Klovni saapuu Gothamin Yön ritarin riesaksi - ja katsojien iloksi

On olemassa elokuvia, jotka on vaan pakko nähdä. Yksi niistä on ehdottomasti parhaimpiin supersankarielokuvien joukkoon kuuluva, Christopher Nolanin Batman-raina Yön ritari. 

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia sekä Nolanin Batmanit aloittavasta Batman Beginsistä, että nyt arvostelemastani Yön ritarista. 

Yöllisen omankäden oikeudenjakaja Batmanin (Christian Bale) ja hänen kanssa läheistä yhteistyötä tekevän poliisipäällikkö Gordonin (Gary Oldman) väsymättömien ponnisteluiden ansiosta Gothamin rikollisaalto osoittaa taantumisen merkkejä. Toisin kuin voisi luulla, Batman ei kuitenkaan ole suosionsa huipulla, sillä kaikki eivät pidä supersankaria juuri vangitsemiaan rikollista parempana.

Mies haluasikin jo eläkkeelle. Siihen hänelle tuleekin tilaisuus kaupungin uuden, lahjomattomuudestaan tunnetun, syyttäjän, Harvey Dentin (Aaron Eckhart), myötä. Kyseiset ajatukset saavat kuitenkin jäädä, kun kaupungin alamaailma päätyy arvaamattoman klovnin Jokerin (edesmennyt Heath Ledger), joka onnistuukin pian kääntämään kaupungin, ja sen sankareiden, elämän päänlaelleen.

Tulin supersankarien kelkkaan vasta varsin myöhään, Marvelin elokuvauniversumin myötä. Siksi moni aikaisempi genren elokuva on minulla ennestään tuntematon. Ei minulla ole niitä mikään hinkukaan nähdä, sillä aikaisempien supersankarielokuvien taso ei ole ollut sekä genren vähäisen arvostuksen kuin erikoistehosteiden kehittämättömyyden vuoksi mitenkään mainittava.

Sääntöön on kuitenkin yksi poikkeus, Christopher Nolanin ohjaama Batman-trilogia ja erityisesti sen toinen osa, Yön ritari. Jos nyt vuonna 2008, samana vuonna kuin ensimmäinen Iron Man, valmistunutta elokuvaa voi vanhana edes pitää. Muuten kuin siinä suhteessa, ettei se ihan ehtinyt siihen suurimpaan supersankaribuumiin, vaikka se tasonsa perusteella voisi kuuluakin.

Dc:n sarjakuvafilmatisoinneista löytyy toistaiseksi vain yksi parempi, Wonder Woman. Kyseisten tuotantojen tason tuntien se ei kuitenkaan ole mikään ihme. Se puolestaan on, että Yön ritari voittaa myös suurimman osan Marvelin elokuvauniversumin tuotoksista. Batman elokuvia en ole juuri katsonut, The LEGO Batmania lukuun ottamatta, joten niitä en osaa vertailla keskenään.

Elokuva sisältää kaikkea, mitä hyvässä elokuvassa, eikä pelkästään supersankarigenreen kuuluvassa, pitääkin eli räjähtävää toimintaa, kaunis visuaalinen ilme, vetoava tunnelma, nasevaa dialogia, hyviä näyttelijöitä, asennetta sekä pienoiseksi yllätykseksi huumoria. Olin nimittäin siinä uskossa, että Yön ritari on hyvin synkkä ja vakavamielinen elokuva.

Luuloni oli perusteltu, eihän Batman ole sarjakuvissakaan mikään iloinen pupu. Lisäksi elokuvan mainosmateriaalit keskittyivät enemmän siihen synkkään puoleen. Sitä paitsi, vaikka elokuvasta löytyi yllättävän paljon keveitäkin kohtia, erityisesti niitä, joissa Batmanin hovimestari Alfred (konkarinäyttelijä Michael Caine) esiintyi, niin ensisijaisesti sen tunnelma oli kuitenkin synkkä.

Tämä synkkyys näkyy hyvin elokuvan maailmassa. Gothamissa rikollisuus on arkipäiväistä, sankarit ovat sosiopaatteja, ihmishenki on halpaa ja hyvistä teoista rangaistaan. Eikä onnellinen loppu ole näköpiirissä sankareillekaan. Riippumatta siitä, voittavatko he roistot vai ei. Kovin valoisia ei ole elokuvan, kieltämättä tärkeät ja ajankohtaisetkin, aiheetkaan, joihin kuului muun muassa laki ja moraali, korruptio sekä anarkismi. 

