Kirja-arvostelu: Aavikon jumala

Viimeaikoina lukeminen on jäänyt vähemmälle. Laadukkaiden kirjojen puutteesta tämä ei suinkaan johdu. Sellainen oli myös viimeksi lukemani Wilbur Smithin Aavikon jumala.

Muinaista Egyptiä uhkaa voimakas vihollinen, pelätyt hyksot. Ongelmaan etsii ratkaisua myös Aavikon jumalan päähenkilö Taita, faaraon neuvonantajana toimiva vapautettu orja. Hänellä onkin suunnitelma valmiina. Siihen kuuluu niin ryöstöretkiä, matka aavikon halki sekä faaraon siskojen naittamistakin. Eikun retkikunta mukaan ja menoksi.

Valitsin kirjan yhdestä erittäin hyvästä syystä: Se kertoo muinaisesta Egyptistä. Olen hyvin kiinnostunut historiasta, varsinkin ennen ajan laskun alkua tapahtuneesta. En osaa sanoa, kuinka paljon tarinassa on historiallisia tosiasioita. Uskon, että niitä on ainakin jonkin verran. En kuitenkaan ottaisi teosta minään historian oppikirjana.

Nyt itse arvosteluun. Aloitan tarinasta. Pidin siitä, vaikka loppu jäikin hieman kesken. Kirjassa oli myös yliluonnollinen puoli. En uskoisi, että koskaan sanoisin mitään tälläistä, mutta minusta se olisi kannattanut poistaa. Loppuen lopuksi se ei antanut kirjalle mitään uutta, vain vähensi sen uskottavuutta. Sen sijaan pidin loppukohtauksesta. Se oli kirjalle sopiva.

Pidin myös Wilbur Smithin kirjoitustyylistä. Se vei mukaansa. Hetken ajan voin ajatella siirtyneeni muinaiseen Egyptiin. Tai Kreikkaan. Kirja ei todellakaan pysy vain yhdessä paikassa. Siiihen liittyy myös kirjan suurin heikkous. Matkustamista kuvaillaan turhankin paljon. Ymmärrän kyllä, että kirja vaatii omat seesteiset vaiheensa, nyt niitä vaan oli liikaa.

Pidin Aavikon jumalan päähenkilöstä, koska hänessä löytyi tiettyä inhimillisyyttä. Kyllä, hän ajatytelee olevansa paras melkein kaikessa, mutta juuri hänen kyvyttömyytensä nähdä omia puutteitaan tekee hahmosta todentuntuisen. Jokainen on kai tavannut Taitan kaltaisa ihmisiä. Sen sijaan en pitänyt hänen paikoittaisesta rasismistaan, mitä hahmo ei kyllä ikinä myöntänyt.

Egyprin prinsessat, sivuhahmoista tärkeimmät, esitettiin myös uskottavassa valossa. Olivathan he enemmän kuin hieman hemmoteltuja, mutta olisit sinäkin, jos olisit asunut palatsissa koko elämäsi. Pakko myöntää, että nuorempi sisarus osoittautui välillä ärsyttäväksi. Muut sivuhahmot saivat vähempää huomiota. Pidin kuitenkin taitan tavoin Zaraksesta ja Loxiasista.

Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta. Voisinkin lukea enemmänkin Wilbur Smitihn tuotantoa. Muut kirjat ovat kuulemma vielä parempia. Täydellinen ei aavikon jumala suinkaan ollut. Siksi annankin sille neljä ja puoli tähteä.

Hemlock Grove pääsee haudan lepoon-heti kolmannen kauden jälkeen

Netflixin ikioma kauhusarja Hemlock Grove sai jokin aikaa sitten kolmannen ja samalla viimeisen kautensa. Miten Romanin, Peterin ja kumppaneiden kauhuntäyteinen tarina päättyy?

Huomioitavaa. Teksti sisältää juonipaljastuksia Hemlock Groven kaikilta kausilta ja luonnollisesti myös sarjaa edeltäneestä kirjasta.

