Ensiarviossa: Marvel’s Inhuman ja The Gifted

Viime aikoina Marvelilta on tullut kaksi vähän tuntemattomampiin hahmoihin keskittyvää supersankarisarjaa Marvel’s Inhumans ja The Gifted. Kerron nyt ensivaikutelmani sarjoista.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Marvel’s Inhuman ja the Gifted-sarjojen ensimmäisen jaksojen juonesta. Suurin osa paljastuksista on nähty kuitenkin jo trailereissa, joten kyseisiä jaksoja katsomattomienkin on kohtuullisen turvallista lukea tätä arvostelua.

Marvel's Inhumans, tai yksinkertaisemmin Inhumans, keskittyy supervoimia omaavien mutanttien ja kaivoksilla pakkotyötä tekevien ihmisten kansoittaman Attilan hallitsijaperheeseen, joka joutuu pakenemaan kuningas Black Boltin (Anson Mount) supervoimia saamattomien, kuten hän itse, saamaan huonoon kohteluun kyllästyneen Maximus-veljen (Game of Thronesin Iwan Rheon) kaapattua vallan.

Perhe pääsee pakenemaan Hawaijille, kiitos teleporttaavan Lockjaw-koiran, mutta he joutuvat samalla eroon toisistaan. Kaiken lisäksi osa heistä, kuten hiuksiaan kontrolloiva kuningatar Medusa (Serinda Swan) ja kaikessa virheitä näkevän neuvonantaja Karnakin (Ken Leung) on menettänyt voimansa. Vallan takaisin saaminen on siis todellakin helpommin sanottu kuin tehty.

Inhumans on saanut paljon haukkuja kriitikoilta, niin kuin moni jo varmaan tietää, ja sanon jo nyt, että iso osa niistä on täysin ansaittuja. Sarja ei kuitenkaan ole läheskään niin huono kuin, mitä niiden perusteella voisi luulla. Varsinkin siihen nähden, että yksi sarjan päätekijöistä toimi myös toistaiseksi huonoimman Marvelin katutason supersankareista tehdyn sarjan, Iron Fistin, puikoissa. 

Sarjalla on kieltämättä myös monia ongelmia, jopa sellaisia, että en ihmettele yhtään, miksi oikein kukaan ei näytä pitävän siitä. Siitä ei pääse yli, eikä ympäri. Kukaan hahmoista ei ole vähääkään sympaattinen, ylisöpöä Lockjaw-koiraa lukuun ottamatta, visuaalinen ilme on yksinkertaisesti vain tylsä, vaikka sarja sijoittuukin mystiseen kuuhun ja kauneudestaan tunnetulle Hawaijille, juoni kliseinen ja dialogi kökköä. 

Puhumattakaan siitä, että se jo moneen kertaan mainittu Medusan peruukki oli yksinkertaisesti vain nolo. Onneksi se leikattiin pois jo alkumetreillä, eikä vähiten siksi, että Merida Swan näyttää paremman ilman sitä. Syy ratkaisuun tuskin löytyy erikoistehosteen kökköydestä tai mistään juonellisesta syystä, vaan luultavasti siitä, että se on vain niin kallista tehdä.

Ne eivät kuitenkaan tee sarjasta täysin huonoa tai sellaista, etteikö sen parissa voisi jopa viihtyä. Sarjan ensimmäisellä jaksoilla oli nimittäin myös hetkensä pääsääntöisesti ne, jotka keskittyivät Ramsay Boltonin lievennettyyn muotoon Maxinukseen tai supertoimintaan. Jotkin supervoimistakin oli kiitettävän kekseliäitä. Siitä tosin kiitos kannattaa antaa sarjakuville, ei niinkään sarjan tekijöille.

Sitä paitsi, katsoja saa varmasti edes jonkinlaista nautintoa katsoessaan, miten etuoikeutetut kuningassuvun jäsenet joutuvat vajoamaan niin sanotusti tavallisten ihmisten tasolle ja tajuamaan, kuinka pilalle hemmoteltuja ääliöitä he oikein ovat ja siten myös avaamaan silmänsä tavallisten ihmisten hädälle. Ainakin toivon, että se on koko sarjan lopputulema. Jos ei, niin mikä on sarjan pointti.

Minulle nämä hyvät puolet riittää, ainakin toistaiseksi, jotta jatkaisin sarjan katsomista. Ne eivät ehkä saa unohtamaan sarjan pahoja puolia, mutta ne ainakin lieventävät niitä. Ymmärrän kyllä, miksi useat eivät. Tv pursuaa nykyään kaikkea supersankareihin liittyvää, joten miksi katsoa sellaista, joka ei niihin ladattuja, kieltämättä turhankin korkeita, laatuvaatimuksia.

