Wayward Pinesin kirjoittaja vaihtoehtoisten todellisuuksien äärellä

Wayward Pines-kirjailija Blake Crouchin uusin on harvinaisen tasokas Pimeää Ainetta-scifitrilleri, joskaan lajityyppinsä suosikkeihin sei ei päässyt. Kiinnostavasta aihepiiristään huolimatta.

Varoitus: Tämä teksti sisältää paljastuksia Pimeää ainetta-kirjan juonesta.

Fysiikanopettaja Jason Dessen elää tavallista elämää vaimonsa Danielan ja teinipoikansa Charlesin kanssa. Eräänä iltana hänet kidnapataan salaperäisen miehen toimesta ja laitetaan tajuttomana miestäkin salaperäiseen koneeseen. Kun Jason herää, maailma ja enne kaikkea hänen elämänsä näyttää toisenlaiselta. Yhtäkkiä hän onkin maailman kuulu, perheetön, fyysikko. Mitä oikein on tapahtunut?

Scifi on minulle vieraampi genre, minkä vuoksi en yleensä tartu sen genren kirjaan ihan ensimmäiseksi. Olen kyllä lukenut sitäkin jonkin verran ja jotkin lajityypin kirjat vain nappaavat enemmän kuin toiset. Yleensä minuun uppoaa ne kirjat, jotka sekoittavat tyyliään muiden lajityyppien, kuten Blake Crouchin maailman maineeseen nostanut Wayward Pines.

Näissä kahdessa kirjassa, Wayward Pinesissa ja Pimeässä Aineessa, onkin jonkin verran samaa, kuten geneerinen päähenkilö, jonka motiivina on perheidyllin palauttaminen, nopeasti selviävä mysteeri, kaunis ja ah niin ymmärtäväinen vaimo, jota päähenkilö ei olisi ansainnut, vaimo, tylsä teinipoika sekä omalaatuinen, mutta niin tutulta vaikuttava, maailma.

Lajityypiltään Pimeää Ainetta oli pikemminkin scifielementeillä höystetty trilleri tai ehkäpä jopa rakkaustarina kuin scifitarina. Pääosan sai päähahmo ja hänen niin sisäinen kuin ulkoinenkin kamppailunsa löytääkseen ties kotiin. Tiedekin mainittiin, mutta se ei saanut niin suurta roolia kuin olisi voinut. On maku asia, pitääkö tätä hyvänä vai pahana asiana. oma suhtautuminen asiaan on neutraali.

Keskiössä olevaa mysteeriä ei ollut vaikea arvata, mikä teki kirjan alusta hivenen tylsän. Se kun keskittyi lähes kokonaan mysteerin selvittämiseen. Kirjan mielenkiintoisin osuus oli keskellä, jolloin vierailtiin eri rinnakkaistodellisuuksissa. Olisinkin toivonut, että osuuteen olisi käytetty enemmän aikaa. Kiinnostavin rinnakkaistodellisuus oli hyvin futuristinen Chigaco, mutta siellä oltiin hyvin lyhyen aikaa.

Loppu oli ihan kohtuullisen onnellinen, mutta myös epäuskottava. Ei niinkään scifielementtien kuin tunnepuolen takia. Ihmiset, lähinnä Daniela ja muut Jasonit, tekivät hyvin epäuskottavia ratkaisuja. Esimerkiksi päätös, että kirjan päähenkilö Jason on se ainoa oikea, ainakin perheelleen, ratkaisin Jasonin sisäisen ongelman vähän turhankin kätevästi.

Kirjasta saisi hyvän elokuva, ehkä jopa minisarjan. Itseasiassa se on kuin kirjoitettu juuri elokuvasovitusta silmällä pitäen. Liikaakin. Sony Pictures osti kirjan oikeudet vuonna 2014, joten elokuva siitä luultavasti tehdäänkin. Blake Crouchin kirjoitustyyli ei olekaan kaikille mieleen. Esimerkiksi miksi joidenkin niinkin arkisten asioiden kuin lamppu tai popcorn pitäisi saada oma rivi?

Jason Dessen oli hahmona äärimmäisen samaistuttava, jos sattuu olemaan perheellinen mies tai niin ainakin luulen, mutta ei mitenkään erityinen. Samanlaisia hahmoja mahtuu kaksitoista tusinaan. Pidin kyllä hahmosta ja häntä oli vielä helppo sympatisoidakin, mutta en haluaisi olla hän tai edes hänen kaltaisensa. Toisaalta kyseisenkaltainen hahmo sopii kirjan astetta realistisempaan tyyliin.

Muut Jasonin perheen jäsenet olivat enemmänkin unelmia kuin oikeita henkilöitä. Erityisesti Daniela oli vain ihanne. Täydellinen vaimo, joka pitää saada takaisin keinolla millä hyvänsä. Muilla sivuhahmoilla, kuten Jasonia henkensä kaupalla auttaneella Amandalla, ei ollut persoonallisuutta senkään vertaa. Heidän ainut tarkoitus oli pitää juonta liikkeellä.

Kidnappaaja eli toisen maailman Jason, en näe syytä kaikille lukijoille ilmiselvää peittää asiaa, oli kusipää, eikä edes mitenkään kiehtovalla tavalla. Hänen juonensakin oli älytön niin älykkäälle miehelle. On pakko olla helpompiakin ja ennen kaikkia moraalisempia tapoja saada Daniela ja perhe itselleen. Tapoja, jossa hän lisäksi olisi voinut pitää asemansa tiedeyhteisön huipulla.

Tiivistetysti Pimeää ainetta tarjoaa varsin viihdyttävän lukuelämyksen muillekin kuin scifin himolukijoille. Wayward Pinesin veroinen se ei kuitenkaan ollut. Neljä tähteä.

Wayward Pinesissa johto vaihtuu, mutta vanhat kujeet jäävät

Foxin minisarja Wayward Pinesin piti jäädä yhteen tuotantokauteen. Sarjan saamaan suosion myötä siitä tehtiin kuitenkin myös toinen tuotantokausi. Arvostelen sen nyt seuraavaksi. 

Sarjan juonesta voisi kertoa vaikka kuinka kauan, mutta keskityn enemmänkin arvostelupuoleen. Niinpä selitin sen vain pähkinäkuoressa. Luvassa on jälleen juonipaljastuksia, joten lue omalla vastuulla. 

4000-luvulla ihmiskunta on kehittynyt melkein eläinten tasolle taantuneiksi abbeiksi. Onneksi David Pilcher (Toby Jones) oli syväjäädyttänyt tuhansia 2000-luvun ihmisiä Wayward Pinesin kaupungin. Niinpä ihmiskunnalla on vielä mahdollisuus selvitä. Viime kaudellla asia selvisi myös kaupungin epätietoisille asukkaille, kiitos Ethan Burken (Matt Dillon).

Niinpä Pilcher päästi Abbiet otukset kaupungin ulkopuolella pitäneen muurin sisään. Lopulta sekä Pilcher, että Burke menettivät henkensä ja johto siirtyi kaupungissa syntyneistä lapsista koostuva ”Ensimmäiselle sukupolvelle” ja erityisesti tehtävään koulutetulle Jason Higginsille (Tom Stevens. Hän hallitseekin Wayward Pinesia rautaisella otteella oikean kätensä Kerryn (Kacey Rohl) kanssa.

Wayward Pines perustui alun perin Blake Crouchin trilogiaan, mutta toinen kausi meni täysin uusille urille. Edes päähenkilö ei ole sama. Nyt se kunnia kuului kirurgi Theo Yedlin (Jason Patric). Muitakin muutoksi tehtiin. Esimerkiksi abbieille annettiin entistä enemmän inhimillisiä piirteitä, kun ensimmäisellä kaudella heitä kuvattiin lähinnä hirviöiksi. Muutos toikin tarpeellisen ulottuvuuden sarjaan.

Pidin Wayward Pinesin ensimmäisestä tuotantokaudesta, paljonkin. Yksi kausi olisi kuitenkin riittänyt hyvin. Varsinkin, kuin pidin sen lopusta. Toinenkaan kausi ei ollut huono, vaikka se turha olikin. Se ei päässyt läheskään samalle tasolle ensimmäisen kauden kanssa, mutta huonoksi siitä ei voi sentään haukkua. Itseasiassa se oli enemmän kuin katsottava.

Samaa voisi sanoa myös Theosta, jolta puuttui Ethanin karisma täysin. Muuten mies oli kyllä enemmän tai vähemmän Ethanin kaltainen, liikaakin. Jopa miesten parisuhdedraamasta löytyi jotain samaa. Hahmona Rebecca (Nimrat Kaur) kyllä voitti kevyesti Ethan Burken vaimon Theresan (Shannyn Sossamon), mutta valitettavasti hänen storylinensa ei ollut yhtään parempi.

Kaudella oli myös suuria vahvuuksia. Niin muihin sarjoihin kuin ensimmäiseen kauteensa nähden. Niistä tärkein oli telepaattisia voimia omaavan Abbiekuningatar Margarethin (Rochelle Okoye), joka antoikin koko rodulleen sen kipeästi kaipaaman kolmannen ulottuvuuden ja oli samalla koko sarjan pidettävin hahmo. Muutenkin naishahmot pääsivät loistamaan kaudella. Onneksi.

Kaudella nähtiin myös sarjan ehdottomasti paras jakso, ”Time Will Tell". Siinä näytettiin Margaretin ja Theon yrityksiä ymmärtää toinen toisiaan, mutta se ei edes ollut jakson paras osa. Se kunnia kuului takaumille, joissa mentiin aikaan, jolloin kaikki nukkuivat vielä kammioissaan. Pääosan saikin kammion kunnostuksesta vastannut tiedemies C.J. Mitchumille (Djimon Hounsou).

Kauis olikin ollut paljon parempi, jos C.J. olisi ollut sen päähenkilö. Varsinkin alkukaudesta hyvä aika meni Theon tutustuessa uuteen ympäristöönsä. Jaksossa päästiin seuraamaan myös ihmisten tuhoa, vähä vähältä. Aina C.J.n herätessä maailma oli yhä enemmän sekaisin. Jaksossa nähtiin jopa muutosvaiheessa oleva abbie, joka vaikutti yhä melkein ihmiseltä.

Nämä hyvät puolet riittävät melkein korvaamaan huonot. Melkein. Suurin huono henkilöityi Jasonin muodossa. Hän ei millään pystynyt korvaamaan Pilcherin jättämää aukkoa. Ongelma oli sama kuin Theonkin kohdalla. Hahmolta puuttui tarvittava karisma. Sentään Kerry vaikutti mielenkiintoiselta, mutta häntä nähtiin aivan liian vähän. Niinpä hahmoon oli vaikea kiintyä.

Pilcher oli paljon parempi ja ennen kaikkea ymmärryttävämpi roisto. puoli sai uusien hahmojen muodon. Theosta jo mainitsinkin, mutta uusi johtaja Jason ei ollut sen parempi. Hänen olisi pitänyt olla kauden pelottava, mutta myös jokseenkin ymmärrettävä roisto, mutta nyt mies onnistui vain ärsyttämään katsojia. Sentään hänen oikea kätensä, Kerry vaikutti kiinnostavamalta.

Luettelin juuri sarjan vahvuuksia ja heikkouksia. Nyt onkin vuorossa ” meh”-osuus eli kaikki, johon minulla ei ollut vahvaa mielipidettä. Niihin kuului sarjan toteutukseen liittyvät seikat, jotka eivät poikenneet suuresti genren vastaavista. Sekä hyvässä, että pahassa. Vain Kerrya näyttelevä Hannibal-sarjassa Abigail Hobbsia näytellyt Kacey Rohl. 

Waynard Pinesin toinen tuotantokauden ei tehnyt suurta vaikutusta, mutta siitä löytyi myös paljon positiivista. Minä ainakin viihdyin sen parissa. Kolme tähteä. Sarjasta tulee ehkä kolmaskin tuotantokausi. En odota sitä innolla, mutta luultavasti katson sen silti. Siis jos se ylipäätään tehdään.

Tervetuloa Wayward Pinesiin-älä koskaan lähde

Fox teki jotain suomalaiselle tv-kanavalle poikkeavaa. Se näytti Waynard Pinesin melkein saman aikaan sen Amerikan ensi-esityksen kanssa. SPOILERS!

Wayward Pines perustuu Blake Crouchin kirjasarjaan. Se kertoo Agentti Ethan Burkesta (Matt Dillon), jonka tehtävänä on löytää mystisesti kadonneet kollegansa. Matkaan tulee kuitenkin mutkia, sillä Burke joutuu auto-onnettomuuteen ja päätyy Idahoon tai tarkemmin sanottuna salaperäiseen Wayward Pinesin pikkukaupunkiin, joka ei päästä tulijoita enää pois. 

Sarja keskittyykin Burken pakoyrityksiin ja kaupungin salaisuuksien selvittämiseen. Pakoyritys on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. Kaupunkia kuin ympyröi aidat ja pakoa yrittäneet teloitetaan julmasti. Se suuri salaisuus puolestaan paljastuu melko pian ja sen jälkeen asetelma muuttuu täysin. En tietenkään paljasta, mikä se on.

Sarjan tekijät ovat huippuluokkaa. Muun muassa Kuudesta aistista tunnettu M. Night Shyamalan ohjaa sarjan. Myös kameran edessä nähdään tunnettuja nimiä, kuten Terrence Howard, Juliette Lewis, Melissa Leo ja Carla Gugino. Siis pääosanesittäjä Matt Dillonin lisäksi. Erityisesti hieman pelottavaa hoitajaa näyttelevä Melissa Leo onnistui roolissaan. 

Monille Wayward Pines tuo mieleen legendaarisen Twin Peaksin. Itse olen katsonut kyseistä sarjaa vain muutaman jakson, joten en tiedä siitä. Sarja muistuttaa myös jonkin verran under The Domea, joskin minusta Waynard Pines on sarjana parempi. Blake Crouchin kirjojakin on hehkutettu. Ne ovatkin lukulistallani. Aika moni kirja on, joten en tiedä koska saa ne luettua.

Alkuasetelma on mielenkiintoinen ja toteutuskin onnistui. Juonikaan ei ole huonoimmasta päästä, vaikka siitä hevosen mentäviä loogisia aukkoja voikin löytää. Toisaalta kyseessä on tv-sarja, ei dokumentti. Muutenkin tämän tyyppiseltä sarjalta ei kannata odottaa liian paljon. Ihmiset kuin toimivat usein siten, mikä on juonellisesti kätevintä.

Ethan Burke on ärsyttävän stereotyyppinen sankarihahmo. Traumatisoitu mies, jolla on hämmästyttävän kova pää ja joka ei osaa keskustella asioita. Luonnollisesti hänellä on myös ongelmia perheensä kanssa. Tosin hänestä, niin kuin muistakin hahmoista, löytyy myös uusia puolia. Joistakin enemmän, kun taas joistakin vähemmän.

Wayward Pinesiin liittyvä mysteeri selviää yllättävän aikaisin. Jossain mielessä ehkä liiankin. En tietenkään sano, mikä se on. Se nimittäin muuttaa sarjan tyyliä mysteerien selvittämisestä selviytymiskamppailuun. Se taas syö sarjan tunnelmaa. Toisaalta aika usein mysteerin ratkaisua pantataan liikaa ja se on sitten loppuen lopuksi pienoinen pettymys. Makuasioita siis.

Loppuratkaisu ei ole mitenkään yllättävä, vaikka siinä kuolikin muutamia tärkeitä hahmoja. Se ei myöskään ole liian imelä, mikä on pelkästään hyvä asia. Valitettavasti loppu on ehkä hieman tylsä, vaikka se vihjaakin toisen tuotantokauden tuloon. Tuleeko sitä? Sitä en tiedä. Toivottavasti, sillä loppu jäi auki. Ainakin jollakin tapaa. Sen enempää en paljasta.

Jännitystä, draama ja hiuksianostattava mysteeri. Jos nämmä kiinnostaa, Wayward Pines on katsomisen arvoinen. Jos haluat jotain omaperäistä, sarja ei välttämättä ole sinua varten. Se saattaa nimittäin olla turjan mainsteam. Neljä ja puoli tähteä.