Maailman nopein mies muuttaa menneisyyttä-Tuhoisin seurauksin

Olen arvostellut Dc:n supersankarisarjojen loppuneita kausia. Nyt vuorossa on The Flashin kolmas, toistaiseksi huonoin, mutta silti katsomisen arvoinen, kolmas kausi.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia The Flash-sarjasta, erityisesti sen kolmannesta kaudesta. Lue siis omalla vastuullasi.

Matkustettuaan menneisyyteen pelastamaan äitinsä pahan Reverse Flashin kynsistä Barry Allen elää unelmiensa elämää Flashpointiksi-kutumassaan maailmassa. Hänellä on hyvä työ, molemmat vanhemmat elossa ja syvästi rakastuneina toisiinsa, eikä vastuuta maailman pelastamisesta. Maailmalla tai ainakin Central Cityllä on nimittäin uusi: Kid Flash, toiselta nimeltään Wally West.

Pian Barry kuitenkin huomaa, että hänen luomansa maailma on vaarallisempi kuin hän oli osannut kuvitellakaan. Että hänen onnellisuutensa hinta osoittautuu liian kovaksi. Hän päättääkin purkaa tekemänsä muutokset ja antaa äitinsä kuolla. Maailmasta tulee entisenlaisensa, ainakin melkein. Historian muuttamisella on nimittäin aina vakavia seuraamuksia.

Kiitos Barryn ja hänen vastuuttoman aikamatkailunsa Caitlyn saa jäänhallitsemisvoimia, jotka uhkaavat otaa hänet hallintaansa pikkuhiljaa, Ciskon veli kuoli, Barry sai työparikseen ylimielisen Julianin (Harry Potter tähti Tom Felton), TeamFlash tuskin puhuu toisilleen, sekä Central City täytyy aivan uusista superroistoista, joilla näyttää olevan yhteys myöskin ongelmia aiheuttamaan Tohtori Alchemyyn.

The Flash on ollut pitkään yksi suosikkisupersankarisarjoistani ja samaa mieltä näyttää olevan myös muu supersankarisarjabuumin hullaannuttava maailma. Syitä siihen, ei ole vaikea hakea. Päähahmo on sympaattinen ja helposti samaistuttava päähahmo, samoin suurin osa sivuhahmoista, tunnelma on kevyt, supervoimat ja niiden vastaiset mittelyt makeita sekä huumori nauruhermoja kutkuttavaa.

Sen vuoksi minulla onkin erityisen surullista sanoa, että sarjan kolmas kausi on lasku suoraan alaspäin. Se ei ole läheskään ensimmäisen ja toisen veroinen. Suurin syy tähän löytyy itse sarjan päähenkilöstä, Barrysta, jonka synkistelyä, salailua ja huonoja valintoja on nykyään vaikea kestää. Tämä on erityisen valitettavaa, sillä aina ennen hän on ollut yksi lempisupersankareistani, ainakin DC:n puolelta.

Vaikka asenneongelmainen Barry on ongelmista suurin, niin se ei suinkaan ole ainut. Sarja on alkanut toistaa itseään ja pahasti. Saamme katsoa samojen asioiden tapahtuvan sankareillemme yhä uudestaan ja uudestaan ja voimmekin päätellä niiden perusteella suhteellisen nopeasti, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Ongelma, johon kieltämättä muutkin sarjat enkä puhu vain supersankarigenrestä, sortuu.

En myöskään pitänyt tavasta jolla kausi käsitteli koko Killer Frost-storylinen, paitsi finaalissa, tai siitä, että sitä paljon mainostettua Flashpoint-maailmaa näytettiin vain yhden vaivaisen jakson ajan, mutta yhden hahmon kuolemasta jaksettiin puolestaan kiusoitella senkin edestä, vaikka kaikki tiesivät, ettei sitä tule tapahtumaan. The Flash ei ole niin rohkea sarja.

Toivoa ei The flashin suhteen kannata kuitenkaan vielä heittää, sillä kolmannesta kaudesta löytyi myös paljon hyvääkin. Pidin erityisesti joka vuotisesta Arrowversen sarjojen crossover-jaksosta, musikaalijaksosta, telepaattisen gorilla Groddin maailmaan sijoittuvasta "Attack on Gorilla Citystä" sekä "Cause and Effectistä", jossa Barry muuttuu taas omaksi iloiseksi itsekseen menetettyään muistinsa. 

Hyvää löytyi myös hahmoistakin. Gypsy oli myös hyvä lisä sarjaan, joskin häntä olisi nähnyt enemmän. Killer Frost oli kieltämättä nautittava roisto, vaikka hänen storylinessaan parantamisen varaa olikin. Samoin Savitar. Niin sanotut viikon roistot olivat ihan jees myös, joskaan ei erityisen muistettavia yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, tiedettä taikuuden tavoin käyttävää Abra Kadabraa.

Voin siis hyvällä omalla tunnolla sanoa, että The Flash on edelleen viihdyttävä sarja, jonka pariin palaa mielellään yhä uudestaan. Ei ehkä ihan niin viihdyttävä kuin parhaimpina päivinään, mutta kuitenkin. Aionkin aivan varmasti katsoa myös jo varmistuneen neljännen kauden. Tietenkin voin sen aina lopettaa kesken, mutta aika paljon saa tapahtua, aika huonoksi sarjan pitäisi mennä, että tosiaan tekisin niin.

The Flashin on kuitenkin parantavan otettaan paljon päästääkseen taas suosikkisarjojeni joukkoon tai edes saadakseni minut taas innostumaan sen katsomisesta toden teolla. Tämä voi vielä onnistua, ainakin hyvät enteet ovat ilmassa. Varsinkin kuin jokin aika sitten varmistui, ettei neljännen kauden pääpahis olekaan edellisten kausien tapaan ”speester”, vaan The Thinker-nimelläkin tunnettu Clifford Devoe.

Lisäksi Barry poistui tämän kauden finaalissa muualle ja niinpä meidän on mahdollista nähdä muun ryhmän toimintaa ilman häntä, mikä puolestaan tarjoaa tilaisuuden heidän kehittämiseensä pois Barryn varjosta. Esimerkiksi Ciscolla on omia, perin vaikuttavia, supervoimia itsekin, mutta hän on saanut tyytyä melkein koko sarjan olemassa olon ajan teknisen tuen rooliin. 

Myös Killer Frost olisi mukava nähdä tiimissä. Vai onko hän nyt Caitlin Frost? Vai kenties Killer Snow? Äänestän ensimmäistä, jos jotain. Tappaja nainen ei enää ole. Hän ole hyvä pahis, mutta hänestä voisi tulla myös hyvä supersankari, niin asenteensa kuin perin vaikuttavien voimiensa takia. Toinen, jonka toivoisin palaavan tiimiin, on alkuperäinen H. G. Wells.

Lisäksi haluaisin nähdä Barryn muuttuvan taas omaksi valoisaksi itsekseen, enemmän Barrya työssään rikospaikkatutkijana, Iriksen saavan roolin muunakin kuin Barryn tyttöystävänä sekä Kid Flashin poistuvan. Pidän kyllä hahmosta, mutta kaupunkiin mahtuu vain yksi ”speester”. Minulle tosin kävisi yhtä hyvin sekin, että se yksi ”speester” olisi Wally. Ehkä hän toisi sarjaan sen tarvitsemaa rentoa sennetta.

Tiivistetysti The Flashin kolmas kausi osoittautui pettymykseksi, joskin se kertoo enemmän sarjan aikaisempien kausien korkeasta tasosta, joiden ansiosta odotukseni olivat niinkin korkealla, kuin mistään muusta. Kolme tähteä.

Jousisankarin paluu

Jousta ja nuolea käyttävästä viittasankarista Arrow on edennyt jo kolmanteen tuotantokauteen.
Kamppailussa rikollisuutta vastaan häntä auttavat tälläkin kaudella tietokoneisiin vihkiytynyt Felicity Smoke, lihaskimppu John Diggle sekä tiimin tuorein jäsen Roy Harper. 

Oliverin rakas kaupunki on kokenut nyt jo kaksi terroristihyökkäystä, eikä Starling Cityllä mene hyvin. Rikollisuus on sentään saatu hallintaan. Kiitos siitä kuuluu Arrowille kumppaneineen. Oliver puolestaan on menettänyt perheen yrityksen hallinnan. Helppoa ei tule siis olemaan Oliverilla tälläkään kaudella.

Kauden alku oli kohtuullinen. Katsoin heti perään Arrowin sisarsarjan, Flashin, loistavan avauksen. Siksi en pidä jaksosta läheskään niin paljon kuin se ansaitsisi. Todellisuudessa jakso oli ihan hyvä kauden avaus, joka leikitteli Arrowin vanhoilla teemoilla ja toi sarjaan jotain uuttakin. Lisäksi se esitteli kohtuullisen hyvin sarjan uuden aseltelman.

Oliverin kamppailuun normaalin minänsä ja viittasankarin välillä ei tuonut mitään uutta. Vertigokin alkaa olla jo kaluttu luu. Jakson pahis oli tylsä, vaikka hänen ns. Aseensa, huume, joka näyttää ihmisten suurimman pelon toi piristystä sarjaan. Oli jaksossa jotakin hyvääkin. Toiminta oli vauhdikasta ja mielenkiintoista katsoa ja kerrankin Arrowille annettiin ansaitsemansa kunnia, kerrankin. Minusta Oliver teki lopussa huonon ratkaisun erotessa Felicitystä ennen kuin suhde ehti edes alkaa. Heidän suhteensa lakua oli mielenkiintoista seurata ja minusta pari sopi toisilleen. Ainakin paremmin kuin Oliver ja Laurel. 

Kausi sain uuden mielenkiintoisen hahmon, Oliverin yrityksen hamuavan Ray Palmerin. Ei tarvitse omistaa kristalli palloa tietääkseen, että hän ei ole sitä miltä näyttää. Minusta Sarahin kuolema oli huono ratkaisu. Hahmo oli sen verran mielenkiintoinen. Toisaalta kuulin huhun, että Laurel on oikea Black Canary, ainakin sarjakuvissa, joten päätös kävi järkeen.

Jakso oli hyvä, vaan ei loistava. Katson kyllä kauden muutkin jaksot, mutta tällä kaudella on paljon lupaavampiakin sarjoja. Meno voi kuitenkin vielä muuttua. Kolme ja puoli tähteä.