Yön ritarin juoni oli sarjakuvaelokuviksi harvinaisen hyvä, joskaan ei kovin omaperäinen. Elokuva keskittyi loppujen lopuksi hyvin perinteiseen hyvän ja pahan väliseen taisteluun. Tai paremminkin lainvalvojan ja roiston. Niin Batmanista, jokerista kuin muistakin hahmoista löytyi moraalisesti harmaita alueita, joten hyvä ja paha oli elokuvassa lähinnä veteen piirretty viiva.

Tarinalliselta kannalta Yön ritarissa parasta oli kuitenkin se, että elokuva jopa laittoi juonen tehostemätön edelle, mikä ei ole toimintapainotteisissa, elokuvissa mitenkään itsestäänselvyys. Kuului se mihin tahansa genreen. Tietenkin siitä löytyi myös paljon erikoistehosteilla maustettua toimintaa ja hyvin tehtynä vielä. Se ei kuitenkaan noussut missään vaiheessa pääosaan.

Hahmoista Batman jäi omituisen sivuun siihen nähden, että hän on elokuvan nimikkohenkilö, Hän oli kyllä edelleen elokuvan päähenkilö, ainakin yksi niistä, mutta sekä Harvey Dent, että Jokeri saivat hänen kanssaan yhtä suuren huomion. Elokuvan juonen kannalta ratkaisu oli ymmärrettävä. Vaikuttivathan se molempiin hahmoihin jopa enemmän kuin Batmaniin itseensä.

Naishahmoja elokuvassa oli valitettavan vähän. Heistä tärkein, Batmanin Harvey Dentin yhteinen ihastus, Rachel Dawes (Maggie Gyllenhaal), sai onneksi jotain persoonaakin melko tavallisen tyttöystävän roolinsa lisäksi. Toinen edes jokseenkin nimen saanut naishahmo oli Gordonin vaimo, mutta hän sai niin pienen rooliin, etten edes vaivaudu googlettamaan sitä kyseistä nimeä.

Rooleihin oli valittu liuta huippunäyttelijöitä ja se kannatti. Kaikki roolivalinnat osoittautuivat menestyksiksi. Ilokseni jopa Bale oli kuin luotu Batmanin rooliin. Erikoiskiitosta kuitenkin ansaitsee jo ennen elokuvan valistumista huumeiden yliannostukseen kuollut Heath Ledger, jota parempaa Jokeria ei ole vielä tavattu. On suorastaan harmi, että maailma menetti tuollaisen superlahjakkuuden näin pian.

Kameran toiselta puolelta löytyi myös kasa rautaisia ammattilaisia, ei yhtään vähemmän loistavia omassa lajissaan kuin näyttelijätkin. En löytänyt toteutuksesta mitään vikaa, vaan jokainen pieni, viimeisen päälle tarkkaan mietitty, yksityiskohta ansaitsee osakseen ylistystä. Niiden ansiosta elokuva näytti, kuulosti ja tuntui vain niin hyvältä. Juuri sellaiselta kuin Batmanin pitääkin näyttää, kuulua ja tuntua.

Joskus listaan näin viimeiseksi, ennen tiivistystä siis, arvostelemani elokuvan tai tv-sarjan huonot puolet. Yön ritarin tapauksessa siihen ei kuitenkaan ole juuri laitettavaa. Siis niiden vähäisten lisäksi, jotka jo mainitsin aiemmin tässä arvostelussa. Joidenkin mielestä se oli liian pitkä, eikä elokuva lyhyt kyllä ollutkaan, mutta minun on vaikea nähdä asiassa mitään valitettavaa. Hyvää ei voi koskaan olla liikaa.

Tiivistetysti Yön ritari auliisti ylistäneet kriitikot ja katsojat eivät olleet väärässä. Se on juuri niin hyvä elokuva, jonka Batman ja sarjakuvaelokuvia katsovat ansaitsevat, varsinkin kuin miettii nykyisiä, pettymykseksi osoittautuneita DC:n elokuvia. Itseasiassa jopa parempikin. Luonnollisesti annan elokuvalle täydet viisi tähteä.