Kolmas kausi alkaa jokin aika toisen kauden tapahtumien jälkeen. Roman ja Peter etsivät kuumeisesti kadonneita Nadia ja Mirandaa. Lisäksi Roman taistelee vieläkin upirin luontoaan vastaan ja yrittää johtaa Godfreiden järjestöä. Peter puolestaan on liittynyt mustalaisten rikollijärjestöön. Hänen serkkunsa poikaystävällä on kuitenkin vaarallisia suunnitelmia.

Hyvin ei mene Oliviallakaan, ei niin että kovin moni välittäisi. Roman on viennyt naiselta hänen koko omaisuuteensa ja nyt hän taistelee uutta, entistä salaperäisempää sairautta vastaan. Hän haluaa myös päästä itsekin Nadiaan käsiksi. Tohtori Pryce popsii lääkkeitä kui viimeistä päivää ja yrittää samalla tehdä uutta ruumista Shelleylle.

Shelleystä puheenollen. Hänen mielensä järkkyi Prycillan kuoltua ja nyt hän on mielialalääkkeillä. Kiltti jätti sentään todettiin syyttömäksi ensimmäisen kauden murhiin, mutta Hemlock Groven asukkaat eivät päästä häntä niin helpolla. Kaudella nähdään myös liuta uusia hahmoja, kuten yksityisetsivä Isaac Ochoa, upir Annie sekä Shelleyn potentiaalinen poikaystävä Aitor.

Hemlock Grove oli ehdottomasti parhaimmillaan ensimmäisellä kaudella, sillä nyt sarja meni monellakin osalta liian pitkälle. Kuin kaikki on shokeraavaa, mikään ei ole. Jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. En minä kautta vihannutkaan. Siinä olikin paljon potentiaaliajoista osa käytettiin, mutta osa ei. Niinpä kaudesta olisi saanut paremmankin.

Ensin sarjan hyviin puoliin. Pidin erityisesti upir-kommuunista, varsinkin verityyppikohtaus oli onnistunut. Itse päätarinakaan ei ollut huono. Se esimerkiksi lisäsi tarinaan paljon kiinnostavaa, kuten zombieupirit, upirseurapiirit ja ihmissusilauma. Toimintaakin riitti, joten tylsää hetkeä ei sarjasta juuri löytynyt. Kaikella toiminnalla oli ainakin jokin näennäinen tarkoituskin.

Sarja onnistui myös visuaalisesti, jälleen kerran. Sillä on oma tyylinsä, mistä pidän todella paljon. Erikoistehosteet olivat laatutyötä ja maisemat paikoittain kuvankauniita. Ne eivät kuitenkaan muuttunut sarjan aikana juurikaan, pysyttiinhän samassa kaupungissa. Toki verta ja suolenpätkiä sisältävät kohtaukset olivat cooleja myös, siitä ei pääse mihinkään. 

Huonoja puolista näkyvin oli hahmot. Heistä vain Shelley ja Destiny olivat millään tavalla sympaattisia. Esimerkiksi Roman ei ole koskaan ollut pidettävämpiä mahdollisia hahmoja, mutta nyt häntä alkaa jopa vihata. Spivak jäi puolestaan pahiksena etäisesti, vaikka häntä kuvattiin upirien painajaisten kohteeksi. Oliviaan taas käytettiin liikaa aikaa.

Hahmoistakin löytyim pari iloista yllätystä. Peter pysyi suht koht pidettävä loppuun asti.. Mikään pyhimys hänkään ei ole, mutta ei mikään hirviökään. Shelley itsenäistyi vihdoin ja Prycekin yllätti positiivisesti. Hyvis hän ei ole, mutta aloin jo melkein pitää hänestä. Hän sai jopa miesystävän, mutta tätä ei juuri sarjassa näkynyt.

En jotenkin syttynyt lopulle, vaikka se oli kai ainoa mahdollinen. Kovin yllättävä se ei ainakaan ollut, vaikken sitä sarjan alussa olisi veikannutkaan. Se nimittäin sai koko sarjan näyttämään turhalta. En tietenkään paljasta loppusta enempää. Nytkin voi olla, että sanoin liian paljon. Jos näin on, niin pahoittelen syvästi. Sentään varoitin juonipaljastuksita jo etukäteen.

