Mutantit vs. suvaitsematon maailma-Tv-sarja edition

Sekä teemansa, että genrensä puolesta ajankohtainen The Gifted osoitti, että tv:ssä on vielä tilaa yhdelle supersankarisarjalle. Ihan kaikista genreensä liittyvistä ongelmista se ei kuitenkaan päässyt.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia The Gifted-sarjan ensimmäisestä tuotantokaudesta.

X-Menit ovat kadonneet, eikä maailma ole suinkaan menossa parempaan suuntaan. Supervoimien käyttäminen on laissa kiellettyä, syystä viis. Mutanteille, kuten koulun tanssiaisten saatua traagisen päätöksen, telekineettisiä voimia omaavilla Andy (Percy Hynes White) ja Lauren Stuckerilla (Natalie Alyn Lynd) ja portaaleja muodostavalla Blinkillä (Jamie Chung), ei ole muuta mahdollisuutta kuin paeta.

Siinä heitä auttaa, muun muassa valohiukkasia manipuloivan Eclipsen (Sean Teale) ja superatleettisen Thunderbirdin (Blair Redford) kansoittama Mutant Underground. Heillä on kuitenkin toinenkin, huomattavasti henkilökohtainen tehtävä, pelastaa ryhmän jäsen, magneettisia voimia omaavan Polaris (Emma Dumont) heitä jahtaavan valtion viraston vankilasta.

X-Men-elokuvat olivat yksi ensimmäinen tutustumiseni supersankareiden maailmaan. Kokemus oli positiivinen. Pidin elokuvista ja niiden maailmasta. En ehkä suorastaan rakastunut elokuviin, mutta pidin niistä tarpeeksi huomatakseni, että supersankarigenrellä on paljon potentiaalia. Pidin paljon vieläpä, samaan universumiin kuuluvasta ja niin kriitikoiden kuin katsojien ylistämästä,  Legion-sarjastakin.

Olisin ollut suuri häpeä, jos The Gifted olisi osoittautunut pettymykseksi. Sitä se ei suureksi onneksi tehnyt. Itseasiassa sarja vetosi minuun jopa umpikummallista Legionia enemmän. Toki sillä oli heikkoutensa, josta suurin oli tietty omaperäisyyden puute, mutta jos sarjan ei odota tuovan genreen mitään uutta, ja jos sattuu olemaan Marvelin tai genren yleensä fani, niin se tarjoaa katsojalle paljon.

X-Menit ovat ehkä poissa, mutta The Giftedin juoni muistutti silti hyvin paljon X-Men-elokuvien vastaavaa. Mutantteja syrjitään, jopa jahdataan, sillä he ovat tavallisille ihmisille enemminkin uhka kuin mahdollisuus. Kuitenkin, viimeisiä jaksoja lukuun ottamatta, mutantit eivät suinkaan riitele siitä, miten ihmisten syrjintään pitäisi vastata, vaan he keskittyvät pelkästään selviytymiseen.

Lisäksi tarina oli muutenkin astetta maanläheisempi, eikä vain siksi, että se keskittyi draamaan paljon erikoistehostekikkailuja enemmän. Taktiikka toimikin hyvin, erityisesti Mutant Undergroundin jäsenten, kohdalla. Se, valitettavasti vielä tänä päivänä ajankohtaisine poliittisten viittausten lisäksi, teki noinkin supervoimien täyteisestä sarjasta erittäin samaistuttavan.

Stuckereiden kohdalla nuoret jaksoivat kiinnostaa heidän liiankin normaaleja vanhempia enemmän. Nuoret opettelemassa hallitsemaan taitojaan ja etsimässä paikkansa on ehkä ylikulutettu klisee, mutta se on sitä syystä. Vanhemmillakin oli hetkensä, erityisesti Amy Ackerin esittämällä Caitlinilla, mutta he olivat normaaleja, sillä tylsällä tavalla, ei niinkään, sillä joka teki heistä samaistuttavia.

Sillä vaikka tietty tavallisuus voi tehdäkin hahmoista samaistuttavia, ja se taas auttaa katsojaa välittämään heistä, mikä on elin tärkeää jokaiselle sarjalle, niin tosiasia myös on, että tavalliset ihmiset ja heidän elämänsä on usein tylsää. Kyse onkin tasapainosta. Hahmon pitää olla tarpeeksi tavallisen ollakseen samaistuttava, muta tarpeeksi erilainen ollakseen kiinnostava.

Voin kuitenkin sanoa kaikkien supersankarigenren faneille iloksi, että kyllä The Giftedistä sitä erikoistehostekikkailuakin löytyi ihan tarpeeksi. Toimintakohtauksia, vieläpä useamman henkilön, on jos ei joka jaksossa, niin ainakin melkein. Ja ne voimat puolestaan, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, kuten esimerkiksi Laurenin kuplamainen superkyky, olivat oikea ilo silmälle.

Hyviä hahmoja, tai edes jokseenkin kiinnostavia, hahmoja löytyi monta, mutta Polaris ja Blink ylsivät suosikikseni. Hieman vähimmässä määrin tykästyin myös Thunderbirdiin. Yhdestä Marvelin helmasynnistä sarja ei kuitenkaan päässyt eli tylsähköistä roistoista. Siitäkin huolimatta, että se kuuluu samaan maailmaan kuin Magneto, vieläkin yksi kaikkien aikojen parhaimmista supersankarielokuvien roistosta.

Tiivistetysti The Gifted ei ehkä loistanut omaperäisyydellään, mutta melkein kaikilla muilla mittareilla kylläkin. Sarja oli katsomisen arvoinen genrensä tuotos ja jopa enemmänkin. Neljä ja puoli tähteä.