torstai 1. kesäkuuta 2017

Maailman nopein mies muuttaa menneisyyttä-Tuhoisin seurauksin

Olen arvostellut Dc:n supersankarisarjojen loppuneita kausia. Nyt vuorossa on The Flashin kolmas, toistaiseksi huonoin, mutta silti katsomisen arvoinen, kolmas kausi.


Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia The Flash-sarjasta, erityisesti sen kolmannesta kaudesta. Lue siis omalla vastuullasi.

Matkustettuaan menneisyyteen pelastamaan äitinsä pahan Reverse Flashin kynsistä Barry Allen elää unelmiensa elämää Flashpointiksi-kutumassaan maailmassa. Hänellä on hyvä työ, molemmat vanhemmat elossa ja syvästi rakastuneina toisiinsa, eikä vastuuta maailman pelastamisesta. Maailmalla tai ainakin Central Cityllä on nimittäin uusi: Kid Flash, toiselta nimeltään Wally West.

Pian Barry kuitenkin huomaa, että hänen luomansa maailma on vaarallisempi kuin hän oli osannut kuvitellakaan. Että hänen onnellisuutensa hinta osoittautuu liian kovaksi. Hän päättääkin purkaa tekemänsä muutokset ja antaa äitinsä kuolla. Maailmasta tulee entisenlaisensa, ainakin melkein. Historian muuttamisella on nimittäin aina vakavia seuraamuksia.

Kiitos Barryn ja hänen vastuuttoman aikamatkailunsa Caitlyn saa jäänhallitsemisvoimia, jotka uhkaavat otaa hänet hallintaansa pikkuhiljaa, Ciskon veli kuoli, Barry sai työparikseen ylimielisen Julianin (Harry Potter tähti Tom Felton), TeamFlash tuskin puhuu toisilleen, sekä Central City täytyy aivan uusista superroistoista, joilla näyttää olevan yhteys myöskin ongelmia aiheuttamaan Tohtori Alchemyyn.

The Flash on ollut pitkään yksi suosikkisupersankarisarjoistani ja samaa mieltä näyttää olevan myös muu supersankarisarjabuumin hullaannuttava maailma. Syitä siihen, ei ole vaikea hakea. Päähahmo on sympaattinen ja helposti samaistuttava päähahmo, samoin suurin osa sivuhahmoista, tunnelma on kevyt, supervoimat ja niiden vastaiset mittelyt makeita sekä huumori nauruhermoja kutkuttavaa.

Sen vuoksi minulla onkin erityisen surullista sanoa, että sarjan kolmas kausi on lasku suoraan alaspäin. Se ei ole läheskään ensimmäisen ja toisen veroinen. Suurin syy tähän löytyy itse sarjan päähenkilöstä, Barrysta, jonka synkistelyä, salailua ja huonoja valintoja on nykyään vaikea kestää. Tämä on erityisen valitettavaa, sillä aina ennen hän on ollut yksi lempisupersankareistani, ainakin DC:n puolelta.

Vaikka asenneongelmainen Barry on ongelmista suurin, niin se ei suinkaan ole ainut. Sarja on alkanut toistaa itseään ja pahasti. Saamme katsoa samojen asioiden tapahtuvan sankareillemme yhä uudestaan ja uudestaan ja voimmekin päätellä niiden perusteella suhteellisen nopeasti, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Ongelma, johon kieltämättä muutkin sarjat enkä puhu vain supersankarigenrestä, sortuu.

En myöskään pitänyt tavasta jolla kausi käsitteli koko Killer Frost-storylinen, paitsi finaalissa, tai siitä, että sitä paljon mainostettua Flashpoint-maailmaa näytettiin vain yhden vaivaisen jakson ajan, mutta yhden hahmon kuolemasta jaksettiin puolestaan kiusoitella senkin edestä, vaikka kaikki tiesivät, ettei sitä tule tapahtumaan. The Flash ei ole niin rohkea sarja.