Kaiken kaikkiaan Hemlock Groven kolmas kausi alkoi hyvin, mutta huononi loppua kohti. Tylsää ei ollut vielä silloinkaan. Kolme tähteä.

Kolme nuorta aikamatkailun ihmeellisessä maailmassa

Kuten olen ehkä jo maininnutkin, aikamatkailu kiinnostaa minua jonkin verran. Niinpä tartuin Netflixistä löytämääni pienemmän luokan aikamatkaelokuvaan Time lapseen.

Miltä tuntuisi omistaa kamera, joka ottaa kuvia 24 tuntia ennen niiden tapahtumista. Tämän saa tietää taiteilija Finn (Matt O'Leary), hänen tyttäystävänsä Callie (Flashistä tuttu Danielle Panabake) ja paras ystävänsä Jason, (George Finn). Nuoret kun sattuvat löytämään vastapäisestä hulluhkon tiedemiehen asunnosta juuri sellaisen kameran, joka osoittaa suoraan heidän asuntoonsa.

Time lapse on enemmän kuin ok pienemmän luokan aikamatkailuelokuva, joskaan päähenkilöt eivät itseasiassa matkaa yhtään minnekään. Itse pidänkin enemmän vähän isomman luokan elokuvasta, mutta vaihtelu on se, mikä virkistää. Niinpä elokuva oli katsomisen arvoinen. Varsinkin, sillä asetelma oli herkullinen, vaikka sen koko potentiaalia ei saatkaan esille.

Päähenkilöt olivat samaistuttavia, mikä ei liene yllätys, niin oli tarkoituskin. Kovinkaan lämpimiä he eivät olleet. Erityisesti Finn äityi paikoittain hieman ärsyttäväksi. Mitä Callie oikein näkee hänessä? Muita hahmoja oli vähäisenlaisesti. Niistä suosikkini oli kolmikon poliisikaveri, jonka nimeä en nyt saa päähänsä. Rooli ei ollut suuri, joten ei sen niin väliksikään.

Elokuva toimii kohtalaisen hyvin draamana, vaikka aikamatkustuksen käyttötavat ovatkin tuttua huttua. Katsoja tietää jo etukäteen, mitä tulee tapahtumaan, ilman tulevaisuutta näyttävää kameraakin. Raina sisälsi toimintaakin, varsinkin lopussa. Kovin suurta roolia se ei kuitenkaan saa. Hyvä niin, sillä näyttävät taistelukohtaukset eivät sopisikaan elokuvan henkeen.

Loppu yllätti minut ja varmaan monen muunkin. Se ei tietenkään tee lopusta välttämättä hyvää, varsinkin kuin siihen sisältyy yksi selvä looginen virhe. Tai sitten ei. Aikamatkailua ajatellessa vähän minua fiksummillakin alkaa särkeä päätä. Jokatapauksessa loppukuva vaikutti ainakin minut. Se kuvasi juuri sopivasti lopun ja miksei koko elokuvankin tunnelmaa.

Tiivistetysti olen nähnyt parempiakin aikamatkailuelokuvia, kuten Michael Crishtohin kirjaan perustuvan Timelinen. En kuitenkaan sanoisi elokuvaa huonoksikaan. Siinä oli omat puutteensa, mutta myös vahvuutensa. Kolme tähteä.

007 going to rogue - Again

James Bond-elokuvat eivät vain ota loppuakseen. Niistä uusin on vasta äskettäin tullut 007-Spectre. Kävinkin sen jo katsomassa. Nyt onkin vuorossa taas perinteinen arvostelu.

007-Spectre kertoo Bondin aikeista kostaa hänen esimiehensä M:n surman. Syypää on salaperäinen rikollisjärjestö Spectre, jonka johtaja on aiheuttanut monta muutakin trategiaa Bondin elämässä.
Salaisella palveluilla on myös omat huolensa. Muutoksen tuulet puhaltavat nimittäin vakoilun maailmaankin, jossa kenttäagentit halutaan vaihtaa kansalaisten ympärivuorokautiseen seurantaan.

