Muistinsa menettänyt tatuointiensa arvoitusta selvittämässä

Viimeksi arvostelin toisen kohtuullisen uusista sarjoista, Quanticon. Lupasin arvostelun yhteydessa arvostelevani agenttijännäri Blindpotin. Tässä se arvostelu tuleekin.

JUONIPALJASTUKSIA LUVASSA!!! Varoitan sen jo tässä vaiheessa. Jos haluat välttää niitä kuin ruttoa, sinun kannattaa harkita tämän tekstin lukemista uudemman kerran.

Lähes kauttaaltaan tatuointien peitossa oleva ja muistinsa menettänyt Jane Doe (Jaimie Alexander) löytyy New Yorkin Times Squarelta, sullottuna urheilukassiin. Naisen arvoitus jää FBIA:n käsiin. Kehottaahan kassista löytynyt teksti soittamaan kyseiselle järjestölle. Lisäksi Yhteen tatuoinnista on kirjoitettu FBI:n huippuagentin, Kurt Wellerin (Sullivan Stapleton), nimi.

Tatuoinneista paljastuu muutakin. Ne nimittäin auttavat rikosten ratkaisussa. Miten tatuointeihin on laitettu tietoja vielä tekemättömistä rikoksista? Kukaan ei tiedä. Varsinkaan Jane itse. Se ei ole ainut Janeen liittyvä arvoitus. Jane nimittäin omaa melko vaikuttavat taistelutaidot. Niin he, ja FBI:n pelkästään siihen koottu tiimi, selvittävät Janen arvoitusta ja samalla lukuisia rikoksia tatuointi kerrallaan. 

Blindspot lainailee häpeättömästi muilta sarjoilta, aivan niin kuin Quanticokin. Siitä tulee mieleen muun muassa Alias, Jason Bourne-kirjat sekä The Blacklist. Juoni muistuttaa eniten viimeksi mainittua, vaikkei siinä tietääkseni muistinmenetystä olekaan. En voi edes sanoa, että sarjassa olisi hirveästi mitään omaa. Onneksi lainaukset ovat sentään kohtuullisen taiten tehtyjä. Sarja lainasi parhaimmilta, ei huonoimmilta.

Samaan aikaan katsomani Quantico pieksi paremmuudellaan sarjan mennen tullen ja vielä palatessakin. Se ei kuitenkaan tarkoita sarjan olevan huono. Itseasiassa olen nähnyt, ja seurannutkin, huonompia sarjoja, kuten Syfyn uutta scifisarjaa Hunteria. Blindspot onki aivan katsottava sarja. Siitäkin huolimatta, että sarjalla on yksi suuri heikkous. Nimittäin harvinaisen yksiulotteinen agentti Weller.

Sarjan sivuhahmot eivät juuri ollut sen parempia. Päinvastoin. He olivat olemassa vain, koska hahmoja nyt vaan pitää olla enemmän kuin kaksi. Poikkeuksena ryhmän tiedenainen Agentti Patterson (Ashley Johnson), joka vastasi lisäksi sarjassa ainoana humoristisesta annista. Myös ryhmän johtajasta, Bethany Mayfairista (Marianne Jean-Baptiste) kehkeytyi lopulta mukiinmenevä hahmo.

Suurin osa Blindspotin rikoksista eivät olleet juuri hahmoja omaperäisempiä, päinvastoin. Kyllä niitä sentään jaksoi yhden jakson verran seurata. Onneksi muutama jakso teki hyvän poikkeuksen sääntöön. Pidin erityisesti sarjan alussa nähtävästä aarrejahdista. Niinkin paljon, että se sai minut jatkamaan sarjan katsomista, vaikka olinkin ollut kahden vaiheilla asiasta jo jonkin aikaa.

Myös jakso, jossa Jane ja Weller esittivät toistensa kanssa naimisissa olevaa salamurhaajapariskuntaa, oli laaturikossarjaa. Finaali oli tietenkin omaa luokkaansa myös. Siitä ei puuttunut juonen käänteitä, vaikka kovinkaan moni asia ei onnistunut suorastan yllättämään minua. Uskoiko kukaan Janen olevan Taylor Shaw? Muuten sarja jäi keskenkertaiselle tasolle. Eli ei hyväksi, mutta ei huonoksikaan.

Sarjasta puuttui jotain tärkeää. Nimittäin keveys, minkäänlainen. Huumoria siinä ei juuri ollut, muutamaa hyvin lyhyttä kohtaa lukuun ottamatta. sarja ottikin itsensä aivan turhan vakavasti. Se ansaitseekin siitä ison miinuksen. Katson kyllä vakavimpiakin sarjoja, kuten GOT, mutta niiden tyyli on muutenkin erilainen. Tällaisille sarjoille pinoinen hauskuus on melkeinpä välttämättömyys. 

Sen sijaan toimintaa sarjasta ei puutu. Roistoja kiinniottamisesta läski tummuu itse kullakin. Mitään erikoista toimintakohtauksissa ei ole, ei tyylillisesti tai mitenkään muutenkaan. Niitä löytyykin joka rikossarjasta. Sillä erolla, että jotkin niistä ovat paremmin tehtyjä. Asiaa parantaa se, että Jaimie Alexanders on hyvä juuri toiminnassa, nähtiinhän se jo Thorissa.

Blindspot ei ole hullumpi sarja. Jos sellaiset sarjat kuin The Blacklist tai Alias ovat mieleen, sitä kannattaa ainakin vilkaista. Sarjalla kestää kuitenkin aikansa päästä parhaimpiinsa. Kolme tähteä.

FBI-akatemiassa kuhisee

Tajusin juuri, että minulta puuttuu arvostelut kahdesta jokunen aika sitten loppuneesta uudesta sarjasta: Quanticosta ja Blindspotista. Päätin aloittaa hieman paremmasta Quanticosta. 

Juonipaljastuksia taas luvassa! Lue siis omalla vastuulla. Yritän kuitenkin pitää ne mnimistä, joten uskoakseni tätä tekstiä voi lukea ennen sarjan katsomistakin. 

Alex Parrish (Priyanka Chopra) valmistui vähän aikaa sitten vaativasta FBI-akatemiasta, Quanticosta. Työelämä alkaa kuitenkin hyvin epäsuotuisissa merkeissä, sillä nainen lavastetaan satoja ihmisiä tappaneen pommi-iskun tekijäksi. Niinpä naisen tavoitteeksi jää puhdistaa maineensa. Se onnistuu vain löytämällä oikea tekijä, samalla kuin yrittää välttää kiinnijäämistä entisten kollegoidensa käsiin.

Hän tietää vain sen, että kyseisen iskun tekijä on ollut Quanticossa samaan aikaan hänen kanssaan. Se ei tee hänen tehtävästään yhtään helpompaa, sillä kaikkien Quanticossa opiskelevien, ja miksei opettavienkin luurangot riittäisivät ainakin yhden hautausmaan täyttämiseen. Näitä luurankoja päästään selvittämään takaumien muodossa, jotka sijoittuvat koko koulutuksen ajaksi. 

Onko tekijä karismaattinen etelän neito Shelby Wyatt (Johanna Braddy), FBI-agentin pettymykseksi jäänyt poika Caleb Haas (Graham Roghers), toisiaan esittävät kaksoset Nimah ja Naima Amin (Yasmine Al Massri), juutalainen salaperäisen menneisyyden omaava Simon Asher (Tate Ellington) vai kenties entinen merisotilas Ryan Booth (Jake McLaughlin)? Vai joku ihan muu? Vaikka Alex itse?

Quanticoa on vertailtu Greyn anatomiaan ja muihin Shonda Rhimeksen sarjoihin. Sille onkin annettu vaihtoehtoisia nimiä, kuten ”How to Get Away With Terrorism” ja ”Grey’s Academy”. Ymmärrän vertauksen oikein hyvin, sillä sarjoissa on jotain samaa. Siitäkin huolimatta, että Rhimes ei ole ollut missään tekemisissä Quanticon tekemisen kanssa. Quanticossa on silti jotain omaakin.

Vaikka olenkin kriitikoiden kanssa samaa mieltä, niin minulle tuli Quanticosta mieleen eräs toinen saman kanavan sarja, Olipa Kerran. Genre on ehkä eri, mutta tyylistä löytyi paljon samaa. Varsinkin runsaan takaumien käytön suhteen. Niitä käytetään kummassakin sarjassa runsaasti. Minkään muun sarjan suoraksi kopioksi Quanticoa ei kuitenkaan voi sanoa. Siinä on jonkin verran omaakin.

