Marvelin Guardians of the Galaxy oli ehdottomasti viiden tähden supersankarielokuva. Ilokseni voin sanoa, että sen jatko-osa, Guardians of the Galaxy vol. 2 ei jäänyt juuri huonommaksi.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Guardians of the Galaxy vol 2-elokuvan juonesta.
Viime elokuvan tapahtumista on jo jonkin aikaa. Galaksin suojelijat eli Peter Quill / Star Lord (Chris Pratt), Gamora (Zoe Saldana), Drax (Dave Bautista), Rocket (äänenä Bradley Cooper) and Baby Groot (äänenä Vin Diesel) ovat ryhtyneet palkattaviksi avaruussankareiksi edellisestä maailmanpelastamisesta ansaitun maineensa turvin.
Tilanne muuttuu kuin Rocket varastaa ylpeältä Sovereignin rodulta erittäin arvokkaat patterit. Tätä ei rodun johtaja, ylipappi Ayeshan (Elizabeth Debikci), tietenkään suvaitse. Niinpä huomaavat joutuvansa pakomatkalle. Heidät varmalta kuolemalta pelastaa Quillin biologinen isä, jumalolento (Kurt Russell), mutta onko mies luottamuksen arvoinen?
Guardians of the Galaxy yksi parhaista, jos ei jopa parhain Marvelin supersankarileffa, vain ensimmäinen Avenger ja Captain America: Civil War pääsevät edes lähelle sen tasoa. Tämä on paljon sanottu, sillä Marvelin elokuvien taso on ollut aina kovaakin kovempi. Siksi odotukseni sen jatko-osaa kohtaan olivat huikeat. Yllätyksekseni elokuva täytti ne kaikki.
Koska ryhmädynamiikka on niin tärkeää, elokuvalle, niin yhtä tärkeää on myös hahmoista välittäminen. Jos et satu pitämään elokuvan hahmoista, edes jostakin heistä, se ei todellakaan ole sinulle. Pidin eniten Gamorasta, niin kuin edellisessäkin osassa. Toinen suosikkini oli suloinen vauva-Groot. Pidin toki myös muista hahmoista, ainoastaan Drax alkoi käydä hermoilleni paikka paikoin.
Gamoran adoptiosiskoa Nebulaa (Karen Gillian) syvennettiin mukavasti ja hänen kansaan olisikin ollut kiva viettää enemmänkin aikaa. En koskaan uskonut pitäväni Quillin adoptio-isästä Yondusta (Michael Rooker), mutta niin vain kävi kuin varkain. Toki elokuvassa esiintyi uusia hahmoja. Niistä pidin vain elokuvan sympaattisimmasta hahmosta, empaatti Mantisista (Pom Klementieff).
Toteutus oli huippuluokkaa, niin kuin etukäteen voisi olettaakin. Katsojat saavat silmäkarkkia niin hienojen erikoistehosteiden, upeiden taistelukohtauksien kuin kauniiden ja komeiden hahmojenkin muodossa. Dialogi oli erinomaista, vaikka joskus hiukan kökköä. Näyttelijätyö juuri niin hyvää kuin elokuvassa esiintyviltä eturivin näyttelijöiltä sopii odottaakin.
Guardians of the Galaxy vol 2 oli erittäin vauhdikas. Supersankarielokuva-fanien riemuksi toimintaa riitti alusta loppuun. Ei ihme, sillä ne ovatkin yksi elokuvan suurimmista vahvuuksista. Välillä päästiin myös hengähtämään, joten taistelukohtaukset eivät päässeet puuduttamaankaan. Pidin myös siitä, että niissä kaikki saivat oman roolinsa, eikä kukaan jäänyt sivuun.
Elokuvanautintoon vaikutti tietenkin myös jo edellisessä osassa hyväksi havaittu valinta soittaa 80-luvun hittejä, vaikka tämän kertaiset kappaleet eivät minulle ennestään tuttuja ollutkaan. Onhan aika suuri osa elokuvien katsojista juuri 80-luvun lapsia. Kyseiset hitit saivat jopa paikkansa elokuvan juonessa, ei kuitenkaan turhan silmäänpistävästi. En paljasta asiasta tämän enempää.
Tiivistetysti Guardians of the Galaxy vol 2 on edeltäjänsä tavoin ehdottomasti katsomisen arvoinen Marvel-pätkä, jopa supersankarielokuvista muuten piittaamattomille. Se ansaitseekin täydet viisi tähteä.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Guardians of the Galaxy vol 2-elokuvan juonesta.
Viime elokuvan tapahtumista on jo jonkin aikaa. Galaksin suojelijat eli Peter Quill / Star Lord (Chris Pratt), Gamora (Zoe Saldana), Drax (Dave Bautista), Rocket (äänenä Bradley Cooper) and Baby Groot (äänenä Vin Diesel) ovat ryhtyneet palkattaviksi avaruussankareiksi edellisestä maailmanpelastamisesta ansaitun maineensa turvin.
Tilanne muuttuu kuin Rocket varastaa ylpeältä Sovereignin rodulta erittäin arvokkaat patterit. Tätä ei rodun johtaja, ylipappi Ayeshan (Elizabeth Debikci), tietenkään suvaitse. Niinpä huomaavat joutuvansa pakomatkalle. Heidät varmalta kuolemalta pelastaa Quillin biologinen isä, jumalolento (Kurt Russell), mutta onko mies luottamuksen arvoinen? Guardians of the Galaxy yksi parhaista, jos ei jopa parhain Marvelin supersankarileffa, vain ensimmäinen Avenger ja Captain America: Civil War pääsevät edes lähelle sen tasoa. Tämä on paljon sanottu, sillä Marvelin elokuvien taso on ollut aina kovaakin kovempi. Siksi odotukseni sen jatko-osaa kohtaan olivat huikeat. Yllätyksekseni elokuva täytti ne kaikki.
 |
| Olihan vol kakkosessa jotain, mitä ykkösessä ei: Vauva-Groot. |
Valitettavasti juuri noiden odotusten takia elokuva ei ollut ihan edeltäjänsä veroinen. Ne nimittäin estivät saamasta samaa uudenlöytämisen tunnetta kuin Guardians of the Galaxya katsoessa. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka toisen hyvän asian luokitteleekin toista paremmaksi, se ei tee toisestakaan huonoa. Vaikka pitäisit pitsasta, voit pitää myös kaurapuurosta.
Sitä paitsi, Guardians of the Galaxy vol 2 on erinomainen jatko-osa Guardians of the Galaxylle, sillä se pysyi edeltäjilleen uskollisena, mutta syvensi elokuvien maailmaa ja sen hahmoja juuri sopivassa määrin. Tämä on hyvä, sillä hahmot ja heidän dynamiikkansa ovatkin aina olleet koko Marvelin francinen, erityisesti juuri Guardians of the Galaxyjen, vahvinta antia.
Sitä paitsi, Guardians of the Galaxy vol 2 on erinomainen jatko-osa Guardians of the Galaxylle, sillä se pysyi edeltäjilleen uskollisena, mutta syvensi elokuvien maailmaa ja sen hahmoja juuri sopivassa määrin. Tämä on hyvä, sillä hahmot ja heidän dynamiikkansa ovatkin aina olleet koko Marvelin francinen, erityisesti juuri Guardians of the Galaxyjen, vahvinta antia.