Spectre on perinteinen Bond-elokuva, niin hyvässä kuin pahassakin. Paha järjestä, sen pahoistakin pahin johtaja, upeita kaaroja ja naisia. Sitä elokuvasarjan fanit kai haluavat, sitä he myös saavat. Niin itsekin, mutta toisaalta jotain uuttakin toivoisi. Minä en olekaan mikään superfani.

Elokuva on parhaimmillaan toimintakohtauksissa, esimerkiksi ennen alkutekstejä nähtävä, Meksikon kaupungissa Kuolleiden päivänä tapahtuva kohtaus taitaa olla elokuvasarjan hienoimpia. Tämä ei ole mikään ihme, onhan kyseessä toimintaelokuva puhtaimmillaan. Se näkyy myös itse Bondissa. Daniel Graig on uskottava kylmäverisenä tappokoneena.

Daniel Graigista puheen ollen, Spectre tulee, ainakin huhujen mukaan, olemaan hänen viimeinen Bond-leffansa. Olen kuitenkin melko varma, että sarjan elokuvia tullaan näkemään tulevaisuudessakin. Ovathan ne tahkonneet niin paljon rahaa. Kuka tulee ottamaan James Bondin roolin? Sitä tuskin tietää vielä kukaan. Jos tietääkin, niin itse en kuulu tuohon joukkoon.

Heikkoudet löytyvätkin sitten draaman puolelta. Juoni ei tarjoa mitään uutta. Elokuva myöskin ottaa itsensä joskus turhankin vakavasti, vaikka muutama hauska kohtakin löytyi. Bondilla on sen pakollisen petikumppanin, joka oli vielä yllättäen samanikäinen kuin Bondkin, lisäksi myös ihan oikea rakkaudenkohde, mutta rakkaustarina meni liian nopeasti. Vastahan he tapasivat.

Siitä menenkin tämän kertaiseen Bond-tyttöön, Madeleine Swanniin (Léa Seydoux). Madeleine ei jää päähenkilön varjoon, mikä on hyvä se. Hän ei jää pelkäksi neidoksi pulassa, vaikka sekin rooli hahmolle annetaan. Enemmän kuin kerran. Muuten hahmo oli hieman hajuton, väritön ja mauton. Ihan mukiin menevä Bond-tyttö, muttei mitenkään mieleenpainuva.

Pahis, Franz Oberhauser, oli elokuvan ehdoton heikkous. Olen luultavasti tässä asiassa vähemmistöä, ainakin suurin osa kriitikoista rakasti häntä. Syy ei ole hyvän näyttelijätyön tehneen Christoph Waltzin. Hahmolle vain annettiin harvinaisen epäuskottava motivaatio. Tämä tuskin useimpia Bond-faneja haittaa, mutta itse haluaisin ymmärtää myös pahiksen näkökannan.

Kaiken kaikkiaan viihdyttävä elokuva, jota katsoessa aika meni nopeasti. Valitettavasti elokuva sortui liikaan ennalta-arvattavuuteen. Neljä ja puoli tähteä. Eli elokuvasarjan tai muuten toimintaelokuvien ystävien kannattaa ehdottomasti ainakin harkita elokuvan katsomista.

Sankaruuden anatomia

Olipa Kerran viidennen kauden kuudes jakso, The Bear and the Bow, keskittyy sankariksi kasvamiseen, niin takaumissa kuin nykupäivän Storybrookessakin. Tervetuloa mukaan!

Aikaisemmin tapahtunutta: Camelotissa Merlin vapautui. Merida viruu Kuningas Arthurin tyrmässä, veljet yhä kateissa. Ongelmia riittää nykypäivänäkin. Emma vei hänen sydämesän ja pakotaa nyt tätä tekemään Rumplesta sankarin, jotta mies vetäisisi Excaliburin kivestä. Sankarimme löysivätn taikasienen, jolla Merliniin saisi yhteyttä. 

Camelot, kuusi viikkoa sitten. Merlin pelastaa Lancelotin ja Meridan Arthurin tyrmästä. Hän on vähän ruosteessa vietettyään puussa vuosisatoja, mutta onneksi Bellellä on taikakirja, joka auttaa. Meridan seikkailut kuitenkin vasta alkavat. Muut klaanit kuin sieppasivat veljet ja palauttavat heidät vasta Meridan luovutettua kruunusta. Meridalla ei kuitenkaan ole aikomustakaan tehdä niin.

Valitettavasti hän ei tiedä, missä klaanit pitävät heitä. Merida tarvitsee kuitenkin apua, niinpä hän lyö Bellen tajuttomaksi ja raahaa tämän mukaansa. Taikarohdot eivät keity itsessään.Taidan nyt ymmärtää, miksi Emma ei käyttänyt Meridaa kiskomaan sitä miekkaa kivestä. Lapsille ja aikuisillekin tiedoksi: älkää löykö ihmisä. Siitä voi saada aivovamman tai jopa kuolla. 

Belle lupaakin auttaa karusta kohtelustaan huolimatta. Niinpä kaksikko menee Urhea-elokuvasta tutun noidan talolle. Nyt on hyvä huomauttaa, että jos minä olisin noita, vahtisin taloani hieman paremmin. Eihän se sovi, että kuka vain voi tulla ja mennä miten tahtoo. Joka tapauksessa he näkevät, minne Meridan veljet on viety ja että heidätt aiotaan teloittaa opetuksena Meridalle.

Merida pelkää, että hänen tavanomaiset keinonsa eivät riitä, niinpä hän pyytää Belleä valmistamaan hänet karhuksi muuttavaa juomaa. Merida on rohkea nainen ja taitava jousen käyttäjä, mutta nestemäistä rohkeutta nyt kaipaa kuka tahansa. Varsinkin karhuksi muuttavaa. Belle on eri mieltä, niin kuin minäkin. Merida on tarpeeksi kovis ihmisinäkin, ei hänen karhuksi tarvitse muuttua.

He saapuvat pian veljien teloituspaikkaan. Veljet eivät muutes oli niitä samoja elokuvista tuttuja pikkuviikareita, joiden kaltainen oikea pikkuveljeni ei onneksi koskaan ollut. Vaan jo teinejä.Voisi luulla, että jo tarpeeksi isoa pelastamaan itsensä. Ovathan he aaneet samat opit kuin Meridakin.
Joka tapauksessa Merida uhkailee klaaneja ja juo karhuksi tekevää taikajuomaa. 

Paitsi, että se ei kyseistä juomaa, Belle vaihtoi juoman veteen. Ja mainitsi siitä vasta kuin he olivat piiritettyinä. Tosi fiksua. Klaanin jäsenet ampuvat nuolia Meridan veljiä kohti. Merida kuitenkin rikkoo nuolet omallaan ja kaikki päättävät seurata häntä. Tuskin siksi, että pelkäisivät naista, siinä oli kaksi montaa vastaan. Vaan kopska nyt he kunnioittavat tätä.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Merida tarjoaa Bellelle kyytiä, mutta tämä torjuu pyynnön ja lähtee soutamaan kohti pääporukkaa. takaisin pääporukan luokse veneellä. Minulle jäi vain yksi kysymys: Miksei muut etsineet kadonnutta Belleä. No, ehkä se etsintäretki tapahtui niin sanottuna kameran takaa tai he ajattelivat, että Belle osaa huolehtia itse itsestään.

Takaumat olivat siinä. Belleä oli kiva nähdä tositoimissa. Yleensä häntä kuitenkin jaksaa vain pieninä annoksina. Esimerkiksi viime kauden Bellen ja Annan seikkailut olivat Olipa Kertaa tylsimmillään. Aina on toki tarpeen saada muistutus, että Bellestä on muuhunkin kuin Rumplen vaimoksi. Sitä paitsi Belle ja Merida ovat yhdessä varsin tehokkaan kaksikon. 

Meridasta puheen ollen. Amy Manson on uskottava Merida. Itseäni ei haittaa edes hänen parjattu aksenttinsa. Toisaalta suomalaisena en kiinnitä sellaisiin asioihin yhtä paljon huomiota kuin englantia äidinkielenään puhuvat katsojat. En vastusta myöskään punaistakin punaisempaa peruukkia, sillä se antaa hahmolle tunnusomaisen lookinsa.

Storybrooke, nykypäivä. Emmalla on suunnitelmia, joihin hän tarvitsee Zelenan apua. Zelena ei kuitenkaan suostu yhteistyöhön. Minun harmikseni. Haluaisin nimittäin nähdä Emman ja Zelenan tekevän pahojaan yhdessä. Zelena myös kyseenalaistaa Emman toivon Henryn anteeksiannosta. Olen eri mieltä. Henryllä on oikeus olla Emmalle vihainen, mutta Emmalla oli tekoonsa hyvä syy. 

Kohtaus oli ylivoimaisesti jakson paras, vaikkei sillä ole ainakaan vielä juonen kannalta merkitystä. Siis ainakaan jakson kannalta. Emman tarjous voi kuitenkin tulla vielä myöhemmin esiin. Hyvä kuitenkin tietää, ettei Zelenaakaan ole unohdettu. Ohi mennen. En kerro tarinaa samassa järjestyksessä kuin ne tapahtuivat jaksossa. Keskityn mielelläni yhteen asiaan kerrallaan.

Rumple on sidottuna telttaan. Hän kuitenkin pääsee karkuun rikkomalla aikoinaan Bellelle antamansa teekupin ja irrottamalla käsisiteensä sen palasilla. Sitten hän juoksee kirjastoon, Bellen luokse. Vähän myöhemmin Emma huomaa paon ja antaa Meridalle uuden käskyn: Tämän pitää tappaa Belle. Tai ainakin näytellä tappavansa, jotta Rumple pelastaisi rakkaansa.

Rumple tarvitsee kävelykeppiään, joka löytyykin hänen kaupastaan. Sieltä Merida löytää kaksikon. Hän tekee parhaansa, mutta Rumple ei puolusta rakastaan. Lopulta Belle onnistui kaatamaan Meridan ja he pääsivät pakoon. Rumplen suunnitelma oli mennä pois Storubrookesta. Hänellä on siihen juuri sopiva rohto (Joka ilmeni vasta nyt?). Belle ei kuitenkaan suostu lähtemään.

Merida saakin heidät kiinni rajalla ja hän muuttaa itsensä karhuksi. Emman käsky. Pimeänolento ei ota enää riskejä. Lopulta Rumple astuu esiin. Hän onkin alakynnessä, mutta onneksi ei avuton. Rumplella on vieläkin rohto mukanaan. Rumple heittää rohdon Meridaa päin, joka muuttuu takaisin omaksi itsekseen. Samalla Rumplesta tulee sankari. Vähän turhan helposti.

Minulla on ongelmia siinä, miten sarjan mukaan pääsee sankariksi. Se vaatii vain miekkailukykyä ja jonkin pelastamista yhden kerran. Lähes kaikki Storybrooken asukkaat ovat siis jonkinlaisia sankareita. Miksi Emma tarvitsi juuri Rumplea? Joka tapauksessa nyt kun Rumlesta pääsi sankareiden kastiin, hän voi tehdä tehtävänsä. Miehellä on kuitenkin ehtonsa. 

Emman pitää palauttaa Meridalle sydämensä takaisin ja kertoa, missä hänen veljensä ovat. Emma suostuu vastahakoisesti ja niinpä Rumple pitää oman osansa sopimuksesta ja hän vetää miekan kivestä. Yritys onnistuu ja Emma saakin miekkansa ja näin Meridalla on taas sydän. Ja tieto siitä, että veljet ovat hänen äitinsä luona. Mitä se sitten tarkoittaakin.

Regina on keksinyt, miten Merlinin yhteyden pitoon tarvitsemaa sientä oikein käytetään. Siihen tarvitaan ”vain”, joku Merlinin valitsema. Sen sijaan, että he valitsivat Henryn, niin kuin itse olisin tehnyt., he pyytävät Arthuria apuun. Se oli virhe. Arthur heittääkin sienen pois ja valehtelee loitsun epäonnistuneen. Arthurin epäonneksi ryhmä rämämme löytävät sienen, vieläpä käyttökelpoisena. 

Arthurina olisin kiinnitänyt enemmän huomioita todisteiden peittelyyn. Asiaa ei kuitenkaan ehditä miettiä sen pidenpään. He pyytävät Henryltä apua ja hän saakin yhteyden Merlinin. Tosin vain viestin välitykseltä. Viesti on seuraava: vain Nimue voi auttaa heitä. Muuta Merlin ei ehdi sanoa, sillä Emma jahtaa häntä. Toivottavasti pian selviää, että mitä emma oikein teki velholle.

Myös Nimue on vielä arvoitus. Kuka hän on? Seuraavan jakson nimi on Nimue, joten se nähtävästi selviää jo silloin. Toivottavasti asia alkaisi pikku hiljaa selvitä, kausi saisi nopeuttaa tahtiaan. Paljon on vielä selviämättä ja kauden puoliväli lähestyy. Toivon, että silloin pahis vaihtuu johonkin Emmaa parempaan. Emmasta puheen ollen, hän ei edelleenkään vaikuta pahiksena. Vaihtoon!

Minullla on lähinnä positiivista sanottavaa jaksosta. Meridan tarina oli kiinnostava, vaikka se veikin kohtuuttomasti. Pääjuonikin meni eteenpäin, liian hitaasti tosin. Lähempänä Emman pelastamista kuitenkin ollaan. Alan jopa ymmärtää pikkuhiljaa Rumplea ja Belleä parina. Nyt heillä on jopa mahdollisuus. Onhan Rumple sankari. Ei huono yhdeltä jaksolta.

Minusta jakso oli hyvä, taattua Olipa Kerran laatua. Jälleen kerran. akso oli aika perus, viihdyttävä, mutta ei mitenkään omaperäisin mahdollinen. Neljä tähteä. Täydet pisteet jakso olisi saanut lisäämällä päätarinaa ,ja erityisesti Reginaa, sekä vähentämällä Rumbellea. Hyvä jakso oli näinkin.

Halloweenina katsottua

Suomessa ei halloweenia pahemmin vietetä, ainakaan yleisesti. Itsekin juhlin sitä lähinnä katsomalla aiheeseen liittyviä jaksoa. katsoin Buffyn kaikki kolme Halloween-jaksoa. Määrä on yllättävän vähäinen, ottaen huomioon kyseessä olevan humoristinen kauhusarja.

Lisäksi katsoin Supernaturalin ainoan Halloween-jakson, it's Great pumpkin, Sam Winchester.

Muuten Halloween-viikonloppu sujui vähemmän kauhuisissa merkeissä. kävin katsomassa uusimman James Bondin, josta arvostelu tulee myöhemmin. Arvostelen kuitenkin ensin uusimman Olipa Kerran-jakson. Kävin myös katsomassa Peliittojen pelin. Siihen en mene sen enempää, liittyyhän blogini fiktioon.

Uutisia uusista supersankarisarjoista

Marvelin Jessica Jones alkaa netflixistä 20.11 eli ihan pian. Netflix lähettää tuttuun tyyliinsä sarjan kaikki jaksot. Sarjan tuloon on siis aikaa, mutta sitä voi fiilistellä trailereiden, kuvien yms. oheismateriaalin muodossa.

Jessica Jones ei kuitenkaan ole ainut oman sarjansa saava naissupersankari. Odotettu Supergil alkoi vajaa viikko sitten. sen amerikan ensi-esitys on maanantaisin. Suomeen sarjaa voi joutua odottamaan kauankin. se on kuitenkin ladattavissa aina tiistaisin. Sarjan pilotti on jo ladattavissa (vaikken ketään rohkaisekaan latamaan mitään laittomasti).