Zombeja seattlen täydeltä

iZombie on paras zombeista kertova tv-sarja, ja erinomainen muillakin mittareilla. Myös nyt arvostelemallani kolmannella kaudellaan, vaikka se osoittautuikin toistaiseksi huonoimmaksi.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran paljastuksia iZombien juonesta. Sekä tältä kolmannelta kaudelta, että sitä edellisiltä kausilta. Lue siis omalla vastuullasi.

Max Rangerin verilöyly on juuri saanut päätöksensä ja sitä peittämään tulee puolisotilaallisen Fillmore Graves. Tämä pelkästään zombeista koostuva yritys, johtajanaan Vivian Stoll (Andrea Savage), suunnittelee zombien paratiisia ja paljastavansa zombien olemassa olon tavallisille ihmisille. Livillä olisi paikka heidän tiimissään, mutta tämä ei tiedä, mitä mieltä naisesta tai hänen suunnitelmistaan oikein pitäisi olla. 

Toinen, paljon selkeämpi uhka, löytyy zombeista tietävistä ja heidän tuhoamiseen pyrkivistä ihmisistä. Se käy ilmi hyvin selvästi kuin viaton perhe murhataan vain ja ainoastaan, koska he sattuvat olemaan zombieita. Mutta ovatko he tosiasiassa murhan takana vai vaikuttaako peliin vielä suuremmat voimat? Joka tapauksessa, panokset ovat kovempia kuin koskaan ennen.

Tämän kaiken lisäksi Livin pitää vielä elää oman syyllisyytensä kanssa, hänen tapettuaan poikaystävänsä Drake (Greg Finley). Majorinkin pitää kärsiä suuren yleisön halveksuntaan paljastettuaan ”Kaaosmurhaajaksi, tai paremminkin ”Kaaoskidnappaajaksi”. Ravilla puolestaan on tarpeeksi murheita zombienparannuskeinon ja kolmiodraamansa kanssa.

iZombie on kuulunut lempisarjojeni joukkoon jo ensimmäisestä jaksostaan lähtien. Tiedän, että olen sanonut jotain saman suuntaista yhdestä, jos toisestakin sarjasta, mutta mitä voin sanoa. Elämme television kulta-aikaa. Tai sitten minua on vain helppo viihdyttää. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa, kolmas kausi ei suinkaan muuta asiaa. Siitäkään huolimatta, ettei se ihan edellisten kausien veroiseksi ylläkään.

Teini-major

Kuitenkin lähes kaikki edellisiltä kausilta toimivaa toimii myös tällä kaudella. Huumoria ei unohdettu ja se on vieläpä hauskaa. Esimerkkinä yksi kauden parhaista jaksoista, "Zombie Knows Best", jossa Liv ja Major syövät isän ja tyttären aivot. Luonnollisesti hillittömin tuloksin. Huumorissa oli kuitenkin parasta se, että se antoi tarpeen vaatiessa tilaa myös vakavimmille asioille.

Pääjuonikin oli jännittävämpi kuin koskaan kaikkine salaliittoineen, zombievihaajineen ja korkeine panoksineen, vaikka se jo vähän liiankin paljon ruutuaikaa. Tämä oli valitettavaa. Ei siksi, että pääjuonessa olisi ollut jotain vikaa, vaan siksi, että sarja on aina parhaimmalleen keskityttyään pieniin tarinoihin ja jättäessä suuret takaa-alalle.

Hahmon ja heidän välisensä suhteensa, yksi sarjan johtavia elementtejä, pysyi edelleen sarjan suurempana vahvuutena. Tämä ei ole ihme, onhan tärkeät hahmot pysynyt muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta samoina. Valitettavasti jotkin asiat siitä, niin kuin Ravin, Peytonin ja Blainen kolmiodraama alkoi väsyä aika nopeasti. Onneksi siitä kuitenkin päästiin myös nopeasti eroonkin.

Lisäksi ongelmia aiheutti se, että Liviä nähty tarpeeksi ja sittenkin kuin näkyi, emme sittenkään nähneet oikeastaan Liviä, vaan hänen syömänsä aivot. Hän kuin antoi syömiensä aivojen määrätä melkein jokaista tekoaan, varsinkin alkukaudesta. Toki uhrien persoonallisuudet ovat päässeet vahvasti esille koko sarjan olemassa olon ajan, mutta yleensä persoonista johtavin on ollut kuitenkin Liv itse.

Vakuutan. Kuva on kolmannelta kaudelta.

Asia häiritsi, vaikka saimmekin sille järkevän selityksen. Nyt seuraa pienoinen juonipaljastus! Jos et halua lukea sitä, mene seuraavalle kappaleelle. Uhrien persooniin keskittyminen auttoi Liviä Draken kuoleman ja siihen liittyvän syyllisyyden kestämisessä. Syistä viis, haluan Livin takaisin. Toivoa on, että tekijät oppivat ja saammekin hänet taas seuraavalla kaudella.

Vanhojen vahvuuksien lisäksi pidin myös monesta uudesta asiasta, kuten Cliven pääsy niin sanottuun zombieclubiin. ”Supersankari” identiteetin salailu on vanha ja syystäkin parjattu klisee, josta on syytäkin päästä eroon. Clive pääsi myös toimintaan mukaan aiempaa enemmän. Varsinkin kuin hän tunsi tapetun zombiperheen hyvin henkilökohtaisesti. 

Tietenkin hänen ammattitaitoaan poliisina tarvittiin myös. Siitä olikin, niin tässä kuin edellisissä kausissa, yhtä paljon hyötyä murhien selvittämisen kannalta kuin Livin uhrien aivoista saamilla tiedoilla. Peytonkin sai tällä kaudella enemmän tekemistä, Cliven tapaan. Vieläpä työssään syyttäjä, ei pelkästään Livin kaverina. Niin viihdyttäviä kuin hänen ja Livin, vähän turhan harvat, yhteiset kohtaukset olivatkin.

Pidin myös sitä, ettei Majorin uutta status ”Kaaostapajana” päässyt missään vaiheessa unohtumaan, vaikka niin olisi helposti voinut käydä. Sillä olikin suuri vaikutus Majoriin ja siihen, mitä hän kauden edetessä teki. Fillmore Graveskin oli hyvä lisä sarjaan, niin roistona kuin liittolaisenakin. Niin hyvä, että se voittaa edellisen kauden Max Ragerinkin menen ja tullen. Niin kiinnostava kuin kyseinen yritys olikin. 

Mainitsematta jäi vielä Blaine ja hänen kamppailunsa zombiemaailman johtavaksi aivojen tarjoajaksi. Siinä ei ollut juurikaan uutta, mutta pidin storylinesta silti. Varsinkin kuin sitä nähtiin sopivan pieninä annoksina. Itseasiassa en tavannut storylinea, josta en olisi pitänyt edes jossain määrin tai ainakaan sellaista, jota olisin inhonnut. Aiemmin mainittua kolmiodraamaa lukuun ottamatta.

Valitettavasti kauden loppu ei ollut läheskään niin hyvä kuin olisi voinut tai pitänyt. Se nimittäin tuntui turhankin täydeltä. Pitihän sen sulkea hirveän monta avonaista nauhan päätä ja kiusoitella vielä tulevastakin, joten hengittämiseen ei juuri jäänyt tilaa. tai kysymään, mitä mieltä itse hahmot ovat asiasta. No, ehkä se selviää tulevan kauden alussa.

Kolmas kausi oli ehdottomasti iZombien tulevista kausista huonoin, mutta vaikka valitettavaa löytyikin odotuksiini nähden ihan liikaa, pidin kuitenkin joka ainoasta jaksosta. Poikkeuksetta ja paljon. Niin paljon, että katson varmasti jo varmistuneen sarjan neljännen kauden. iZombie on tasokas vielä oman tasonsa laskettuakin ja se jos mikä, kertoo hyvin, kuinka loistavasta sarjasta oikein onkaan kysymys.

Tiivistetysti iZombien kolmas kausi olisi voinut olla parempikin, mutta myös paljon huonompi. Sarjan viehätys on ja pysyy. neljä ja puoli tähteä.