Se muistuttaa kyllä muita sarjoja, muttei yhtään enempää kuin muutkaan uudet sarjat. Juoni ei ehkä ollut omaperäisin mahdollinen- Omaperäisyys ei kuitenkaan ole niin tärkeää kuin se, miten tarina kerrotaan. Quantico onnistuikin kertomaan tarinan taiten. Se sai minut kiinnostumaan Alexista ja hänen kohtalostaan. Ja sarjan perusmysteeristä eli siitä, kuka paljastuukaan pommi-iskun tekijäksi.

Quanticolla oli kaksi suurta vahvuutta: Ensimmäinen, ja se tärkeämpi, niistä oli karismaattinen pääosanesittäjä. Bollywood-tähti ja entinen Miss Maailma Chopra sai tehtyä hahmostaan helposti miellyttävän katsottavan. Muukin kuin ulkonäkönsä puolesta. Häntä olikin helppo kannustaa. Plussana mainittakoon vielä, että Alex oli Amerikan intialainen. 

Toinen vahvuus olikin fiksu takaumien käyttö. Takaumat eivät ole enää mitenkään uusi asia. Itseasiassa niitä on käytetty kyllästymiseen asti. Aina niihin ei olisi edes tarvetta. Quatico teki asiassa poikkeuksen. Takaumat olivat tärkeä osa sarjaa, ei pelkästään turhaa täytettä. Niistä selvisi paljon päätarinan kannalta tärkeää ja tarjosivat siitä pienen hengähdystauon. Päätarina kuin äityi välillä aika hektiseksi.

Olen luetellut lähinnä sarjan huonoja puolia. Nyt on huonojen aika. Niitäkin sarjassa riittää, onneksi vähemmän kuin hyviä. Yksi huonoista puolista oli hahmojen suuri lukumäärä, niistä oli melkein mahdoton pitää lukua. Toinen huono puoli liittyy sarjan kestoon. se olisi ollut paljon parempi, jos siinä olisi ollut vain kymmenkunta jaksoa, korkeintaan kolmetoista. Ei sillä, että nytkään huono olisi ollut.

Päähenkilö Alex Parrish oli hahmoista paras. Niin kuin tulikin jo mainittua. Pidin myös Simonista sekä Nimah ja Raina Aminista). Hahmoista tylsimpiä olivat perusmies Ryan (Jake McLaughlin) ja kultalusikka suussa syntynyt kuuluisan FBI-agentin poika Caleb Haas (Graham Rogers). Eniten inhosin viinaanmenevää ja Alexiin ihastunutta Liamia (Josh Hopkinsin). Jo ennen lopun yllätyskäännettä. 

Muut eivät nousseet mitenkään erityisesti esiin paremmuudellaan tai huonoudellaan, vaikka kaikista löytyi yllättäviä puolia, niin kuin tämän tyyppiseen sarjaan kuuluukin. Toki aina voi kysyä, miten noin synkkiä salaisuuksia omaavat oikein ovat päässet FBI:hin. eikö niillä ole aika tarkka valintaprosessi? Ei FBI:hin nyt kuka tahansa voi päästä. Vai olenko muka väärässä?

Loppuratkaisu onnistui yllättämään. Se myös kävi järkeen. Ja samalla päätti sarjaa koskevan mysteerin. Sarjasta tulee toinenkin kausi, joka keskittyykin CIA:n salaisuuksiin. En nyt suorastaan voi sanoa odottavani kautta, mutta katson sen melko varmasti. Minulle jäi sarjasta sen verran hyvä maku suuhun. Itseasiassa parempi kuin seuraavaksi arvostelemastani Blindspotista.

Kokonaisuudessaan Quantico oli erinomainen sarja. Ehdottomasti toisen kautensa arvoinen. Sanoinkin joskus, että se oli paras uusi sarja sitten iZombien. Sen jälkeen on tullut muutama erinomainen sarja, joten en tiedä pitääkö tämä enää paikkansa. Annan sarjalle kuitenkin Neljä ja puoli tähteä.

Ensivaikutukseni syksyn uusista sarjoista

Syksy tuo mukanaanvanhojen sarjojen lisäksi uunituoreita sarjoja. Kerron nyt ensifiilikseni niistä kolmeen: Quenticoon, Blindshotiin ja Minority Reportiin.

Aloitan Quenticosta, sillä jostainhan sitä pitää aloittaa ja kyseinen sarja tulee päivän muita sarjoja ennen. Sarja kertoo väärin tuomitusta tuoreesta FBI-agentista, Alex Parrishista ( Priyanka Chopra ). Hätä syytetään yhdestä Yhdysvaltain suurimmasta terrori-iskusta. Taustalla on tietenkin salaliitto. Sarjassa seurataan myös Alexin kokelas-aikaa FBI:n akatemiassa, Quanticossa.

Quentico oli positiivinen yllätys. Siis siihen nähden, etten alunperin ajatellut katsoa sarjaa. Päätin kuitenkin antaa sille mahdollisuuden ja hyvä niin. Sarja on vasta alkaneista sarjoista paras, joskin niukin naukin. Viime vuonna ihastuin kahtenkiin sarjaan, iZombieen ja The Flashiin. Quentico ei ole läheskään niiden veroinen. Lieventävänä asianhaarana mainittakoon, että harva on.

Päähahmo on helposti pidetty, mysteeri tarpeeksi jännittävä ja sivuhahmot riittävän mielenkiintoisia. Pidän erityisesti koulutusjaksoista. Kaiken kaikkiaan kyseessä on siis katsomisen arvoinen sarja. En annan sille kuitenkaan, niin kuin en muillekaan uusille sarjoilla, tähtiarvosteluja. Kaudet kuin eivät ole vielä edes puolessa välissä. 

Seuraavaksi otan agenttisarja Blindspotin. Nuori nainen (Thorissa ja S.H.I.E.L.D:in agenteissa vierraillut Jaimie Alexander) on menettänyt muistinsa. Vihjeeksi on jätetty salaperäisiä tatuointeja, joista ensimmäinen vie hänet FBI:n agentti Kurt Wellerin (Sullivan Stapleton) luokse. Tatuoinnit paljastavat paitsi pala palalla yksityiskohtia milloin mistäkin FBI:aita kiinnotavasta rikoksesta.

Sarja oli pienoinen pettymys. Se ei ollut huono, mutta ei läheskään niin hyvä, kuin pitäisi olla. Onhan siinä kuitenkin itse Sif, Jamie Aleksander. Sarja ei ole umpisurkea. Se ei vain tarjoa juuri mitään uutta, toisin kuin lähtökohdasta voisi odottaa. Viikottain vaihtuvat tehtävät ovat perussettiä, enkä halua kuollakseni tietää ”Jane Doen” arvoitustakaan.

On sarjassa paljon hyvääkin, seuraankin sitä edelleen. Se tarjoaa varsin kelvollista toimintaa. Jane Doekin on aika badass. Päähahmoksi hän on enemmän kuin kelvollinen. Sivuhahmoista ehdottomasti paras oli ryhmän tiedenainen Pattersson (Ashley Johnson. Muut hahmot ovat vähän blaah eli ihan perus agenttisarjojen hahmoja. Se ei oli yksittäin niin hyvä kuin pahakaan asia.

Viimeisempänä, vaan ei vähäisempänä, arvostelen samannimiseen kirjaan ja niistä tehtyihin elokuviin perustuva Minority Report. Vapautetut ennustajankykyjä omaavat lapset jo aikuisia. He ovat piileskeelleet jo 11 vuotta. Nyt kuitenkin yksi heistä, Dash (Stark Sands) päättää auttaa ihmisiä kykynsä avulla. Avukseen hän saa nuoren poliisinaisen Lara Vegan (Meagan Good).

Nyt on pakko sanoa, että elokuva jäänyt minullke etäiseksi olen. Olen kyllä katsonut sen, mutta siitä on jo aikaa. Niinpä minulta voi hyvin jäädä jotakin huomiotta. Minun silmiini sarja kuitenkin tarjoaa ihan perusvarman poliisi,- ja scifisarjan sekoituksen. Tapaukset jaksavat kiinnostaa juuri sen jakson. Dashin kyvyt tuovat siihen sopivasti uutta.

Dash on ihan mukiinmenevä päähenkilö. Hänen sosiaalinen rajoittuneisuutensa sopii sarjaan. Vega on varsin tällä hetkellä suosikkihahmoni, joskin hän kaipaisi ulottuvuuden tai pari. Muut hahmot ovat poliisisarjoista tuttuja, tavallista monipuolisempaa etnisyyttä lukuunottamatta. Sarjan maailma on tarpeeksi mielenkiintoinen ja se tekeekin sarjasta keskimääräistä poliisisarjaa paremman.