Tiivistetysti Inhumans on ihan katsottava supersankarisarja, varsinkin minulle, jota aihe kiinnostaa, mutta ei toistaiseksi juuri muuta. Tähtiä en vielä tässä vaiheessa anna, kummallekaan sarjalla. 

The Gifted ottaa supersankareihin paljon maanläheisemmän otteen. Vaikka mutanttina olo ei ole varsinaisesti kiellettyä, niin supervoimien käyttäminen on, niinpä mutantit ovat joko piilossa, takaa-ajettuja tai vankilassa. Siihen toiseksi mainittuun katekoriaan syystä tai toisesta joutuneet yrittävätkin päästä Meksikoon, jonka mutanttilait ovat paljon lievempiä.

Siinä heitä auttaa mutanteista koostuva, laiton, maanalainen tieverkosto Magnetomaisia kykyjä omaavan Polariksen (Emma Dumont), valohiukkasia manipuloivan Eclipsen (Sean Teale) ja superatleettisen Thunderbirdin (Blair Redford) johdolla. Niin kuin portaaleja tekevä karkulainen Blink (Olipa Kerran Jamie Chung) saa ensimmäisen jakson alkumetreillä huomata.

Sarjan toisille päähenkilölle, tuiki tavalliselta vaikuttavalle Struckersin perheelle tuo pakotie olisikin enemmän sen lapsien Laurenin ja Andyn (Natalie Alyn Lind ja Percy Hynes White) paljastuttua mutanteiksi järkyttävän katastrofin seurauksena. Perheen mutantteja työkseen syytävän isä Reedin (True Bloodin Stephen Moyer) suureksi järkytykseksi.

The Gifted oli yksi vuoden odotetuimmista tv-tapauksista. Minun kohdallani ei ehkä niin paljon kuin useimman muun, sillä vaikka olenkin jonkinasteinen supersankarifani, kiitos aiheesta tehtyjen elokuvien ja tv-sarjojen, se ei ole kuitenkaan minulle se ykkösjuttu. Joka tapauksessa, The Gifted lunasti kaikkien, jopa kovimpien X-Men-fanien, odotukset, ja nousi siten toistaiseksi paras uusista sarjoista.

Polaris

Miksi sitten on näin? Hahmot ovat paljon samaistuttavia ja kiinnostaviakin, erityisesti jo useamman muunkin suosikiksi noussut Polaris, Blink ja Lauren. Toteutus melkein elokuvien luokkaa niin huippu näyttelijöiden, erikoistehosteiden kuin käsikirjoituksenkin osalta. Lisäksi sarjan muillekin X-Men sarjan tekeleille yhteinen teema, vähemmistöjen kohtelu, sen tärkeä ja ajankohtainenkin. 

Pidin myös sarjassa nähtävistä supervoimista paljon. En tietenkään kaikista, mutta esimerkiksi Andyn Carriemaiset voimat, Polariksen mangneettien manipulointi, tai Blinkin makea portaali ovat erityisen onnistuneita. Tämä saattaa vaikuttaa pieneltä asialta, mitä se kieltämättä onkin, mutta sillä kuinka paljon haluan hahmojen supervoimia itselleni, on suuri vaikutus siihen, kuinka hyvänä tiettyä supersankarigenren tuotosta pidän.

Sarjalla on ensimmäisen jakson perusteella vain yksi heikkous. Se ei sisältänyt mitään, mitä emme olisi jo jossain muodossa nähneet X-Men-leffoissa Heroesksessa ja The Tomorrow Peoplessa tai monessa muussa vastaavassa sarjassa. Tämä on erikoista, sillä ensimmäinen X-Men universumiin liittyvä sarja, Legion, tunnetaan juuri sen rohkeudestaan tuoda jotain omaa generiseen supersanankaritarjontaan.

Tiivistetysti The Gifted ei ehkä loista omaperäisyydellään, mutta kaikella muulla kyllä. Toivon vain, että se saa pidettyä korkean tasonsa yllä loppuu asti. 

Hoidan näin lopuksi sen pakollisen vertailun pois päiväjärjestyksessä. the Gifted oli paljon Inhumanssia parempi, joka suhteessa. Mikä täisi jo mennä enemmän kuin hyvin perille tämän arvostelun aikana. Jos siis valita pitää, katsokaa The Gifted. Siitäkin huolimatta, että pidän Inhumanssia enemmänkin hukattuna potentiaalina kuin varsinaisesti huonona.