Näytetään tekstit, joissa on tunniste hemlock grove. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hemlock grove. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. marraskuuta 2015

Hemlock Grove pääsee haudan lepoon-heti kolmannen kauden jälkeen

Netflixin ikioma kauhusarja Hemlock Grove sai jokin aikaa sitten kolmannen ja samalla viimeisen kautensa. Miten Romanin, Peterin ja kumppaneiden kauhuntäyteinen tarina päättyy?



Huomioitavaa. Teksti sisältää juonipaljastuksia Hemlock Groven kaikilta kausilta ja luonnollisesti myös sarjaa edeltäneestä kirjasta.

Kolmas kausi alkaa jokin aika toisen kauden tapahtumien jälkeen. Roman ja Peter etsivät kuumeisesti kadonneita Nadia ja Mirandaa. Lisäksi Roman taistelee vieläkin upirin luontoaan vastaan ja yrittää johtaa Godfreiden järjestöä. Peter puolestaan on liittynyt mustalaisten rikollijärjestöön. Hänen serkkunsa poikaystävällä on kuitenkin vaarallisia suunnitelmia.

Hyvin ei mene Oliviallakaan, ei niin että kovin moni välittäisi. Roman on viennyt naiselta hänen koko omaisuuteensa ja nyt hän taistelee uutta, entistä salaperäisempää sairautta vastaan. Hän haluaa myös päästä itsekin Nadiaan käsiksi. Tohtori Pryce popsii lääkkeitä kui viimeistä päivää ja yrittää samalla tehdä uutta ruumista Shelleylle.

Shelleystä puheenollen. Hänen mielensä järkkyi Prycillan kuoltua ja nyt hän on mielialalääkkeillä. Kiltti jätti sentään todettiin syyttömäksi ensimmäisen kauden murhiin, mutta Hemlock Groven asukkaat eivät päästä häntä niin helpolla. Kaudella nähdään myös liuta uusia hahmoja, kuten yksityisetsivä Isaac Ochoa, upir Annie sekä Shelleyn potentiaalinen poikaystävä Aitor.

Hemlock Grove oli ehdottomasti parhaimmillaan ensimmäisellä kaudella, sillä nyt sarja meni monellakin osalta liian pitkälle. Kuin kaikki on shokeraavaa, mikään ei ole. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. En minä kautta vihannutkaan. Siinä olikin paljon potentiaaliajoista osa käytettiin, mutta osa ei. Niinpä kaudesta olisi saanut paremmankin.

Ensin sarjan hyviin puoliin. Pidin erityisesti upir-kommuunista, varsinkin verityyppikohtaus oli onnistunut. Itse päätarinakaan ei ollut huono. Se esimerkiksi lisäsi tarinaan paljon kiinnostavaa, kuten zombieupirit, upirseurapiirit ja ihmissusilauma. Toimintaakin riitti, joten tylsää hetkeä ei sarjasta juuri löytynyt. Kaikella toiminnalla oli ainakin jokin näennäinen tarkoituskin.

Sarja onnistui myös visuaalisesti, jälleen kerran. Sillä on oma tyylinsä, mistä pidän todella paljon. Erikoistehosteet olivat laatutyötä ja maisemat paikoittain kuvankauniita. Ne eivät kuitenkaan muuttunut sarjan aikana juurikaan, pysyttiinhän samassa kaupungissa. Toki verta ja suolenpätkiä sisältävät kohtaukset olivat cooleja myös, siitä ei pääse mihinkään. 

Huonoja puolista näkyvin oli hahmot. Heistä vain Shelley ja Destiny olivat millään tavalla sympaattisia. Esimerkiksi Roman ei ole koskaan ollut pidettävämpiä mahdollisia hahmoja, mutta nyt häntä alkaa jopa vihata. Spivak jäi puolestaan pahiksena etäisesti, vaikka häntä kuvattiin upirien painajaisten kohteeksi. Oliviaan taas käytettiin liikaa aikaa.

Hahmoistakin löytyim pari iloista yllätystä. Peter pysyi suht koht pidettävä loppuun asti.. Mikään pyhimys hänkään ei ole, mutta ei mikään hirviökään. Shelley itsenäistyi vihdoin ja Prycekin yllätti positiivisesti. Hyvis hän ei ole, mutta aloin jo melkein pitää hänestä. Hän sai jopa miesystävän, mutta tätä ei juuri sarjassa näkynyt.

En jotenkin syttynyt lopulle, vaikka se oli kai ainoa mahdollinen. Kovin yllättävä se ei ainakaan ollut, vaikken sitä sarjan alussa olisi veikannutkaan. Se nimittäin sai koko sarjan näyttämään turhalta. En tietenkään paljasta loppusta enempää. Nytkin voi olla, että sanoin liian paljon. Jos näin on, niin pahoittelen syvästi. Sentään varoitin juonipaljastuksita jo etukäteen.

Kaiken kaikkiaan Hemlock Groven kolmas kausi alkoi hyvin, mutta huononi loppua kohti. Tylsää ei ollut vielä silloinkaan. Kolme tähteä.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Uusi kausi, uudet kujeet, vanha tuttu kaupunki, entistä enemmän kauhua

Arvostelin vähän aikaa sitten Hemlock Groven ensimmäisen tuotantokauden. Nyt on vuorossa vasta katsomani toinen tuotantokausi. JUONIPALJASTUKSIA LUVASSA!


Koska kertaus on opintojen äiti, kerron lyhyesti mihin Hemlock Grove jäi: Kauden pahis Cristina, paha ihmissusi, tapettiin, samoin oletettavasti Romanin äiti Olivia. Toinen Selleyn ja toinen Romanin toimesta hänen saatua teitää olevansa vampyyrimäinen upir. Romanin serkku Letha synnytti lapsensa, mutta kuoli itse. Peter puolestaa lähti kiertämään maailmaa äitinsä kanssa.

Entäs sitten toinen tuotantokausi? Peterin ja Romanin elämä ei ole parantunut kausien välissä, päinvastoin. Peterin äiti pidätettiin ja asianajajakulut pitäisi maksaa jotenkin. Roman puolestaan taistelee nälkänsä kanssa. Verta pitäisi jostain saada, mutta mistä. Hän kun ei haluaisi tappaa ketään. Hänen äitinsäkin on vieläkin elossa, yrityksistä huolimatta, ja siskokin on yhä kadoksissa.

Uusi pahiskin riehuu Helmoch Grovessa, nimittäin salaperäisen maskimiesten ja miksei naistenkin veljeskunnan. Uudet hahmot eivät rajoitu vain murhanhimoisiin sellaisiin, vaan mukaan mahtuu myös Hemlock Groveen eksynyt Miranda (Orange is New Blackin Madeline Brewer). Uusista hahmoista nuorin ja mahdollisesti merkittävin on kuitenkin Lethan synytyksesä selviytynyt vauva.

Hemlock Groven toinen tuotantokausi on ensimmäistä parempi, vaikka ei ensimmäinenkään mitenkään huono ollut. Siinä kuitenkin oli omat parantamisen varansa, mistä voi lukea muun muassa tekemästäni arvostelusta. Sarja on pitänyt itsellään paljon hyvää. Se on vieläkin tummasävyinen, seksikäs, paikoittain erittäin härö, mutta myös inhimillinen.

Ensimmäiseltä kaudelta löytyi paljon hyvin vastenmielisiä piirteitä, kuten raiskaus, 14-vuotiaiden tyttöjen seksulisointi, insestiset piirteet yms. Niitä löytyy toiselta kaudelta vähemmän. Sen sijaan väkivaltaa on lisätty runsaasti, erityisesti viimeisiin jaksoihin. Väkivaltapitoisuuden vuoksi sarja ei edelleenkään sovi heikkohermoisille. Katsominen omalla vastuulla.

Pidän siitä, mihin sarja on viennyt hahmonsa, varsinkin Romanin ja Peterin, jotka jäivät ensimmäisellä kaudella enemmän tai vähemmän stereotypioiden tasolle. Heidän kaveruutensa on sarjan koossapitävä voima, joten hyvä. Suhde saa kaudella myös jonkin verran uusia piirteitä, fanityttöjen harmiksi ei kuitenkaan homoeroottisia. Siis, jos kolmipeliä ei lasketa.

Jos päähahmoja voidaankin sanoa stereotyppisiksi, se on vielä enemmän totta sivuhahmojen Ongelma on kuitenkin nyt hoidettu ja melkein jokainen hahmo on entistä moniulotteisempi. Sivuhahmotkuten Destiny ja uuden näyttelijän saanut Shelley, saivat enemmän ruutuaikaa. En tiedä, mistä vaihdos johtui, joten en ryhdy spekuloimaan sitä sen enempää.

Tuotantoarvo on pysynyt korkealla, joskin lopun erikoistehoste hirviö, josta yritän olla paljastamatta liikaa, jäi aika kököksi. Muuten kaikki näytti hyvältä, erityisesti Romanin uusi asunto ja “Valkoinen torni”. Ihmissusimuodonmuutos oli jo tuttua kauraa eli niin kuin aikaisemmassa arvostelussa sanoin, yksi genren parhaita, jos ei jopa paras. Tai ainakin vastenmielisin.

Koska ilmeisesti tekijoiden mielestä sarjassa ei ole yliluonnollisia elementtejä vielä tarpeeksi, siinä päästään unten ihmeelliseen maailmaan. Vasta kauden lopussa selviää, miksi. Yleensä en pidä tälläisistä juonenkäänteistä, vaan pysyisin mielummin sarjan tavallisessa maailmassa. Se kuitenkin antaa Peterille ja Romanille motiivin murhien selvittämiseen, joten kaipa lisä oli tarpeellinen.

Pidin lopusta, sillä se oli tarpeeksi yllättävä, vaikka kauden toinen pahis aika huono olikin. Lopussa tapahtui kaksi kuiolemaa, toinen yllättävä, toinen ei niinkään. Onneksi suosikkihahmoni jäivät kuitenkin henkiin. Kausi loppui lifthangeriin, joten onneksi sarjasta on tulossa myös kolmas tuotantokausi. Kolmastuotantokausi jää näillä näkymi sarjan viimeiseksi.

Jos Helmock Groven taso kohoaa tähän tahtiin, kolmas kausi olisi jo mestariteos. Neljä tähteä.


torstai 6. elokuuta 2015

Hemlock Grovessa hirviöt mekastavat ja tyttöjä kuolee

Jokaisessa asuu hirviö. Ainakin Netflixin oman kauhusarjan, Hemlock Groven mukaan. Katsoin juuri sarjan ensimmäisen tuotantokauden ja nyt on arvostelun aika. JUONIPALJASTUKSIA!


Hemlock Grove perustuu McGreevyn samannnimiseen romaaniin. Hemlock Groven, pinnalta katsottuna idyllisen pikkukaupungin, rauha rikkoontuu. Kun kaupungin leikkikentältä löytyy ruumis, joka kuuluu lukioikäiselle cheerleaderille. Tyttö on revitty kappaleiksi hyvin brutaalilla tavalla. Onko se tappaja eläin vai jotain tyystin muuta?

Kaupunkilaisten katseen kääntyvät mustalaisperheeseen tai tarkemin sanottua perheen ihmissudeksi huhuttuun poikaan Peteriin. (Landon Liboroin). Niin myös rikkaan perheen vesa Roman (Bill Skarsgård). Ensin epäiltynä, sitten ystävänä. Myös Romanin suvulla riittää salaisuuksia, joita vartioi perheen timantinkova matriarkka Olivia (Famke Janssen).

Peter on kuin onkin ihmissusi, mutta ei syyllinen murhaan. Niinpä pojat päättävät Peterin maineen ja mahdollisten muiden uhrin pelastamiseksi etsiä tappajan käsiinsä. Juoni tiivistyy, kun kaupungista löydetään toinenkin ruumis.Loppu onkin sitten lievästi kummallisia juonenkäänteitä, kauhua, vähän romanssiakin, ihmiskokeita, kuolemaa, mysteerejä sekä hyytävää tunnelmaa.

Hemlock Groveen ei pääse sisään ihan heti, mutta sarja paranee muutaman jakson jälkeen. Yritin katsoa sarjaa joskus aikaisemminkin, mutta se jäi kesken. Ajattelin kuitenkin antaa sille toisen mahdollisuuden ja se kannatti. Kun hahmoihin ja erikoiseen huumoriin pääsi sisään, niin sarja pitää otteessaan loppuun asti, vaikka olenkin nähnyt parempia lajityypin edustajia.

Sarja on omituinen, lähinnä hyvällä tavalla. Se ei kuitenkaan tarjoa genreen mitään uutta. Se oikein pursuaa kauhuelokuvien sun muiden kliseitä, eikä siten myöskään onnistu yllättämään. Ei kyllä pelottamaankaan. Valitettavasti. Itse olisin kyllä kaivannut kauhupuolta enemmän. Draamaa sarjasta löytyy sitten riittävästi, vaikka romantiikka jäikin vähemmälle.

Sarja näyttää ja kuulostaa siltä, miltä tämän tyylisen sarjan pitääkin. Erikoistehosteita on tämänkaltaisille sarjalle epätyypillisen vähän. Tottakai niitäkään ei ole unohdettu. Esimerkiksi sarjan ihmissusimuodonmuutos on yksi kaikien aikojen vaikuttavampia ja kekseliäimpiä. Samalla myös järkyttävämpiä. Herkkohermoiselle se ei siis sovi.

Hahmoihin ei pääse kyllästymään, mikä on jo jotakin. Kovin miellyttäviä he eivät kuitenkaan olleet. Minulla oli kolme suosikkihahmoa: Peter, Romanin sisko Shelley (Nicole Boivin) ja ammattimainen hirviönmetsästäjä Tohtori Clementine Chasseur (Kandyse McClure). Pidin myös Peterin taikavoimia omaavasta serkusta Destinystä (Kaniehtiio Horn).

Hemlock Grove on hyvä yliluonnollinen sarja ja niitä ei ole koskaan liikaa. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Kolme ja puoli tähteä.