Anti-Pelastajan ja Robin Hoodin pelastus

Olipa-Kerran – sarjan Lily-nimisessä jaksossa keskitytään nimensä mukaisesti Pahattaren tyttäreen Lilyyn. Samalla käydään myös Storybrooken ulkopuolella ja tutustumassa Emman menneisyyteen. 

Aikaisemmin tapahtunutta: Emma ystävystyi Pahattaren tyttäreksi osoittautuneen Lilyn kanssa. He kuitenkin riitautuivat, kun Emma sai tietää Lilyn valehdelleen hänelle. Emma tappoi Druella De Villen ja nyt hänen pelätään muuttuvan pahaksi. Kuolleeksi luultu Zelena uhkaa nyt Robin Hoodia. Niinpä Regina pelkää Rumple varoittavan naista, joten hän varasti etulyöntiasemaksi Bellen sydämen.

Jakson nimen vuoksi ketään tuskin yllättää, että takaumat littyvät Lilyyn. Pääosa kuuluu kuitenkin nuorelle Emmalle. Hyvä niin, sillä ottaen huomioon Emman merkityksen sarjan kannalta, hänestä on vain vähän takaumia. Valitettavasti hänen takaumansa ovat yleensä tylsempiä. Älkää kuitenkaan pettykö, sillä Satumaahankin päästään lyhyesti.

Satumaa. Velhon apulainen puhuu Velhon kanssa. Hän saa tehtäväksi korjata Kirjailijan tekevät vääryydet. Velho näkyy eräänlaisena ilotulitiksen tyylisenä hahmona, joten hänen ihmismuotojaan, jos hänellä sellainen on, ei vielä päästä näkemään. Takauman tämä osa on lyhyt, mutta se tulee merkittäväksi vasta takauman lopussa.

Vuosi 1999, Mankato, Minnesota. Emma Swan (Abby Ross) on sijaiskodissa. Vieläpä onnellisesti. Hän tuntee olevansa haluttu ja pääsee jopa telttailemaan. Niin kuin kaikki sarjaa vähänkin katsoneet voivat jo arvata, se ei tule kestämään. Uhka tulee tällä kertaa Lilyn (Nicole Munoz) muodossa. Tyttö nukkui autotallissa ja pyytää apua. Emma epäröi, mutta taipuu lopulta.

Emman sijaisvanhemmat kutsuvatkin Lilyn syömään. Lily valehtelee heille tunteneensa Emman orpokodista. Muka hänen sijaisvanhempansa muuttivat lähelle, joten Lily ajatteli yllättää ystävänsä. Vähän myöhemmin Emma näkee uutisista Lilyn ryöstäneen viinakaupan. Hän on siis poliiseja paossa. Hän kertoo aikovansa lähteä maisemista.

Lily haluaa kuitenkin mukaansa kaulakorun. Se löytyy asunnosta, jossa hän on majaillut poikaystävänsä kanssa. Kuukaulakoru on hänen ainut muisto hänen äidistään. Emma lupaakin varastaa sen, kunhan hän saa Lilyn häipymään. Emma saakin kaulakorun, mutta sijaiskotiin palattuaan häntä odottaa yllätys. Lily on varastanut hänen sijaisvanhemmiltaan heidän lomarahansa.

Emma kertoo vanhemmilleen Lilyn tekemästä ryöstöstä ja he riitelevät. Sijaisvanhemmat suuttuvat Emman tuoneen rikollisen lähelle heidän lapsiaan. Siitä suivaantunut Emma lähtee. Hän tapaa Lilyn vielä kerran, bussiasemalla. Tällä kertaa, ihan ymmärrättävästi, hän ei halua olla tämän kanssa missään tekemisessä. Emma pärjää parhaiten yksin.

Takauman viimeisessä osassa bussissa istuva Lily tapaa Velhon apulaisen. Hän lupaa kertoa kaiken hänen vanhemmistaan ja siitä, miksi Lilyltä ei tunnu mikään onnistuvan. Miksi kohtalo ei ole Lilyn puolella? Kirjaimellisesti ottaen. Lilyllä onkin paljon kysymyksiä ja Velhon apulaisella lupaa vastata niihin.

Olen edelleenkin vapaan tahdon kannalla, joten juonenkäänne ei ole periaatteessa mieleeni. Siis Lily ei ole itse vastuussa mistään. Pahoja asioita vain tapahtuu hänelle. Sarja sekoittaa jälleen heidän “paha ei ole syntynyt, se on tehty”-kaavaa. Käytännössä Lilyn hahmo on kiinnostava ja hänessä on potentiaalia. Hän vaikuttaa kuitenkin enemmän ongelmalliselta kuin pahalta.

Nuorten Emman ja Lilyn näyttelijät onnistuivat paremmin kuin hyvin. Itseasiassa pidän Nicole Munozista paljon 30-kymppisen Lilyn näyttelijää, Agnes Bruckneria, enemmän. Nuorta emmaa näyttelevää Abby Rossia taas olen kehunut ennenkin ja syystä. Hän muistuttaa tarpeeksi aikuista Emmaa, niin ulkonäöltään kuin eleiltäänkin, ja on siksi uskottava.

Storybrookessa Pahatar keskeyttää Charmingien luonashetken. Hän pyytää Emmalta apua. Cruellan kuoltua hänen luottamuksensa Rumpleen kärsi ja pahasti, joten uudet liittolaiset ovat tarpeen. Hän pyytääkin Emmaa etsimään tyttärensä ja samalla korvaavan, edes osittain, vanhempiensa teot. Hän kertoo tyttärensä nimen, jonka Rumple näytti hänelle, Lily. Emma tajuaa tunteneensa tytön.

Tarkistus on kuitenkin vielä tarpeen ja Emma saakin sitä vanhan lehden muodossa. Lehti kertoo erään perheen saaneen Lilyksi nimeämänsä tyttövauvan, jolla on samanlainen syntymämerkki kuin emman ainoalla ystävälläkin. Se ei voi olla sattumaa. Emma keskeyttää emman etsinnät ja pyytää päästä mukaan. Hän suunnittelee Zelenan tuhoamista. Koska Zelena on ulkopuolella, maailmassa ilman taikkuutta, hän kaipaisi Emman apua.

Samalla Regina voisi auttaa Lilyn etsinässä. Tuumasta toimeen. Ensimmäinen kohde oli Lilyn viimeinen tiedetty osoite. Naiset kohtaavat vastoinkäymisiä, kun naapuri sanoi Lilyn kuolleen. Lisäksi hän hänellä ei ollut Lilystä mitään hyvää sanottavaa, mikä sai Emman suuttumaan. Hän oli vähällä lyödä miestä, mutta onneksi Regina sai hänet pysäytettyä.

Heidän suuntaansa on nyt New York ja Robin Hood. Kohtalolla, tai jollain muulla, on kuitenkin sormensa pelissä. Emma näkee tiellä suden ja minä takauman ekasta kaudesta. Hän väistää sutta, jonka seurauksena rengas puhkesi. Naisten ei auttanut muuta kuin mennä lähimpään huoltoasemaan. He sopivat, että Regina huolehtii kahvista ja Emma hakee heille kahvia.

Sieltä heitä odottaa yllätys. Emma hakee heille evästä ja huomaa tarjoilijalla olevan samanlainen syntymämerkki kuin Lilylläkin. Yllätys! Lily on muuttunut latinosta valkoihoiseksi. Hän yrittää puhua Lilyksi paljastuneen tarjoilijan kanssa, mutta tämä sanoi, ettei tarvitse hänen apuaan. Hänellä on nyt mies ja tytär, joten kaiki hyvin.

Emma ei usko häntä. Ilmeisesti tässä tapauksessa hänen sisäinen valheenpaljastimensa toimii.
Emma ja Regina murtautuvatkin Lilyn asuntoon. Varnistuakseen, että hänellä on kaikki kunnossa. He löytävätkin jotain tärkeää. Nimittäin taulun täynnä tietoa Satumaasta. Ketään tuskin yllättää se, että hän ei ole Snown ja Charmingin suurin fani. En minäkään.

Emma ja Regina eivät ehtineet sulatella uutta tietoa, sillä Lily varasti Emman kuplawolkkarin. Nyt hänellä on keino saada päästä Storubrookeen ja saada kostonsa. Emma ja Regina olivat ottaneet mukaansa Lumikuningattaren kääreen. Ainoa keinon, jolla he pääsevät takaisin. He saavat Lilyn kiinni intensiivisen takaa-ajon jälkeen. 

Emma osoittaa Lilya asellaan. Hän meinaa ampua, mutta onenksi Regina on puhumassa hänelle järkeä. Emma epäröi pitkään, muitta päästää Lilyn lopulta. Emman pimeämpi puoli paljastuu taas. Ehkäpä Rumple teki parempaa työtä kuin aluksi voisi kuvitella. Emma kyllä järkeilee, että Lily haluaa tappaa hänen vanhempansa, mutta kukapa ei tämän kauden jälkeen.

Nyt on hyvä aika mennä Storybrookeen. Siellä Rumple värvää Willin mukaansa varastamaan Bellen sydämen takaisin. He onnistuvatkin siinä ja Rumple kertoo Bellelle, mitä Regina oli tehnyt. Siitä voi tulla sanomista. Rumple myös antaa suostumuksensa Bellelle ja Willille. Pimeän olennossa on siis vielä hyvyyttäkin jäljellä.

Snow ja Charming puolestaan pyytää anteeksi Pahattarelta. Kauan siinä kestikin. Pari myössi itsekin, että he keskittyivät liikaa Emman anteeksiannon saamiseksi ja unohtivatkin ne, joille he tekivät vääryyttä. Pahatar ei kuitenkaan antanut heille anteeksi. Hänestä heidän pitäisi pyytää anteeksi ensisijaisesti Lilylta, mutta tämä tuskin antaa heille anteeksi.

Toisaalla Emma ja Lily sopivat. Herkkää hetkeä ei riitä kauan, sillä Regina saa tietoonsa, ettei hänellä ole enää bellen sydäntä. Etulyöntiaseman menetettyään hänen ei auta muuta kuin mennä pikinmiten Robinin luokse. Siellä Zelena paljastaa itsensä, mutta myös jotain muutakin. Syyn, miksi Robin ei voi jättää häntä: Zelena on raskaana.

Lily oli pienoinen pettymys. Jos oletetaan, että hänessä olisi Emmankin potentiaalinen pahuus, miksi hän ei ole sarjamurhaaja tai jotain vastaavaa. Tosin ei Emmakaan ole 100 % hyvä, ainakaan minun mielestäni. Toki häntekee suurimmaksi osaksi hyviä tekoja, mutta niin ei ole aina ollut. Ihan turhaan Emma ei vankilaan joutunut.

Sen sijaan olin iloisesti yllättynyt takaumista. Vaikka Satumaassa käytiinkin vain kääntymässä, takaumat olivat silti kiinnostavia. Niitä jaksoi katsoa. Vain Reginan ja Emman matka oli mielenkiintoisempi. Sen sijaan Bellen sydämmen palauttamiskuvion sekä Robin/Regina-draama olisi voinut jättää vähemmälle.

En huomannut Zelenan yllätystä etukäteen. Mitä tämä merkitsee Reginalle ja Robinille? Ei hyvää. Minusta Robin valitsi huonosti, sillä hän luuli olevansa Zelenan olevan hänen vaimonsa. Sen lisäksi Robin voisi huolehtia lapsesta, vaikkei Zelenan kanssa olisikaan. Voi kuitenkin olla, että Zelena valehtelee raskaudestaan, mutta jotenkin epäilen sitä.

Muuten jaksosta lyhyesti. Belle ja Will eivät kiinnosta parina, koska he ovat saaneet niin vähäbn ruutuaikaa. Kyllä Will silti Rumplen voittaa. Netissä on keskusteltu siitä, onko Zelenan teko raskaus vai ei. Minusta se oli vääriin, kutsutaan sitä miksi vain, eikä nimike sitä muuta. Lilyn taulu oli erittäin kliseinen veto. Jos itse suunnittelisin jotain vastaavaa, en laittaisi suunnitelmaani kaikkien nähtäville.

Jakso vaikutti hieman välijaksolta. Se asetti nappulat viimeisiin jaksoihin. Siitä huolimatta pidin jakosta. Parhaimpien joukkoon se ei kuitenkaan kuulu, mutta ei jokaisen tarvikaan. Neljä tähteä. Neljättä kautta on jäljellä enää kolme jaksoa. Ensin tulee jakos nimeltä “Mother”. Nimestä päätellen se liittyy Pahattareen ja Lilyyn. Sitten on enää Operation Mongoose, osat 1 ja 2.

Päiväni avaruusolioita tappavana murmerina

Satuin tärmäävään Netflixissä elokuvaan Edge of Tomorrow ja päätin katsoa sen ihan yleisestä mielenkiinnosta. Nyt kerron, mitkä tunnelmat leffasta jäi.

Näennäisesti voittamattomat avaruusolennot hyökkäävät Maahan. Ihmiskunnan toivoa pitää yllä erikoisjoukkueen sotilas ja ensimmäisen ihmisten voittaman taistelun sankari Rita Vrataskin (Emily Blunt). Hän ei ole kuitenkaan elokuvan päähenkilö. Se kunnia jää everstiluutnantti Bill Cagelle (Tom Cruise). Mies ei omaa minkäänlaista taistelukokemusta, mutta silti hänet lähetetään vaaralliselle tehtävälle. 

Tehtävälle, jonka tarkoituksena on tuhota maata hyökkäävät olennot lopullisesti. Kokematon Cage saakin melkein välittömästi surmansa taistelussa. Kuolemisen sijaan hän herääkin edelliseen päivään ja huomaa nopeasti palaavansa aina kuollessaan ajassa taaksepäin. Ainakin kunnes hyökkääjät on tuhottu.

Aluksi pitää asua, etten ole koskaan ollut suurin Tom Cruisen ystävä. Muutenkin avaruusolennot hyökkää-scifi ei ole ollut minun palani kakkua. Oikeastaan katsoin tämän elokuvan vain, koska se satuin tuntemaan sen nimen ja perusidean. Niinpä en ole asiantuntevin arvioimaan elokuvaa tai sen edustamaan genreä ylipäätään.

Nyt arvosteluun. Edge of Tomorrow on videopeli elokuvaksi, ainakin ideansa osalta. Mikä onkaan videopelimäisintä kuin kuoleman kohdatessa meno aloituspisteeseen? Siitäkin huolimatta se on sekoitus tuttuja aineksia. Ei edes mitenkään omaperäisellä tavalla. Onneksi toteutus on perus-Hollywood tasoa, mikä riittää tekemään elokuvasta tarpeeksi kiinnostavan, jotta sen voi katsoa loppuun.

Kertausta on ihan liikaa, niin kuin elokuvan aikaluuppiteema antaakin ymmärtää. Onneksi siihenkin on pistetty jokin raja, joten samaa kohtausta ei näe kovin montaa kertaa. Minun kannaltani elokuvan suurin heikkous on kuitenkin Tom Cruise. Maailma on nähnyt häntä jo ihan liikaa 

toimintaelokuvissa. 

Elokuvan hahmot ovat peruskauraa, paitsi Rita Vrataskin. Olisin halunnut nähdä hänet pääosassa. Päähenkilö olisi voinut olla mielenkiintoinen, ehkäpä jonkun muun näyttelijän esittämänä. Aluksi hän vaikuttikin sopivasti erilaiselta hahmolta, mutta mies taantui kuitenkin nopeasti perustoimintasankariksi. 

Elokuva sopii scifin ja sotaelokuvien ystäville, sekä niille, jota haluavat nähdä Tom Cruisen kuolevan mahdollisimman monta kertaa. Minulle itsellenikin jäi siitä positiivinen kuva. Sopii yhden illan viihdykkeeksi. Kolme ja puoli tähteä.

Zombi tietokonenörttinä

Viimeisimmän iZombien jakson, Virtual Reality Bites, arvostelu viivästyi. Syynä uusin Avengers-elokuva, arvostelin ensiksi. Tässä se kuitenkin tulee.

Aikaisemmin tapahtunutta: Major etsi kadonneita nuoria, mutta joutui pahoinpidellyksi, ehkä jopa murhatuksi. Nuorten katoamisesta vastuussa oleva Blaine pitää aivoja toimittavaa yritystä ja hän on muuttanut tiettävästi ihmisiä zombeiksi, kuten erään rikkaan lesken Jackien. Liv puolestaan on saanut mahdollisen rakkauden kohteen Lowellista, englantilaisesta rocktähtizombista.

Viikon uhri on The Sim Reaperinä tunnettu hakkeri ja internet-trolli, joka löydetään mädäntyneenä portaikostaan. Kuolemasta on jo vähän aikaa. Liv ei söisi hänen aivojaan mielellään. Mutta hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa, kun uhrin kuolema paljastuu todennäköisesti murhaksi. Liv saa uhrilta mm. rakkauden donitseihin, hakkerointi kyvyn ja agorafobian eli tunnetummin avaran paikan kammon.

Tämän viikkoiset kyvyt livat sopivalla tavalla erikoisia. Pidin siitä. Toki sarjassa on käytetty ja varmaan tullaan käyttämään jatkossakin stereotypia jos toinenkin. Niin tässäkin tapauksessa. Se ei välttämättä ole pelkästään huono asia, sillä katsojat pääsevät hyvin sisään ja minusta ne jaksot, jossa uhrien persoonat tulevat eniten esiin, ovat hauskimpia.

Ensimmäinen näky paljastaa vain ja ainoastaan sen, että uhrilla oli pähkinäallergia. Seikka, joka tulee tärkeäksi tapauksen edetessä. Liv saa käsiinsä The Sim Reaperin koneen ja hän alkaa pelata sitä hakkerin vaistojen ottaessa valla. Hänelle selviää, että vain harva tietää The Sim Reaperin olinpaikan. Poikkeuksena hänelle donitseja tuonut yritys. 

Ensimmäisen omistajat osoittautuivat viattomaksi, motiivista huolimatta. Heidän donitseissaan sattui olemaan pähkinää, joten Reaper tuhosi yrityksen. Syyllinen löytyikin toisesta donitsifirmasta. Hän oli uhrin tuhoaman nuoren naisen veli. Internet-trolli pilasi naisen elämän, joten nainen teki itsemurhan.

Syntymäpäiväkortti? Se oli symbolinen murha-ase. Uhri kuoli itsemrhaan ajaneensa naisen syntymäpäivänä, mikä ei suinkaan ole sattumaa. Kortista tuli konfektia, johon murhaaja oli lisännyt pähkinäöljyä. Hakkeri ei ehtinyt ruiskulleen, joten hän kuoli. Pakko sanoa, että tällä viikolla murha.ase oli harvinaisen kekseliäs.

Minusta oli virkistävää, että syyllinen oli loppuen lopuksi aika symppis ja hänellä oli tekoonsa ymmärrettävä syy. Uhri taas vaikutti suoraan sanottuna kusipäältä. Muutenkin tapaus oli harvinaisen kiinnostava. Sarjan tekijät ovat kiinnittäneet siihen aikaista enemmän huomiota ja hyvä niin. Toivottavasti suunta jatkuu.

Tapauksen lisäksi meille selvisi lisää salaperäisenä pysytelleestä Lowellista. Olettaen, että mies puhuu totta. Mies ei tiedä, miten hänestä tuli zombi. Hän muistaa vain heränneensä sellista puremajäljet jalastaan. Aivoja hän sen sijaan saa hautaustoimistosta. Rehellisesti siis. Jakson lopussa Liv ja Lowell suutelivat, joten heidän suhteensa etenee hitaasti, mutta (melko) varmasti.

Blaine pääsi tässä jaksossa edellistä suurempaan osaan. Ensin hänen zombieksi tekemä Jackie, tappoi Blainen ravintolan, Meat Cuten, lähettipojan, sillä poika unohti laittaa aivoja hänen tilaukseensa. Inhoan, kun niin käy. Blaine sai lopulta tietää tämän. Clive nimittäin tutki lähettipojan murhaa ja tämän mahan sisältö johti poliisin suoraan Meat Cuteen.

Murhan tuloksena Blaine meinasi tappaa viattoman ja liika kyselevän Cliven, mutta onneki puhelin pelasti poliisin tällä kertaa. Clive jäi eloon. Sen sijaan lähettipojan tappajalla ei mene niin hyvin. Blaine meni tapaamaan häntä, sahan kanssa. Jackien voidaan olettaa kuoleen, mutta katsojille ei kuitenkaan näytetty hänen kuolleen, joten emme tiedä varmasti, että niin kävi.

Blaineen liittyy muutakin. Major oli löytänyt kuvan hakkaajastaan. Kuvassa oli myös Blaine. Major näytti kuvan Raville, joka tunnisti zombin heti ja meni kertomaan asiasta Liville. Nyt siis hekin tietävät, ettei Blainella ole puhtaita jauhoja pussissa. Hyvä niin. Jo sitä on odotettukin. Nyt zombien kohtalot nivoutuvat yhteen. Varsinkin, kun Liv tuskin osaa olla puuttumatta asiaan.

Päätarinakin meni siis eteenpäin. Hyvään suuntaankin vielä. Saa nähdä, miten Liv reagoi tietoon Blainesta. Luultavasti hän tutkii asiaa Ravin kanssa. Entä vaikeuttaako tieto miehen osallistumisesta Livin ja Majorin suhdetta. Liv ei nimittäin voi kertoa Majorille totuutta Blainesta, sillä hän paljastaisi samalla olevansa itsekin zombi.

Majorista puheenollen. Pidän siitä, mihin suuntaan hahmo kehittyi. Aluksi hän vaikutti yksiulotteiselta, vain tarkoitettu Livin ex-kihlatuksi, jolla on vielä tunteita Liviä kohtaan. Samoin kuin Livin häntä. Asia on kuitenkin muuttunut. Nyt Majorilla on oma storylinensä, jossa hän etsii nuoria.

Tämä viikko tuo Livin perheen mukaan kuvioihin. Aikaisemmin sarja ei näyttänyt tietävän, mitä tehdä heillä. Nyt Livin äiti sanoi muutamia viisauden sanoja ja tapasi Blainen. Niin ja Livin veli saattaa ryvetä työskentelemään Blainella, joka lisää Livin motivaatiota pahan zombin pysäyttämiseksi. Kummallakin on siis tehtävänsä.

Lempikohtaukseni oli Liv pelaamassa videopeliä. Muutenkin tämän viikkoinen Liv onnistui hyvin. Erilaisuutta jaksoon toi mm. Se, että sankarimme ei päässyt ahtaanpaikan kammonsa takia asunnostaan. Myös alkukohtaus onnistui erikoisen hyvin. Luulin jo, että Major kuoli, mutta ei sentään. Hän oli ruumishuoneella muusta syystä.

Sen sijaan tarina Blainen zombileskestä tylsistytti minua. Hänen nimensä on Jackie. Sain juuri muistutuksen, vaikka sillä ei olekaan väliä. Hahmo on minulle yhdentekevä. En tiedä, miksi hän edes oli sarjassa. Ehkä nyt Blainen zombikokki pääsee enemmälle huomiolle. Hänestä ei ole paljastunut vielä mitään.

Kaiken kaikkiaan jakso onnistui. Siinä ei ollut mitään ylitsepääsemättömiä heikkouksia. Itseasiassa minusta sarja menee parempaan suuntaan koko ajan. Neljä ja puoli tähteä.

Supertiimi maailmaa pelastamassa- Jo toista kertaa

Avengers: Age of Ultron on yksi vuoden odotetuimpia elokuvia, ainakin minun kohdallani. Niinpä menin katsomaan sen ensimmäisen tilaisuuden tullen. Nyt onkin arvostelun aika.

Avengers: Age of Ultron alkaa Kostajien eli Ironman Black Widowin (Scarlett Johansson), Thorin (Chris Hemsworth), Kapteeni Amerikan (Chris Evans), Hawkeyen (Jeremy Renner) sekä Hulkin (Mark Ruffalo) taistellessa Hydran tukikohdassa vanhaa vihollista vastaan. Ryhmää etsii viime leffasta tuttua Lokin sauvaa. He löytävätkin sen lopulta.

Tukikohdasta löytyvät sauvan lisäksi mieliä manipuloiva Purppuranoita (Elizabeth Olsen) ja salamannopea Elohopea (Aaron Taylor-Johnson), joilla on oma syynsä vihata Kostajia. Kaksoset saivatkin kykynsä tieteellisten kokeiden kautta. Minusta Elohiopeasta oli parempi versio X-Manistsä, mutta sen sijaan Purppuranoita vakuutti mielenkintoisine kykyineen.

Taistelusta palattuaan Ironman eli Tony Stark käyttää sauvaahyväkseen maapalloa suojelevan tekoälyn aikaansaamiseksi. Kostajille ei kuitenkaan koita ansaittu loma, sillä keinoäly Ultron (äänenä James Spader) alkaakin käyttäytyä vihamieliseksi, sillä hän tai se on vakuuttunut, että ihmiset ovat maapallon suurin uhka ja heidät pitääkin ajaa sukupuuton partaalle.

Elokuva oli taattua Avengers-tasoa, joskaan elokuvana ei kovinkaan yllättävä. Perusjuoni oli tuttua kauraa ja pahis hiukan tylsähkö tavanomaisine tavoitteineen. Kostajista on vaikea sanoa mitään uutta. Samanlaisia hahmoja kuin muissakin Marvelin elokuvissa eli cooleja, samaistuttavia ja osittain kiinnostaviakin. Ei valittamista.

Onneksi toteutus on se mikä merkitsee. Perusjuonen lisäksi elokuva tarjoaa paljon muutakin. Katsojille näytetään muiden Marvelin supersankarielokuvien tapaan hienoja erikoistehosteiden, taistelukohtausten tai lähemateriaalien-faneille tuttujen ihmisten ja asioiden muodossa. Elokuvan sielu ei kuitenkaan ole toiminnassa, vaan tiimin välisissä suhteissa.

Taistelukohtaukset ovat näyttäviä, vaikka joskus on vaikea seurata, mitä kukakin Kostaja tekee. Onneksi keskitytään vain yhteen tai muutamaan kerrallaan. Niihin oli laitettu omat lisämausteensa, vaikka taistelun tuoskinnassa lentävissä autoissa yms. tuskin löytyy mitään erikoista. Varsinkin tänä toimintaelokuvan täyteisinä päivinä.

Elokuva keskittyi jokaiseen hahmoon, jopa aikaisemmin sivulle jääneisiin. Elokuvassa esitetään lisää mm. Hawkeyen ja Black Widowin tarinaa. Muistakin hahmoista saadaan tietää jotain uutta. Siinä meitä auttoi Purppuranoidan erikoinen kyky oli erittäin kätevä. Hetken hahmot olivat oman mielensä sisällä.

Pidän elokuvassa myös siitä, että ihmiselämä merkitsee jotakin. Esimerkiksi DC:n Superman-leffa Man of Steelissä muut ihmiset olivat helposti uhrattavissa. Sivullisia uhreja oli paljon, eikä heistä juuri välitetty. Avengers: Age of Ultronissa puolestaan iso osa lopputaistelusta meni sivullisten pelastamiseen.

Avengers: Age of Ultron on viihdyttävä, joskin yllätyksetän supersankarielokuva. Se tarjoaa fanille juuri sitä, mitä he tulevat hakemaan eli toimintaa, erikoistehosteita, inhimillisiä supersankareita ja huumoriakin. Neljä ja puoli tähteä. Puolikas meni tylsähköstä pahiksesta ja yllätysten puutteesta.

Parrasvaloissa Cruella DeVille

Yksi Pimeyden kuningatar on jäänyt vähälle huomiolle. Nimittäin Druella De Ville. Asiaan on tulossa nyt muutos Sympathy for the De Vil-niminen jakson myötä. 

Aikaisemmin tapahtunutta: Pimeyden kuningattaret tulivat kaupunkiin Pimeän olento mukanaan. Kirjailija saatiin vapautetuksi, mutta hänpä menikin Rumplen ja hänen possensa puolelle. Kuolleeksi luultu Zelenan asuu hänen vaimokseen naamioituneena Robin Hoodin kanssa, joten Regina joutui valinnan eteen. Emma vai Robin Hood.

Takaumat kertovat Cruellan nuoruudesta 1920-luvun Lontoossa. Nuori tyttö juoksee dalmatialaisia pakoon. Pian tuo tyttö paljastuu Cruellaksi (Olipa Kerran Wonderlandissä Alicen tytärtä esittänyt Milli Wilkinsson). Meille selviää pian, että koirat ovat Cruellan äidin kouluttamia. Äidin, joka pitää kovaa kovaa kuria. Varsinkin nyt Cruellan isän kuoltua.

Hän rankaisee tottelematonta tytärtään lukitsemalla hänet ullakolle. Vuodet vierivät. Cruellan tilanne muuttuu paremmaksi kun kaupunkiin tulee muukalainen. Muukalainen, jonka tunnistamme heti. Ei Rumple tällä kertaa, vaan isaacin nimelläkin tunnettu Kirjailija. Hän kyselee Cruellan äidiltä koiran kouluttamisesta ja kuolleista aviomiehistä, mutta nainen heittää hänet pihalle.

Isaac huomaa kuitenkin ullakolle lukitun Cruellan ja auttaa hänet pakoon. Cruella haluaa juhlimaan ja hänen sanansa oli laki. Isaac vieläpä antaa Cruellalle autonsa. Palkinnoksi hän saa elämänsä tarinan: Cruellan äiti tappoi aviomiehensä ja luikiksi teosta tietävän tyttärensä ullakolle. Äiti ei halunnut paljastua.

Kirjailija haluaa auttaa viatonta Cruellaa ja niinpä hän kertoo todellisen henkilöllisyytensä ja mitä hän tekee työkseen. Aluksi Cruella ei usko häntä, mutta hänen mielensä muuttuu Isaacin taottua hänelle hienon kaulakorun ja Cruellalle taikavoimia, kyvyn kontrolloida eläimiä. He suunnittelevat romanttista pakoa, mutta ennen sitä Cruellan pitää kohdata äitinsä vielä viimeisen kerran.

Äiti ehtii kuitenkin käydä Kirjailijan luona. Hän sanoo, että hän ei tappanut miehiään, se olikin Cruella. Vinkki vanhemmille: Ei kanata antaa lapselle nimeksi Cruella ja odottaa, että hänestä tulee arvostettu yhteiskunan jäsen. Kirjailija ei aluksi usko häntä, mutta miehen mieli muuttuu, kun hän huomaa taikakynänsä- ja musteensa varastetun.

Cruella kuitenkin ehtii tappaa äitinsä ennen kuin Kirjailija ehtii apuun. Kaiken lisäksi hän tekee sen dalmatialaisten avulla Käskemällä ne entisen kouluttajansa kimppuun. Niistä hän tekee turkin.
Kirjailijalle selviää totuus. Hän ehtii nappamaan taikakynänsä ja musteensa takaisin. Kirjailija kirjoittaa yhden lauseen. Cruella ei enää pysty tappamaan ketään.

No huh huh. Pakko myöntää, että yllätys tuli puskista. Yleensä tässä sarjassa pahiksilla on joku traaginen syntytarina. Cruellan tarinan alku muistuttaakin hieman Reginan vastaavaa. Kontrolloiva äiti, viaton tyttö. Nyt sarjassa nähtiin jopa yksinkertaisesti paha ihminen ja minä pidän siitä. Paljon. Vaikka “paha ei ole syntynyt, se on tehty” onkin hyvä opetus. Se on jo niin käytetty.

Storybrookessa Cruella jatkaa suunnitelmiaan. Ensin hän riitelee Pahattaren kanssa, joka on ymmärrättävästi suivaantunut. Cruella ei kertonut hänen lapsensa olevan elossa. Samalla meille selvisi, minkä vuoksi Cruella ja Ursula säilyivät suhteellisen nuorina. Pahataren munan taika pitivät siitä huolen. Pahatar uhkailee Cruellaa, mutta hän teki pahan virheen ja muutti itsensä lohikäärmeeksi. Lohikäärme kuin on teknisesti eläin.

Nyt on aika suunnitelman toiseen vaiheeseen. Cruella ei voi tappaa Kirjailijaa, mutta kaikki muut voivat. Niinpä Cruella kidnappaa Henryn ja sanoo vapauttavansa hänet, jos Emma ja Regina tappavat Kirjailijan hänen puolestaan. Cruella keskeytti samalla Reginan suunnitelmat Robinin pelastamiseksi.

Entinen Paha kuningatar ehti kuitenkin saada etulyönti aseman Rumpleen nähden. Hän houkuttelee Pimeän olennon Bellen avulla. Sitten hän uhkailee rumplea. Reginalla on Belle tai toisin sanottuna Bellen sydän. Hän tappaa Bellen, jos Rumple varoittaa Zelenaa hänen tulostaan. Veikkaan, että sydän on Reginan holvista ja Bellellä on oma sydän paikallaan tai sitten heillä on sopimus Bellen kanssa.

Samalla Regina ja Belle saavat tietää, miksi hän tuli takaiin Storybrookeen. Vuosisatojen pahuus vaikutti Rumplen sydämmeen, minkä seurauksena hän uhkaa menettää rakkautensa. Ei mikään yllätys viime jakson silmällä pitäen. Siinähän Rumple mainitsi, että vuosisatojen pahuus vaikuttaa hänen sydämeensä.

Emma ja Regina kutsuvat muun poppoon paikalle. Emma on vieläkin vihainen vanhemmilleen. Niinpä hän käskee heidän etsivät Kirjailijan etsintäloitsun avulla ja selvittää mahdollisesti hyödyllistä tietoa Cruellasta. Hän itse etsii Cruellaa ja Henryä Reginan ja Koukun kanssa. Cruellan olinpaikan he päättelivät kuvaviestistä. Kaupungin maato kun on sankareillemme tuttu.

He eivät tiedä kävelevänsä suoraan Rumplen ansaan. Hän tiesi, mitä Cruella on vailla. Ja käytti sitä häikäilettömästi hyväkseen, tapansa mukaan. Ensin hän erottaa etsijät toisistaa. Apunaan hänellä on taikasimpukat, jotka toimivat kaiuttimen tavoin. Etsijät kuulevat Henryn avunhuudon, muttei sitä, mistä se tulee.

Sitten Emma jää yksin Cruellan kanssa. He ovat kielekkeellä. Cruella uhkailee Henryä. Emma suuttuu. Snow ja Charming saapuvat paikalle. He ovat juuri saaneet selville, ettei Cruella voi tappaa ketään. Emma ehtii kuitenkin toimia. Pelastaja käyttää taikavoimiaan tappamaan Cruellan. Sarja näyttää menevän synkempään suuntaan. Tuen tätä suuntaa täysin, vaikka se tuskin kestää pitkään.

Pimeyden kuningattarista enää yksi on jäljellä, Pahatar. Ursulahan sai onnellisen loppunsa jo. Seuraava jakso “Lily” kertoo kuitenkin nimensä mukaisesti Lilystä, Pahattaren tyttärestä, joten mahdollisesti äiti ja tytär tapaavat taas. Silloin Pahatarkin saattaa olla poissa pelistä. Zelenan taisi sittenkin tulla sopivaan kohtaan. Samoin ns. Paha Emma.

Jaksossa oli monta asiaa, mistä pidin. Tärkeimpänä niistä oli Cruellan tarinan yllättyvyys. Eikä takauman maailmassakaan ole valittamista. Pidin myös Cruellan yrityksestä pelata Angry Birdiä. Heh! Ensimmäiset eläimet pitkään aikaan, jotka eivät tehnyt, mitä Cruella pyytää. Päivän paras oli kuitenkin Cruellan kommentti maailmasta, josta hän pitää ginistä. Kyllä, sellainenkin on.

Jaksossa oli toki myös muutama ihmetyksen aihe, kuten Pahatar tietää Cruellan kyvystä, joten miksi hän muuttaisi itsensä lohikäärmeeksi ja kuinka helppo Henry on oikein kidnapata. Ties kuinka mones kerta tässä sarjassa. Entäs Cruellan auto. Nyt kun Cruella on kuollut, saanko minä sen. Kysymys on äärinmäisen tärkeä.

En osta väitettä, jonka mukaan Cruellan tappaminen tekee Emman pahaksi. Nainen kidnappasi Emman pojan sentään. Emma ei tiennyt, että Cruella ei pysty tappamaan ketään. Tietenkin Emma olisi voinut ratkaista asian muutenkin, ainakin luultavasti. Taikuutta kuin voi käyttää monin tavoin. Tosin Emman harjoituksen puute rajoittaa häntä.

Sen lisäksi aikaa ei ollut paljon, tilanne tuli nopeasti ja Emman silmissä Cruella uhkasi Henryä.
Lisäksi joku voisi myös luulla, että aikaisemmin mainittu vauvan nappaaminen suojaisi Emmaa. Jos ei, niin mitä hyötyä siitä edes on. Sitäpaitsi vauvan kidnappaaminen ja heittäminen portaaliin ei näytä riittävän pahaksi tekemiseen, miksi sitten rikollisen tappaminenkaan.

Minusta Cruella De Villen tarina oli vielä Ursulaakin kiinnostavampi, vaikkei sekään missään tapauksessa huono ollut. Suurin osa jaksota osui maaliinsa. Jopa Kirjailija-storyline, jota yleensä vastustan. Free will forever! Neljä ja puoli tähteä.

Extreme-Liv

Liv elää reunalla ja selvittää ystävänsä murhaa tämän viikon iZombie-jaksossa Flight of the Living Dead. Jakso on sarjan viides. Tervetuloa arvostelun pariin!

Aikaisemmin tapahtunutta: Major selvittää nuorten katoamista, johon liityy Livin kanssazombi Blaine. Blainesta puheenollen. Zombilla on muitakin suuria ja erittäin pahoja suunnitelmia, jotka tulevat vaikuttamaan muihinkin hahmoihin ennemmin tai myöhemmin. Kuitenkin vielä liv on autuaan tietämätön kaupunkinsa tapahtumista.

Tämän viikoiset aivot kuuluvat Livin sisaruskuntalaiselle, villille ja vapaalle, Hollylle. Holly harrasti extreme-urheilua ja kuolikin riippuliintäessään lentokoneesta alas. Jakson piirre liittyykin juuri täysillä elämiseen. Holly on adrenaliiniriippuvainen, joka kuitenkin ilmenee vain yhdessä kohtauksessa.

Aluksi Hollyn kuolemaa epäillään onnettomuudeksi, mutta niin kuin arvata saattaa vastaus on paljon jännittävämpi. Liv löytää Hollyn verestä jäämiä huumeista. Kyseessä on siis murha, jonka on suorittanut joku Max Rager energiajuomayhtiön väestä. Motiivia riittää lähes kaikilla, mutta syylliseksi paljastuu lopulta Hollyn työkaveri/kaveri Elisa.

Syy: Holly sai selville, että Max Rager tekee juojistaan psykoottisia (zombiemaisia?). Juoma voi liittyä hyvinkin zombeihin. Varsinkin kuin Eliza katoaa jakson lopussa. Joku minua obvelampi oli tarkistanut pilotista, että Max Rager-juomaa tarjoiltiin myös pieleen menneessä venebileissä, joten ehkä se tekee ihmisistä zombeja, Utopia-huumeen sijaan.

Tapaus tuo sarjaan uuden zombin. Nimittäin rock-tähti Lowellin, josta povataan Livin uutta rakkauden kohdetta. Emme kuitenkaan tiedä vielä miehestä juuri mitään. Edes sitä, miten hänestä tuli zombi ja ennen kaikkea, miten hän saa aivonsa. Minä Livinä olisin kysynyt viimeisen kysymyksen jo heti kättelyssä.

Zombiyllätykset eivät loppuneet Loweliin. Myös vasta tässä jaksossa nähty Cliven pomo on myös zombi. Lisäksi Major on oikeilla jäljillä. Hänen etsintänsä kuitenkin katkeavat, kuin zombi hakkaa hänet pahasti. Unohtakaa, mitä sanoin joskus Majorista ja Livistä. Todennäköisesti majorista ei tulla löytämään mitään kamalaa, vaan hän on oikeasti kunnollinen. 

Pidin jaksosta. Tapauksessa on kerrankin henkilökohtainen ulottuvuus, uhrin ollessa Livin kaveri. Vaikka se toikin oman lisänsä jaksoon, liian usein samaa ei voi kokeilla. Kuinka uskottavaa olisi, että kaikki uhrit ovat Liville tuttuja? Sitä paitsi Livillä on aina henkilökohtainen side uhreihin. Syöhän hän heidän aivojaan.

Jakso oli tähän mennessä paras. Pitää kuitenkin muistaa, että sarja on vasta alussa. Siinä oli huumoria, vaihteeksi kiinnostava tapaus, yllätyksiä sekä mielenkiintoisia uusia naamoja. Jaksosta puuttuu vain yksi asia: Jännittävä piirre. Hollyn jänityksen hakuisuus näkui vain yhdessä kohtauksessa. Neljä ja puoli tähteä.

Robin Hoodin tarina- Ja vähän Rumplenkin

Viime viikolla Olipa kerran-sarjaa ei tullut, mutta onneksi tällä viikolla jo tuli. Jakson nimi on mystisesti Heart of Gold.

Aikaisemmin tapahtunutta: Robin Hood lähti pakonsanelemana perheensä mukaan pois Storubrookesta. Kirjailija vapautui kirjastaan, mutta hän ei ole yhteistyöhaluinen. Nyt sankarimme etsivät karannutta Kirjailijaa. Lisäksi Emma sai tietää vanhempiensa salaisuuden ja onkin ymmärrättävästi vihainen heille. Rumple puolestaan kidnappasi Reginan ja haluaa nyt tämän puolelleen.

Tämän viikkoiset takaumat, niin kuin melkein koko jakso liittyy Robin Hoodiin. Itse asiassa koko Robin Hoodin tarina on takaumaa. Jakso vie yhdeksän viikon päähän. Aikaan, jolloin Rumple asusti vielä New Yorkissa. Varsinaiset takaumat vievät kuitenkin vielä pidemmälle, Lumottuun Metsään, jossa Robin on jättänyt varkaan elämmän asettuakseen aloilleen tuoreen vaimonsa Marianin kanssa.

Nyt pidemmittä puheitta takaumiin. Takaumat alkavat Robinin pitäessä baaria. Häntä yritwetään houkutella takaisin pahoille teille, mutta Robin ei suostu. Marian pitää Robinin rehellisenä. Robinilla on kuitenkin ongelma. Nottinghamin seriffi perii veroja baarista, eikä Robinilla ole rahaa niiden maksuun.

Ongelmaan on kuitenkin ratkaisu, joka esittäytyy Pimeän olennon muodossa. Robinin tarvitsee vain varastaa ns. Särkyneiden sydämmen rohtoa, joka ilmeisesti parantaa sydämen niin fyysiseltä kuin henkiseltäkin kivulta. Vastalahjaksi olento lupaa auttaa Robinia velkansa kanssa. Helppoa ei Robinin tehtävä tule olemaan. Nimittäin rohto on Ihmemaa Ozissa, vieläpä Zelenan palatsissa.

Ozissa Robin tapaa ensimmäistä kertaa katsojille tutun Will Scarletin. Miehet keskustelevat ja samalla tulevat aloittaneeksi ystävyytensä. Robin on kuitenkin tullut tekemään työtä, ei juttelemaan mukavia, joten hän ryhtyykin tuumasta toimeen. Varas pukeutuu vartijaksi ja hänellä on jo rohto kädessään.

Zelena kuitenkin yllättää Robinin ja he taistelevat. Robin pääsee katkuun, mutta rohdon hän antaa Willille saatuaa tietää, että Will aikoo käyttää rohdon itseensä. Willin siskonsa hukkui, eikä hän päässyt yli siitä. Myöhemmin Nottinghamin seriffi tulee pyytämään verojaan. Robinilla ei kuitenkaan ole vieläkään rahaa. Niinpä seriffi yrittää vangita hänet.

Robinin miehet kuitenkin auttavat häntä. He jopa varastavat vähemmän rakkaan seriffin kullan ja jakavat sitä kansalle. Hänen mukaansa, jos varastaa itselleen on varas, mutta jos varastaa toisille on sankari. Poliiseilla voisi olla pienoisia ongelma määritelmän kanssa. Ehkä Robinille pitäisi ostaa sanakirja.

Tällä viikolla kävimme Storybrookessa vain kääntymässä. Emma on edelleen vihainen vanhemmilleen, jotka nyt sanovat Kirjailijan manipuloineen heitä. Ilmeisesti sankarimme ei ole kovin hyviä vastuun kannossa. Varsinkin kuin David yrittää selittää, että he olivat vain ihmisiä. Missä todellisuudessa ihmiset luettevat vauvan kidnappaamisen inhimilliseksi virheeksi?

Ei Emmakaan täysin hyvin toimi. Ensinäkin hän pitää valehteklua pahempana kui itse tekoa. Niin minäkin, mutta minulle kyse on vain sarjasta. Emmalle tavallisista ihmisestä. Toiseksi Emma suree sitä, että hänestä tuli Pelastaja muiden kustanuksella. Jälleen kerran Charming säälii itseään enemmän kuin itse uhria.

He eivät kuitenkaan ehtinyt puhua asiasta enempää, sillä kirjailijan on tärkeä löytää ennen pahiksia. He kuitenkin myöhästyivät. Kirjailija tapaa Rumplen ja ryhtyy hieman epäröiden yhteistyöhän tämän kanssa. Onhan Rumplella maailman ainut lumottu kynä. Eihän nyt millä tahansa kynällä voi maagista kirjaa kirjoittaa.

Toisaalla Regina on vangittu. Hänen käsiinsä laitettiin taikuutta estävät käsiraudat. Rumple kuitenkin poisti raudat, sillä hän halusi Reginan soittavan yhden puhelun. Ei, Regina ei soittanjut suinkaan lakimiehelleen, vaan exälleen Robinille. Hän saakin kuulla jotain huolestuttavaa, mutta en mene vielä sinne, ei sarjakaan mennyt.

New York. 9 kuukautta sitten. Robinilla, Marianilla ja Rolandilla menee suhteellisen hyvin. Heillä on jopa asunto, Nealin vanha, mutta kuitenkin. Sen sijaan ihmissuhteessa ei niinkään. Marian ei viihdy NYC:ssä. Onhan se äänekäs ja hänelle vieras. Lisäksi joku yritti varastaa hänen laukkunsa aiemmin. Kun siihen lisää sen, että Robin on rakastunut toiseen, Marianin tyytymättämyys ei ole ihme.

Hyvä asuntotilannekin uhkaa muuttua, kun kun mr Gold haluaa Nealin asunnon itselleen. Kuuluihan se hänen pojalleen. Robin ei sitä haluaisi antaa, sillä muuten hänen perheensä jäisi kodittomaksi. Ennen kuin asiasta päästään sopuun Rumple saa sydänkohtauksen ja joutuu sairaalaan. Kyseessä ei kuitenkaan ole tavallinen sydänkohtaus, vaan pahojen tekojen vaikutus sydämeen.

Siihen on vain yksi apu. Arvasitte oikein, Särkyneen sydämen rohto. Rumple lupaa, että Robin ja hänen perheensä saa pitää asunnon, jos Robin varastaa rohdon hänelle. Niinpä mies ryhtyy tuumasta toimeen ja saakin rohdon käsiinsä. Hän vie sen Rumplelle ja lähtee. Rohto ei yllättäen toimikaan. Katsojille selviää syy nopeasti. Marian vaihtoi rohdon tavalliseen juomaan.

Tai oikeammin Zelena, sillä ilmeisesti nainen ei kuollutkaan, vaan hän tappoi Marianin ja naaioitui täksi. Tähän väliin pitää mainita, että taas yksi värillinen hahmo kuoli ennen aikojaan. En sano, että kyseessä olisi suoranainen rasismi, tuskin sentään, mutta sarja kaipaa vähän eri etnistä väriä. Suurin osa hahmoista kuin on vaaleahimoisia. Ja heteroitakin vielä, mutta sihen puutun joskus toiste.

Ilmeisesti Zelenalla on sama tavoite kuin aina: Reginan epäonni. Tällä kertaa hän yrittää edellistä tavallisemmalla ja samalla myös tylsemmällä linjalla. Aikaisemminhan Zelena sentään yitti mennä menneisyyteen ja muuttaa sitä niin, ettei Reginaa koskaan ollutkaan. Nyt hänelle riittää Reginan poikaystävän varastaminen. Toki siihen voi liittyä myös muutakin. Kuka tietää?

Tavoite sikseen. Minun aikani meni lähinnä loogisten aukkojen bongaamiseen. Niihin mahtuisi se kuuluisa hevonenkin. Esimerkiksi Marian tunnisti Rolandin heti, mutta Zelena tuskin koskaan näki häntä. Tai kun Regina otti Marianin/Zelenan sydämmen, se oli kirkkaan punainen. Eikö Zelenan sydämen pitäisi olla musta. Lisäksi koko tarina siitä, miten Zelena jäi eloon oli harvinaisen epäuskotta, jopa tälle sarjalle.

Zelena antaa rohdon lopulta Rumplelle. Oliko siitä epäilystäkään? Esiintyhän hahmo nykyaikana. He tekevät sopimuksen. Zelena jatkaa Marianin näyttelemistä ja Rumple jää eloon ja lupaa auttaa Zelenaa tämän pyrkimyksissä. New Yorkissa Robin käy vielä katsomassa Rumplea ja antamassa hänelle Nealin tavarat, joita Rumple ei huoli. Liikaa muistoja.

Lopuksi nähdään Reginan puhelinsoitto, jossa hän saa tietää siskonsa edesottamuksista. Rumple antaa hänelle vaatimuksensa: joko hän auttaa Emman muuttamisen pahaksi tai Zelena tappaa Robinin. Mitä Regina sitten vastasi? Se selvinnee seuraavassa jaksossa, joka keskittyy Druella De Villeen. Onneksi, sillä hänen taustatarinansa on mukava nähdä, viimeinkin.

Zelenaa oli vaihteeksi kiva nähdä. Samoin Rumplea heikkona, kerrankin. Jakson paras kohtaus oli Robinin hevosella ajokohtaus. Siinä varas vei “Marianin” laukun, jonka saadakseen Robin ratsasti hevosella varkaan perään. Hevosella siksi, että varas ajoi pyörällä. Huonointa se, että itse päätarina jäi sivuun. En myöskään pitänyt Charmingin keskustelusta.

Jakso ei ollut paras mahdollinen. Lähinnä, koska siinä keskityttiin epäkiinnostavaan hahmoon. Siis sarjamuodossa. Sen sijaan piirretty Robin Hood on minulle tuttu ja jopa jokseenkin rakas elokuva. Lisäksi olisin halunnut, että palataan siihen, että Lily on Pahataren tytär tai edes kerrottaisiin Kirjailijasta enemmän. Kolme ja puoli tähteä.