Toivoa ei The flashin suhteen kannata kuitenkaan vielä heittää, sillä kolmannesta kaudesta löytyi myös paljon hyvääkin. Pidin erityisesti joka vuotisesta Arrowversen sarjojen crossover-jaksosta, musikaalijaksosta, telepaattisen gorilla Groddin maailmaan sijoittuvasta "Attack on Gorilla Citystä" sekä "Cause and Effectistä", jossa Barry muuttuu taas omaksi iloiseksi itsekseen menetettyään muistinsa. 

Hyvää löytyi myös hahmoistakin. Gypsy oli myös hyvä lisä sarjaan, joskin häntä olisi nähnyt enemmän. Killer Frost oli kieltämättä nautittava roisto, vaikka hänen storylinessaan parantamisen varaa olikin. Samoin Savitar. Niin sanotut viikon roistot olivat ihan jees myös, joskaan ei erityisen muistettavia yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, tiedettä taikuuden tavoin käyttävää Abra Kadabraa.

Voin siis hyvällä omalla tunnolla sanoa, että The Flash on edelleen viihdyttävä sarja, jonka pariin palaa mielellään yhä uudestaan. Ei ehkä ihan niin viihdyttävä kuin parhaimpina päivinään, mutta kuitenkin. Aionkin aivan varmasti katsoa myös jo varmistuneen neljännen kauden. Tietenkin voin sen aina lopettaa kesken, mutta aika paljon saa tapahtua, aika huonoksi sarjan pitäisi mennä, että tosiaan tekisin niin.

The Flashin on kuitenkin parantavan otettaan paljon päästääkseen taas suosikkisarjojeni joukkoon tai edes saadakseni minut taas innostumaan sen katsomisesta toden teolla. Tämä voi vielä onnistua, ainakin hyvät enteet ovat ilmassa. Varsinkin kuin jokin aika sitten varmistui, ettei neljännen kauden pääpahis olekaan edellisten kausien tapaan ”speester”, vaan The Thinker-nimelläkin tunnettu Clifford Devoe.

Lisäksi Barry poistui tämän kauden finaalissa muualle ja niinpä meidän on mahdollista nähdä muun ryhmän toimintaa ilman häntä, mikä puolestaan tarjoaa tilaisuuden heidän kehittämiseensä pois Barryn varjosta. Esimerkiksi Ciscolla on omia, perin vaikuttavia, supervoimia itsekin, mutta hän on saanut tyytyä melkein koko sarjan olemassa olon ajan teknisen tuen rooliin. 

Myös Killer Frost olisi mukava nähdä tiimissä. Vai onko hän nyt Caitlin Frost? Vai kenties Killer Snow? Äänestän ensimmäistä, jos jotain. Tappaja nainen ei enää ole. Hän ole hyvä pahis, mutta hänestä voisi tulla myös hyvä supersankari, niin asenteensa kuin perin vaikuttavien voimiensa takia. Toinen, jonka toivoisin palaavan tiimiin, on alkuperäinen H. G. Wells.

Lisäksi haluaisin nähdä Barryn muuttuvan taas omaksi valoisaksi itsekseen, enemmän Barrya työssään rikospaikkatutkijana, Iriksen saavan roolin muunakin kuin Barryn tyttöystävänä sekä Kid Flashin poistuvan. Pidän kyllä hahmosta, mutta kaupunkiin mahtuu vain yksi ”speester”. Minulle tosin kävisi yhtä hyvin sekin, että se yksi ”speester” olisi Wally. Ehkä hän toisi sarjaan sen tarvitsemaa rentoa sennetta.

Tiivistetysti The Flashin kolmas kausi osoittautui pettymykseksi, joskin se kertoo enemmän sarjan aikaisempien kausien korkeasta tasosta, joiden ansiosta odotukseni olivat niinkin korkealla, kuin mistään muusta. Kolme tähteä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti