Venäläisten supersankarien vuoro

Amerikka on supersankarielokuvien luvattu maa, mutta nyt myös venäläinen Guardians yrittää samoille apajille. Elokuva olikin ihan katsottava, joskaan ei lähellekään esikuviensa veroinen.

Varoitus. Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Guardians-elokuvan juonesta.

Neuvotoliitto. Kylmän sodan aika. Tiedemies August Kuratov (Stanislav Shirin) onnistuu yrityksessään tehdä geneettisesti parannettuja ihmisiä. Hinta on kuitenkin kova, joten sen aiheuttamasta inhimillisestä kärsimyksestä johtuen Augustin projektinsa lakkautetaan ja hänet päätetään pidättää. August kuitenkin onnistuu pääsemään pakoon ja saamaan vielä itselleen kasan supervoimiakin.

Kuluu monia vuosia. Neuvostoliitosta tuli Venäjä. August tulee takaisin tavoitteenaan tuhota maailman. Niinpä Patriots-niminen tiedustelupalvelu kokoaa hänen entiset koehenkilönsä, karhumies Arsus (Anton Panpushnyy), teleporttaaja Khan (Sanzhar Madiyev), kiviä hallitseva Ler (Sebastien Sisak) sekä veden avulla itsensä näkymättömäksi tekevä Kseniya (Alina Lanina), taistelemaan luojaansa vastaan.

Niin kuin jo kuvaukseni perusteella saatat voida sanoa, Guardians ei loista omaperäisyydellään. Se on lainannut amerikkalaisilta esikuviltaan lähes kaiken, sankariensa supervoimista kliseistäkin kliseisempään perusjuoneen. Valitettavasti ainut, mitä se ei ole kopioinut on toteutuksen laatu, jossa elokuva häviää jopa syystäkin haukutulle Batman vs. Supermanille.

Elokuvaa ei kuitenkaan kannatakaan arvostella samoilla kriteerillä kuin amerikkalaisia vastikkeitaan, ihan Avengerien tai X-Menien tasoon elokuvalla ei ole mitään realistisia mahdollisuuksia päästäkään. Sen budjetti ei ole lähellekään amerikkalaisten huipputuotantojen luokkaa ja, että kyseisten elokuvien tuotanto on venäjällä vielä ihan lastenkengissä. 

Niinpä jos nämä asiat ottaa huomioon, Guardians ei itsessään olekaan yhtään hullumpi elokuva. Siitä voi jopa nauttia. Minä ainakin nautin. En niin paljon kuin monesta muusta elokuvasta, mukaan lukien äskettäin katsomani Kong: Pääkallosaaresta, mutta kuitenkin. Guardians onnistuikin monessa asiassa, jossain hyvin, jossain kohtuullisesti. 

Hyvä esimerkki

Yllätyksettömyys on yksi juonen perusongelmista, mutta se ei ole ollenkaan ainut. Juoni nimittäin myös eteni jopa liiankin nopeasti. Erityisesti alussa, jossa mukamas piileksivät supersankarit löytyivät epäuskottavan vaivattomasti. Erityisesti valitettavasti siksi, että elokuva pursuaa paljon hyviä ideoita, varsinkin liittyen ryhmälaisten supervoimiin.

Toteutuskaan ei ollut mitenkään erityisen laadukasta, niin kuin jo aluksi sanoin. Dialogi oli kökköä, ainakin englannin kielisessä tekstityksessä. En osaa sanoa, onko se parempaa puhuttuna äidinkielellään eli venäjäksi. Erikoistehosteet vaihtelivat hyvistä huonoihin. Taistelukohtaukset edustivat sitä hyvää päätä, onneksi, ja ihmiskarhu sitä huonoa, vaikka hän muuten erittäin cooli olikin.

En päässyt oikein kaksiulotteisiksi jääneiden hahmoihin sisään, erityisesti naurettavalta näyttävän ja hulluakin hullumman motivaation omaavaan pääroistoon. Sentään heidän voimista on otettu paljon irti, niin muista elokuvasta kopioituja ne ovatkin. He myös tarjosivat silmäkarkkia riittämiin, mikä ei ole tämän tyyppissisä elokuvissa mikään yllätys, pikemminkin päinvastoin.

Tiivistetysti Guardian on tulos siitä kuin joku päätti tehdä venäläisen version X-Menien kaltaisista, amerikkalaisista, supersankarielokuvista, mutta vain huonommin. Ei kuitenkaan niin huonosti, ettei elokuvaa voisi katsoa. Kaksi ja puoli tähteä.