edes vuonna 2016 tulevista sarjoista, mutta se oli ainakin yksi hauskimmista. Ja ehdottomasti omalaatuisimmista sarjoista, jota olen nähnyt vähään aikaan. Onneksi se on omalaatuinen viihdyttävällä tavalla.

Itse mysteeri oli kiinnostava kaikkine käänteineen, eikä sen loppuratkaisua olisi millään tiennyt etukäteen. Se jos mikä on harvinaista. Muutenkin juoni oli harvinaisen onnistunut, joskin paikka paikoin sekava. En kuitenkaan pudonnut kelkasta missään vaiheessa. Vaan tiesin koko ajan, missä mennään. Asiaa tietenkin auttoi se, että pystyin katsomaan sen jaksoja monta peräkkäin. 

Hahmot pääkaksikon välinen kemia toimi. Se olikin sarjan kannalta ratkaisevan tärkeää. Lähinnä siksi, että kyseiset hahmot eivät olleet läheskään niin kiinnostavia yksin. Varsinkin Todd kävi normaaliudessaan jopa hieman tylsäksi, mutta hänen olikin tarkoitus toimia eräänlaisena ankkurina katsojalle, antamaan heille tai oikeammin meille samaistumispintaa. Olla Watson Dirk Gentlyn Holmesille.

Sherlock Holmes tuleekin Dirk Gentlystä ensimmäisenä mieleen. Tai ainakin toisena. Etsivä muistuttaa hyvin paljon myös Doctor Who:n Tohtoria, erityisesti järjestyksessään yhdettätoista. Joskus hän äityi vähän turhankin ärsyttäväksi ja olisin toivonut hänen saavan enemmän aikaan. Onhan kyseessä hänen nimikkosarjasta. Tiedän, että se liittyy sarjan ideaan, mutta silti.

Lempihahmokseni kuitenkin pääsi, mustan kissanpennun lisäksi, neuroottinen, mutta muuten enemmän kuin pätevä, henkivartija Farrah (Jade Eshete). Pidin paljon myös Toddin harvinaisesta, ja fiktiivisestä, Pararibulitis-nimisestä sairaudesta kärsivästä siskosta, Amandasta (Hannah Marks). Taudissa mieli vaikuttaa kehoon aiheuttamalla hyvinkin todelliselta tuntuvia harhoja.

En välittänyt holistisen salamurhaajan, Bartin (Fiona Dourif), tai hänen kidnappaamansa hakkerista, Kenista (Mpho Koaho), läheskään niin paljon kuin olisin voinut tai halunnut. Syy siihen oli jo luotaantyöntävän erikoisessa Bartissa. Heillä oli kyllä oma roolinsa, mutta se ei ollut niin iso, että heihin olisi kannattanut tuhlata niinkin paljon aikaa kuin nyt tuhlattiin.

Toteutus oli huippuluokkaa, mikä ei ollut minulle mikään yllätys. Onhan sen tekijänä muun muassa Chronicle-supersankarielokuvasta tuttu Max Landis. Jokainen osa-alue onnistui luomaan juuri oikeanlaisen tunnelman. On mahdotonta kertoa, mikä osa-alueista onnistui parhaiten. Ainut, mistä en niin välittänyt oli alkutekstit, mutta ne eivät olleet sarjan pääasia.

Sarjaa on kritisoitu olevan liian kaukana alkuperäisteoksesta. Itse en asiaan juuri voi kommentoida, mutta kieltämättä se, että edes sarjan tarina ei ole sama, on hyvin outoa. Tai se, että tarinan tapahtumapaikka on hyvin dramaattisesti erilainen. Sarjassa seikkaillaan nykyajan USA:ssa, kirjoissa 80-luvun Isossa-Britanniassa. Ymmärrän siis hyvin, miksi sarja on suututtanut jotkin Douglas Adamssin fanit. 

Tilanteessa on toki toinenkin puoli. Joitakin kirjoja voi olla vaikea saada sarja- tai elokuvamuotoon ja jos sen jotenkin saakin, kyseisen kirjan fanit harvoin pitävät siitä, mitä näkevät. Riippumatta siitä, kuinka uskollisesti sarja seuraa lähdeteosta. Ja ainakin tässä tapauksessa sarja noudatti hyvin uskollisesti lähdeteoksien tyyliä ja se onnistuikin yksittäisenä teoksena erinomaisesti.

Tiivistetysti Dirk Gentlyn Holistinen etsivätoimistossa on oma, hyvin outo, viehätysvoimansa, joka on hyvin samanlainen kuin se, mikä teki Douglas Adamssista niin suositun. Siitäkin huolimatta, että sarja ei lähdeteosta juuri vastaakaan. Neljä ja puoli tähteä.