Koska ryhmädynamiikka on niin tärkeää, elokuvalle, niin yhtä tärkeää on myös hahmoista välittäminen. Jos et satu pitämään elokuvan hahmoista, edes jostakin heistä, se ei todellakaan ole sinulle. Pidin eniten Gamorasta, niin kuin edellisessäkin osassa. Toinen suosikkini oli suloinen vauva-Groot. Pidin toki myös muista hahmoista, ainoastaan Drax alkoi käydä hermoilleni paikka paikoin.Gamoran adoptiosiskoa Nebulaa (Karen Gillian) syvennettiin mukavasti ja hänen kansaan olisikin ollut kiva viettää enemmänkin aikaa. En koskaan uskonut pitäväni Quillin adoptio-isästä Yondusta (Michael Rooker), mutta niin vain kävi kuin varkain. Toki elokuvassa esiintyi uusia hahmoja. Niistä pidin vain elokuvan sympaattisimmasta hahmosta, empaatti Mantisista (Pom Klementieff).
Muut olivat varsin epämiellyttäviä. Tosin se on tarkoituskin, ovathan he niin sanotulla pahan puolella. Egosta oli vaikea pitää ja hänen nimensä osoittautui pian enteeksi. Ayesha sai sappeni kiuhumaan. Niin ylimielinen ja alentuva hän oli. Muista hahmoista mainitsemisen arvoine oli vain Yondun vanha kaveri Stakar, mutta vain siksi, että häntä esitti itse Sylvester Stallone.
Elokuvasta ei edes tullut tippaakaan edeltäjäänsä synkempi. Toisin kuin niin moni supersankarielokuvan jatko-osa tai saman genren tv-sarjojen myöhemmät kaudet. Esimerkkinä Arrow. Siitä löytyikin koko vähän yli kaksituntisen keston ajan paljon huumoria, vieläpä hyvää sellaista. Tai no, myönnetään, paikka paikoin elokuvan vitsit menivät mauttomuuden puolelle, mutta onneksi ei turhan usein.
Elokuvasta ei edes tullut tippaakaan edeltäjäänsä synkempi. Toisin kuin niin moni supersankarielokuvan jatko-osa tai saman genren tv-sarjojen myöhemmät kaudet. Esimerkkinä Arrow. Siitä löytyikin koko vähän yli kaksituntisen keston ajan paljon huumoria, vieläpä hyvää sellaista. Tai no, myönnetään, paikka paikoin elokuvan vitsit menivät mauttomuuden puolelle, mutta onneksi ei turhan usein.
Toteutus oli huippuluokkaa, niin kuin etukäteen voisi olettaakin. Katsojat saavat silmäkarkkia niin hienojen erikoistehosteiden, upeiden taistelukohtauksien kuin kauniiden ja komeiden hahmojenkin muodossa. Dialogi oli erinomaista, vaikka joskus hiukan kökköä. Näyttelijätyö juuri niin hyvää kuin elokuvassa esiintyviltä eturivin näyttelijöiltä sopii odottaakin. Guardians of the Galaxy vol 2 oli erittäin vauhdikas. Supersankarielokuva-fanien riemuksi toimintaa riitti alusta loppuun. Ei ihme, sillä ne ovatkin yksi elokuvan suurimmista vahvuuksista. Välillä päästiin myös hengähtämään, joten taistelukohtaukset eivät päässeet puuduttamaankaan. Pidin myös siitä, että niissä kaikki saivat oman roolinsa, eikä kukaan jäänyt sivuun.
Elokuvanautintoon vaikutti tietenkin myös jo edellisessä osassa hyväksi havaittu valinta soittaa 80-luvun hittejä, vaikka tämän kertaiset kappaleet eivät minulle ennestään tuttuja ollutkaan. Onhan aika suuri osa elokuvien katsojista juuri 80-luvun lapsia. Kyseiset hitit saivat jopa paikkansa elokuvan juonessa, ei kuitenkaan turhan silmäänpistävästi. En paljasta asiasta tämän enempää. Tiivistetysti Guardians of the Galaxy vol 2 on edeltäjänsä tavoin ehdottomasti katsomisen arvoinen Marvel-pätkä, jopa supersankarielokuvista muuten piittaamattomille. Se ansaitseekin täydet viisi tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti