Lee Childin Jack Reacher-romaanit ovat lajityyppinsä aatelia. Suureksi ilokseni voin sanoa, että niistä uusin, Kovassa Koulussa-romaani, ei tee asiassa suinkaan poikkeusta.
On vuosi 1996. Vähän päälle kolmekymppinen sotilaspoliisi Jack Reacher on juuri saanut ansiomitalin hyvin tehdystä työstä Balkanilla. Mies lähetetään, omaksi yllätyksekseen, melkein heti mitalinluovutus-tilaisuuden jälkeen hyvin mitään sanomattoman kuuloiseen koulutukseen, jossa on hänen lisäkseen vain kaksi osallistujaa, CIA:n White ja FBI:ssä Waterman.
Hyvin pian kurssi paljastuu kuitenkin vain peitteeksi, todellisuudessa kolmikko saa erittäin salaisen tehtävän. Peitetehtävissä oleva agentti on saanut selville, että terroristit ovat ostamassa amerikkalaiselta petturilta jotain kymmenen miljoonaan arvoista. Kukaan ei tiedä, mitä. Se on kuitenkin iso raha, joten tuskin mitään hyvää. Heidän pitäisikin selvittää myytävä asia ja estää kyseinen myyntitapahtuma.
Lukiessani edellistä Lee Child kirjaa, Pakon edessä, en olisi todellakaan uskonut, että Lee Childin seuraava romaani sijoittuisi Reacherin armeija-aikaan. Pidän kuitenkin muutoksesta, paljonkin. Se, niin kuin tapahtumapaikan muutos amerikkalaisista pikkukaupungeista Saksan Hampuriin, tuo vaihtelua jo puuduttavankin samoja latuja kulkevalle kirjasarjalle.
Kirjasarjan faneille minulle on kuitenkin hyviä uutisia, Kovassa Koulussa nähtiin myös kaikkea sitä, mikä tekee Lee Childin kirjoista nykyisen kaltaisia myyntimenestyksiä: Yllätyksellisen, uskottavan ja vauhdikkaan juonen, jännitystä alusta loppuun asti, kiinnostavasti ja omaperäisesti, harvinaisen hyvin kuvattu päähenkilö sekä mestarillisen kirjoitustyylin, joka tempaa mukaansa ensimmäisestä sivusta asti.
Käsitellyt aiheet ovat tapahtumavuoden huomioon ottaen yllättävänkin ajankohtaisia: terrorismi ja uusnatsit. Aiheita käsitellään kuitenkin hyvin pinnallisesti, niin kuin tämän tapaisilla kirjoilla on tapana. Juonen syvällisyys ei kuitenkaan ollut kirjasarjan vahvempia puolia, vaan mysteeri ja ennen kaikkea sen selvittäminen niin väkivallan kuin loogisen päättelynkin avulla.
Suurin näkökulman saaja, heti Reacherin jälkeen tietenkin, on itse kirjan pääroisto eli Amerikkalaiseksi kutsuttu petturi. Hänen henkilöllisyytensä paljastuu lopulta, että en tietenkään paljasta sitä tässä arvostelussa. Muuten pienoisempia näkökulmia saa niin Hampurin poliisipäällikkö, uusnatsien ryhmän johtaja sekä jokunen muu pienoinen peluri.
Sitten niihin, jotka eivät saaneet omaa ääntänsä kuuluviin. Reacherin kanssakurssilaiset olivat kai ihan ok, mutta he jäivät taka-alalle hyvin nopeasti, syystäkin. He kuin ei ollut mitenkään kiinnostavammista päästä. Pidin Sinclairista hahmona, mutta hänen ja Reacherin turhan suhteen olisi voinut jättää pois ja keskittyä hänen pääasialliseen rooliinsa ryhmän johtajana.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia Kovassa Koulussa-romaanista ja mahdollisesti muistakin Jack Reacher-kirjoista.
On vuosi 1996. Vähän päälle kolmekymppinen sotilaspoliisi Jack Reacher on juuri saanut ansiomitalin hyvin tehdystä työstä Balkanilla. Mies lähetetään, omaksi yllätyksekseen, melkein heti mitalinluovutus-tilaisuuden jälkeen hyvin mitään sanomattoman kuuloiseen koulutukseen, jossa on hänen lisäkseen vain kaksi osallistujaa, CIA:n White ja FBI:ssä Waterman.Hyvin pian kurssi paljastuu kuitenkin vain peitteeksi, todellisuudessa kolmikko saa erittäin salaisen tehtävän. Peitetehtävissä oleva agentti on saanut selville, että terroristit ovat ostamassa amerikkalaiselta petturilta jotain kymmenen miljoonaan arvoista. Kukaan ei tiedä, mitä. Se on kuitenkin iso raha, joten tuskin mitään hyvää. Heidän pitäisikin selvittää myytävä asia ja estää kyseinen myyntitapahtuma.
Lukiessani edellistä Lee Child kirjaa, Pakon edessä, en olisi todellakaan uskonut, että Lee Childin seuraava romaani sijoittuisi Reacherin armeija-aikaan. Pidän kuitenkin muutoksesta, paljonkin. Se, niin kuin tapahtumapaikan muutos amerikkalaisista pikkukaupungeista Saksan Hampuriin, tuo vaihtelua jo puuduttavankin samoja latuja kulkevalle kirjasarjalle.
Kirjasarjan faneille minulle on kuitenkin hyviä uutisia, Kovassa Koulussa nähtiin myös kaikkea sitä, mikä tekee Lee Childin kirjoista nykyisen kaltaisia myyntimenestyksiä: Yllätyksellisen, uskottavan ja vauhdikkaan juonen, jännitystä alusta loppuun asti, kiinnostavasti ja omaperäisesti, harvinaisen hyvin kuvattu päähenkilö sekä mestarillisen kirjoitustyylin, joka tempaa mukaansa ensimmäisestä sivusta asti.
Käsitellyt aiheet ovat tapahtumavuoden huomioon ottaen yllättävänkin ajankohtaisia: terrorismi ja uusnatsit. Aiheita käsitellään kuitenkin hyvin pinnallisesti, niin kuin tämän tapaisilla kirjoilla on tapana. Juonen syvällisyys ei kuitenkaan ollut kirjasarjan vahvempia puolia, vaan mysteeri ja ennen kaikkea sen selvittäminen niin väkivallan kuin loogisen päättelynkin avulla.
Kirja jakaa näkökulmia Reacherin ja muiden, pienenpien hahmojen välillä. Tämä ei ole erikoista sarjan kirjoille, mutta ei myöskään mikään yleinen käytäntökään. Tämä on jakanut mielipiteitä runsaasti. Itse pidän näkökulman muutoksista, vaikka Reacher hahmona paras onkin. Se ei ole tietenkään mikään ihme, onhan hän koko kirjan, ja ennen kaikkea kirjasarjan, päähenkilö.
Suurin näkökulman saaja, heti Reacherin jälkeen tietenkin, on itse kirjan pääroisto eli Amerikkalaiseksi kutsuttu petturi. Hänen henkilöllisyytensä paljastuu lopulta, että en tietenkään paljasta sitä tässä arvostelussa. Muuten pienoisempia näkökulmia saa niin Hampurin poliisipäällikkö, uusnatsien ryhmän johtaja sekä jokunen muu pienoinen peluri.Sitten niihin, jotka eivät saaneet omaa ääntänsä kuuluviin. Reacherin kanssakurssilaiset olivat kai ihan ok, mutta he jäivät taka-alalle hyvin nopeasti, syystäkin. He kuin ei ollut mitenkään kiinnostavammista päästä. Pidin Sinclairista hahmona, mutta hänen ja Reacherin turhan suhteen olisi voinut jättää pois ja keskittyä hänen pääasialliseen rooliinsa ryhmän johtajana.
Kovassa Koulussa nähtiin jonkin verran myös vanhoja tuttuja. Heistä tärkein, ja varmasti monen odottama, kersantti Frances Neagley. Hän saattaakin olla heti Reacherin jälkeen kirjasarja paras hahmo. Toinen vanha tuttu oli, kanssasotilas Duncan Munro. Itselleni hän on vieraampi, enkä vieläkään saanut hänestä juuri tuntumaa. Pidin hänestä kuitenkin tarpeeksi.
Pääroisto oli harvinaisen hyvä tämän tyyppisille kirjoille ja jopa Jack Reacher-kirjoille. Olen siksi erittäin iloinen, että hänkin sai näkökulmansa kuuluviin, niin erilainen kuin se olikin Reacherin vastaavasta. Niin sanotut sivuroistot puolestaan jäivät pelkiksi Reacherin nyrkkeilysäkeiksi, hyvin sarjan kirjoille tyypillisesti. En kuitenkaan voi kieltää, että nautin lukiessani Reacherin lyövän natseja pataan.
Näin eurooppalaisena minua jäi Kovassa Koulussa vaivaamaan yksi asia. Nimittäin amerikkalaisten, myös Reacherin ylimielisyys saksalaisia kollegojaan kohtaan kuten poliisipäällikkö Griezmanin. Reacher ja kumppanit käyttivät kyllä hyväkseen heidän resursseja ja osaamista, mutta he eivät antaneet heille mitään takaisin. Ei edes selitystä siitä, miksi kyseisten asioiden käyttäminen oli tarpeen.
Tiivistetysti Kovassa Koulussa osoitti jälleen kerran Lee Childin olevan lajityyppinsä johtavampia kirjailijoita. Se oli kaikkea, mitä odotin ja enemmänkin. Täydet viisi tähteä.
.
Pääroisto oli harvinaisen hyvä tämän tyyppisille kirjoille ja jopa Jack Reacher-kirjoille. Olen siksi erittäin iloinen, että hänkin sai näkökulmansa kuuluviin, niin erilainen kuin se olikin Reacherin vastaavasta. Niin sanotut sivuroistot puolestaan jäivät pelkiksi Reacherin nyrkkeilysäkeiksi, hyvin sarjan kirjoille tyypillisesti. En kuitenkaan voi kieltää, että nautin lukiessani Reacherin lyövän natseja pataan.
Näin eurooppalaisena minua jäi Kovassa Koulussa vaivaamaan yksi asia. Nimittäin amerikkalaisten, myös Reacherin ylimielisyys saksalaisia kollegojaan kohtaan kuten poliisipäällikkö Griezmanin. Reacher ja kumppanit käyttivät kyllä hyväkseen heidän resursseja ja osaamista, mutta he eivät antaneet heille mitään takaisin. Ei edes selitystä siitä, miksi kyseisten asioiden käyttäminen oli tarpeen.
Tiivistetysti Kovassa Koulussa osoitti jälleen kerran Lee Childin olevan lajityyppinsä johtavampia kirjailijoita. Se oli kaikkea, mitä odotin ja enemmänkin. Täydet viisi tähteä.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti