Galaksin vartioiden paluu

Marvelin Guardians of the Galaxy oli ehdottomasti viiden tähden supersankarielokuva. Ilokseni voin sanoa, että sen jatko-osa, Guardians of the Galaxy vol. 2 ei jäänyt juuri huonommaksi. 

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Guardians of the Galaxy vol 2-elokuvan juonesta.

Viime elokuvan tapahtumista on jo jonkin aikaa. Galaksin suojelijat eli Peter Quill / Star Lord (Chris Pratt), Gamora (Zoe Saldana), Drax (Dave Bautista), Rocket (äänenä Bradley Cooper) and Baby Groot (äänenä Vin Diesel) ovat ryhtyneet palkattaviksi avaruussankareiksi edellisestä maailmanpelastamisesta ansaitun maineensa turvin. 

Tilanne muuttuu kuin Rocket varastaa ylpeältä Sovereignin rodulta erittäin arvokkaat patterit. Tätä ei rodun johtaja, ylipappi Ayeshan (Elizabeth Debikci), tietenkään suvaitse. Niinpä huomaavat joutuvansa pakomatkalle. Heidät varmalta kuolemalta pelastaa Quillin biologinen isä, jumalolento (Kurt Russell), mutta onko mies luottamuksen arvoinen?

Guardians of the Galaxy yksi parhaista, jos ei jopa parhain Marvelin supersankarileffa, vain ensimmäinen Avenger ja Captain America: Civil War pääsevät edes lähelle sen tasoa. Tämä on paljon sanottu, sillä Marvelin elokuvien taso on ollut aina kovaakin kovempi. Siksi odotukseni sen jatko-osaa kohtaan olivat huikeat. Yllätyksekseni elokuva täytti ne kaikki.

Olihan vol kakkosessa jotain, mitä ykkösessä ei: Vauva-Groot.

Valitettavasti juuri noiden odotusten takia elokuva ei ollut ihan edeltäjänsä veroinen. Ne nimittäin estivät saamasta samaa uudenlöytämisen tunnetta kuin Guardians of the Galaxya katsoessa. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka toisen hyvän asian luokitteleekin toista paremmaksi, se ei tee toisestakaan huonoa. Vaikka pitäisit pitsasta, voit pitää myös kaurapuurosta.

Sitä paitsi, Guardians of the Galaxy vol 2 on erinomainen jatko-osa Guardians of the Galaxylle, sillä se pysyi edeltäjilleen uskollisena, mutta syvensi elokuvien maailmaa ja sen hahmoja juuri sopivassa määrin. Tämä on hyvä, sillä hahmot ja heidän dynamiikkansa ovatkin aina olleet koko Marvelin francinen, erityisesti juuri Guardians of the Galaxyjen, vahvinta antia.

Koska ryhmädynamiikka on niin tärkeää, elokuvalle, niin yhtä tärkeää on myös hahmoista välittäminen. Jos et satu pitämään elokuvan hahmoista, edes jostakin heistä, se ei todellakaan ole sinulle. Pidin eniten Gamorasta, niin kuin edellisessäkin osassa. Toinen suosikkini oli suloinen vauva-Groot. Pidin toki myös muista hahmoista, ainoastaan Drax alkoi käydä hermoilleni paikka paikoin.

Gamoran adoptiosiskoa Nebulaa (Karen Gillian) syvennettiin mukavasti ja hänen kansaan olisikin ollut kiva viettää enemmänkin aikaa. En koskaan uskonut pitäväni Quillin adoptio-isästä Yondusta (Michael Rooker), mutta niin vain kävi kuin varkain. Toki elokuvassa esiintyi uusia hahmoja. Niistä pidin vain elokuvan sympaattisimmasta hahmosta, empaatti Mantisista (Pom Klementieff).

Muut olivat varsin epämiellyttäviä. Tosin se on tarkoituskin, ovathan he niin sanotulla pahan puolella. Egosta oli vaikea pitää ja hänen nimensä osoittautui pian enteeksi. Ayesha sai sappeni kiuhumaan. Niin ylimielinen ja alentuva hän oli. Muista hahmoista mainitsemisen arvoine oli vain Yondun vanha kaveri Stakar, mutta vain siksi, että häntä esitti itse Sylvester Stallone.

Elokuvasta ei edes tullut tippaakaan edeltäjäänsä synkempi. Toisin kuin niin moni supersankarielokuvan jatko-osa tai saman genren tv-sarjojen myöhemmät kaudet. Esimerkkinä Arrow. Siitä löytyikin koko vähän yli kaksituntisen keston ajan paljon huumoria, vieläpä hyvää sellaista. Tai no, myönnetään, paikka paikoin elokuvan vitsit menivät mauttomuuden puolelle, mutta onneksi ei turhan usein. 

Toteutus oli huippuluokkaa, niin kuin etukäteen voisi olettaakin. Katsojat saavat silmäkarkkia niin hienojen erikoistehosteiden, upeiden taistelukohtauksien kuin kauniiden ja komeiden hahmojenkin muodossa. Dialogi oli erinomaista, vaikka joskus hiukan kökköä. Näyttelijätyö juuri niin hyvää kuin elokuvassa esiintyviltä eturivin näyttelijöiltä sopii odottaakin.

Guardians of the Galaxy vol 2 oli erittäin vauhdikas. Supersankarielokuva-fanien riemuksi toimintaa riitti alusta loppuun. Ei ihme, sillä ne ovatkin yksi elokuvan suurimmista vahvuuksista. Välillä päästiin myös hengähtämään, joten taistelukohtaukset eivät päässeet puuduttamaankaan. Pidin myös siitä, että niissä kaikki saivat oman roolinsa, eikä kukaan jäänyt sivuun.

Elokuvanautintoon vaikutti tietenkin myös jo edellisessä osassa hyväksi havaittu valinta soittaa 80-luvun hittejä, vaikka tämän kertaiset kappaleet eivät minulle ennestään tuttuja ollutkaan. Onhan aika suuri osa elokuvien katsojista juuri 80-luvun lapsia. Kyseiset hitit saivat jopa paikkansa elokuvan juonessa, ei kuitenkaan turhan silmäänpistävästi. En paljasta asiasta tämän enempää.

Tiivistetysti Guardians of the Galaxy vol 2 on edeltäjänsä tavoin ehdottomasti katsomisen arvoinen Marvel-pätkä, jopa supersankarielokuvista muuten piittaamattomille. Se ansaitseekin täydet viisi tähteä.

Galaksin vastahakoiset vartijat

Guardians of the Galaxy on yksi vuoden isompia hittejä Yhdysvalloissa. Onko elokuva tosiaan niin hyvä? Kävin katsomassa kyseisen elokuvan ottaakseni siitä selvää.

Elokuvassa Peter Quill joutuu salametsästäjien kohteeksi varastettuaan itsellekin tuntemattoman, mutta erittäin voimakkaan esineen. Hän joutuu yhdistämään voimansa laittomissa geneettisissä kokeissa tehdyn pesukarku Rocketin, puoliksi puun ja puoliksi henkivartija Grootin, perheensä menettäneen Drax Tuhoajan sekä salamurhaaja Gamoran kanssa. Guardians of the Galaxy perustuu Marvelin sarjakuviin.

Guardians of the Galaxy on erilainen supersankarielokuva. Jos odotat Thorin tai Kostajien kaltaista supersankarimättöä, joudut pettymään. Vaikka elokuva sijoittuu niiden kanssa samaan universumiin, nyt seikkaillaan toisella puolella avaruutta ja maa on jätetty kauas taakse. Se on hauska, erikoisilla roduilla ja maailmoilla täytetty avaruusseikkailu, josta ei toimintaa puutu. Itselleni hahmot eivät olleet ennestään tuttuja, enkä tiedä, kuinka uskollisesti he ovat toteutettu. Se ei kuitenkaan häirinnyt minua.

Hahmot ovat erittäin mielenkiintoisia. Siitä voidaan keskustella, onko koko ryhmä yhtälailla päähenkilöitä, vai onko sitä pelkästään Peter Quill. Minusta kaikki, vaikka Peteria eniten seurataankin. Vaikka Peterin hahmosta ei olekaan valittamista, minusta hän on se pakollinen valkoinen mies, johon katsojan pitäisi samaistua. Muista hahmoista badass pesukarhu Rocketista ja I am Groot-lausetta toistelevasta puusta. Heidän ystävytensä on erikoinen, mutta toimiva. Salamurhaajista, erityisesti naissalamurhaajista, kiinnostuneena kauniin Zoe Saldanan Gamora oli omaan mieleeni.

Minusta tarinan pahiksissa olisi ollut enemmän potentiaalia. He olivat sinällään kiinnostavia, mutta heitä näytettiin vain vähän. Silloinkin he näyttäytyivät minusta jotenkin kliseisiltä. Lee Pace ja Karen Gillian suoriutuivat tehtävästään kyllä hyvin, ainakin mitä minun vähään, melkeinpä olemattomaan asiantuntijuuteen on luottaminen.

Itse tarina oli minusta tarpeeksi omaperäinen. Olisihan se voinut olla omaperäisempikin, mutta yksinkertaisesta perusjuonesta on otettu kaikki irti. Elokuva toimi alusta loppuun. siinä oli vain yksi ongelma: Alussa oli niin paljon kaikkia, että loppu oli liian hätiköity. Muuten elokuva toimi alusta loppuun. Musiikki koostui lähinnä vanhemmista hiteistä, mikä oli yllättävän hyvä idea. Ne sopivat hyvin elokuvan tunnelmaan ja toivat siihen jotakin erikoista. Tämä kaikki oli vielä visuaalisesti hyvin kauniita. 3D sopi elokuvalle loistavasti, vaikka olisin luultavasti pärjännyt enne sitäkin.

Guardians of the Galaxy on elokuva, josta ei puuttunut huumoria, toimintaa, mielenkiintoisia hahmoja, sekä kauniita maisemia. Minusta se on koko tämän vuoden paras elokuva, joskin viimeinen Hobitti-leffa luultavasti antaa sille kovan vastuksen. Se on ansainnut täydet viisi tähteä, vaikka minulla jotakin huomauttamista olikin. valitettavasti en muistanut katsoa loppupätkää, mutta kuulemani
perusteella se ei ollut kovin erikoinen. Elokuva menestyi hyvin maailmalla ja onkin saamassa jatko-osan vuoden 2017 tienoilla.