Orange is New Blackin viides kausi teki sarjaan paljon muutoksia, jotka vaikuttivat kyllä kauden kulkuun, mutta eivät suinkaan sen laatuun. Niinpä sarja onkin edelleen yksi Netflixin parhaista.
Varoitus: Luvassa juonipaljastuksia!
Litchfieldin vankilassa eletään jännittäviä aikoja. Poussey Washington (Samira Wiley) kuoli vartijan käsissä, vankilan kurjia oloja vastaan tehdyn rauhanomaisen protestin yhteydessä. Kun vielä vankilan johtaja Caputo (Nick Sandow) päätti jättää murhan tehneen vartijan vangitsematta ja vanki "Daya" (Dascha Polanco) saa käsiinsä erään vartijan laittomasti tuoman aseen, tilanne eskaloituu täyspäiseksi vankien kapinaksi.
Kapinan sovittelijaksi päätyi Pousseyn ystävä "Taystee" (Danielle Brooks). Muut vangit ottavat siihen osaan vaihtelevalla intensiteetillä. Esimerkiksi aikaisempina kausina tarinan keskiössä olleet Piper (Taylor Schilling) ja Alex (Laura Prepon) jäävät sivuun, kuin taas Maria (Jessica Pimentel) tekee kaikkensa yhdistääkseen vangit yhteistä vihollista eli vartijoita ja MCC:tä vastaan.
Orange is New Blackin kuudes kausi sijoittui tavallisesta poiketen vain parin päivän ajalle, joten sitä voisi kutsua on kutsuttukin, lähinnä kriitikoiden toimesta, jo jonkinlaiseksi tarinankerronnalliseksi kokeeksi. Tässä on omat riskinsä, joidenka vuoksi sarjan taso olisi voinut laskea ja paljon. Näin ei kuitenkaan käynyt. Laadullisesti sarja on kuitenkin pysynyt yhtä loistavana kuin aina ennenkin.
Pakan sekoitus tulkin tarpeeseen, sillä Orange is The New Black, niin monen muun lailla, oli alkanut toistaa itseään. Muuttunut tilanne antoikin sarjalle tilaisuuden käsitellä jo aikaisemmin nähtyjä aiheita, kuten rasismia ja luokkayhteiskuntaa, erilaisesta näkökulmasta kuin koskaan sarjan historiassa. Muodostivathan vangit itselleen eräänlaisen mikroyhteiskunnan, omine etuineen ja haasteineen.
Sarja näyttikin paljon sellaista, joita ennen ei olisi ollut vankilaympäristön puitteissa mahdollista. Varsinkin kuin vangit löysivät itselleen älypuhelimia, joiden avulla he pääsivät vaikuttamaan myös vankilan ulkopuoliseenkin maailmaan. Tarkoitti se sitten yhteyden ottoa lähimmäisiinsä, vankilan tilanteesta kertomista, meikkivideoiden tekoa, mitä tahansa muuta.
Toinen hyvä idea oli vaihtaa keskushenkilöä Piperista Taysteeksi. Lähinnä siksi, että Piperiä kestää vain pieninä annoksina, mutta ei pidä väheksyä myöskään Danielle Brooksin vaikuttavaa näyttelijätyötä. Nainen todella loisti tällä kaudella. Toivon, että muutos olisi pysyvä, mutta se ei vaikuta todennäköiseltä. perustuuhan sarja lievästi Piper Kermanin omanelämänkerralliseen kirjaan.
Vaikka panokset olivatkin suuret ja käsiteltävä olikin vakavia asioita, se ei kuitenkaan estänyt sarja tekijöitä käyttämään aikaa sellaisiin valoisempiin asioihin kuin vaikka vartioiden kykykilpailu tai hetken aikaa toiminnassa ollut kahvila. Tämä taas loi tietyn ristiriidan, mitä tuli sarja tunnelmaan. Minä näen asian vain hyvänä. Oli hyvä välillä levähtää raskaimmista aiheista ja saada nauraa.
Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan ajattele minun laillani. Usean muun mukaan sarja pitäisi hylätä komedialliset piirteensä ja muuttua draamakomediasta pelkästään draamaksi. Olenkin kuullut, että jotkin ovat jättäneen kauden katsomisen jo ensimmäisiin jaksoihin ja se on toki heidän oikeutensa. Jossain määrin myös heidän virheensä, sillä kausi paransi loppua kohden.
Yhdessä asiassa olen kuitenkin samaa mieltä kuin useammat muut, takaumat saisivat jo mennä. Tai ainakin parantua ensimmäisten kausien tasolle, jossa ne vielä palvelivat tarkoitustaan opettaan Litchfieldin asukkaista jotain uutta. Nykyään ne vain vähensivät turhaan kamalan tilanteen aikaan saamaa jännitettä ja siten myös haittasivat kauden katsomiskokemusta.
Kaudella nähtiin kyllä muutama hyväkin takauma, kuten se, jossa Watson (Vicky Jeudy) tutustui etuoikeutettujen kouluun sekä se, jossa päästiin tutustumaan Alisonin (Amanda Stephen) vähemmän auvoiseen elämään kolmen ihmisen avioliitossa. Niitä ei kuitenkaan ole tarpeeksi oikeuttaakseen muiden niitä paljon turhempien takaumien olemassaolon.
Takaumat eivät kuitenkaan ollut kauden suurin virhe, vaan se kyseenalainen kunnia kuuluu pettymykseksi jääneelle lopulle, joka ei ollut edes etäisesti niin jännittävä kuin voisi sarjan vihjailujen perusteella luulla. Kausi kyllä loppui cliffhangeriin melkein kaikkien tärkeimpien vankien ollessa vielä Litchfieldin sisäpuolella, mutta jotenkin olisi vaikea kuvitella, että sekään ratkeaisi minkäänlaiseen katastrofiin.
Toki yksi hahmo, sadistinen vartija Piscatella (Brad William Henke) kuoli, mutta häntä ei kukaan jää kaipaamaankaan. Lähinnä siksi, että hahmo oli paitsi harvinaisen epämiellyttävä, niin myös harvinaisen kaksiulotteinen. Eikä edes hahmon viimein saamat omat takaumat muuttaneet näkemystäni hahmosta ainakaan positiivisempaan suuntaan. Kusipää, mikä kusipää.
Tiivistetysti Orange is The new Black on edelleen paitsi lajityyppinsä eli draamakomedioiden kiistämätön huippu, niin myös muutenkin loistavaa tv-viihdettä, vaikka se tekikin kaudella muutamia virheitä. Niistä osa on tässä arvostelussa, mutta osa vähäpätöisyytensä takia ei. Neljä tähteä.
Varoitus: Luvassa juonipaljastuksia!
Litchfieldin vankilassa eletään jännittäviä aikoja. Poussey Washington (Samira Wiley) kuoli vartijan käsissä, vankilan kurjia oloja vastaan tehdyn rauhanomaisen protestin yhteydessä. Kun vielä vankilan johtaja Caputo (Nick Sandow) päätti jättää murhan tehneen vartijan vangitsematta ja vanki "Daya" (Dascha Polanco) saa käsiinsä erään vartijan laittomasti tuoman aseen, tilanne eskaloituu täyspäiseksi vankien kapinaksi.Kapinan sovittelijaksi päätyi Pousseyn ystävä "Taystee" (Danielle Brooks). Muut vangit ottavat siihen osaan vaihtelevalla intensiteetillä. Esimerkiksi aikaisempina kausina tarinan keskiössä olleet Piper (Taylor Schilling) ja Alex (Laura Prepon) jäävät sivuun, kuin taas Maria (Jessica Pimentel) tekee kaikkensa yhdistääkseen vangit yhteistä vihollista eli vartijoita ja MCC:tä vastaan.
Orange is New Blackin kuudes kausi sijoittui tavallisesta poiketen vain parin päivän ajalle, joten sitä voisi kutsua on kutsuttukin, lähinnä kriitikoiden toimesta, jo jonkinlaiseksi tarinankerronnalliseksi kokeeksi. Tässä on omat riskinsä, joidenka vuoksi sarjan taso olisi voinut laskea ja paljon. Näin ei kuitenkaan käynyt. Laadullisesti sarja on kuitenkin pysynyt yhtä loistavana kuin aina ennenkin. Pakan sekoitus tulkin tarpeeseen, sillä Orange is The New Black, niin monen muun lailla, oli alkanut toistaa itseään. Muuttunut tilanne antoikin sarjalle tilaisuuden käsitellä jo aikaisemmin nähtyjä aiheita, kuten rasismia ja luokkayhteiskuntaa, erilaisesta näkökulmasta kuin koskaan sarjan historiassa. Muodostivathan vangit itselleen eräänlaisen mikroyhteiskunnan, omine etuineen ja haasteineen.
Sarja näyttikin paljon sellaista, joita ennen ei olisi ollut vankilaympäristön puitteissa mahdollista. Varsinkin kuin vangit löysivät itselleen älypuhelimia, joiden avulla he pääsivät vaikuttamaan myös vankilan ulkopuoliseenkin maailmaan. Tarkoitti se sitten yhteyden ottoa lähimmäisiinsä, vankilan tilanteesta kertomista, meikkivideoiden tekoa, mitä tahansa muuta.Toinen hyvä idea oli vaihtaa keskushenkilöä Piperista Taysteeksi. Lähinnä siksi, että Piperiä kestää vain pieninä annoksina, mutta ei pidä väheksyä myöskään Danielle Brooksin vaikuttavaa näyttelijätyötä. Nainen todella loisti tällä kaudella. Toivon, että muutos olisi pysyvä, mutta se ei vaikuta todennäköiseltä. perustuuhan sarja lievästi Piper Kermanin omanelämänkerralliseen kirjaan.
Vaikka panokset olivatkin suuret ja käsiteltävä olikin vakavia asioita, se ei kuitenkaan estänyt sarja tekijöitä käyttämään aikaa sellaisiin valoisempiin asioihin kuin vaikka vartioiden kykykilpailu tai hetken aikaa toiminnassa ollut kahvila. Tämä taas loi tietyn ristiriidan, mitä tuli sarja tunnelmaan. Minä näen asian vain hyvänä. Oli hyvä välillä levähtää raskaimmista aiheista ja saada nauraa. Valitettavasti kaikki eivät kuitenkaan ajattele minun laillani. Usean muun mukaan sarja pitäisi hylätä komedialliset piirteensä ja muuttua draamakomediasta pelkästään draamaksi. Olenkin kuullut, että jotkin ovat jättäneen kauden katsomisen jo ensimmäisiin jaksoihin ja se on toki heidän oikeutensa. Jossain määrin myös heidän virheensä, sillä kausi paransi loppua kohden.
Yhdessä asiassa olen kuitenkin samaa mieltä kuin useammat muut, takaumat saisivat jo mennä. Tai ainakin parantua ensimmäisten kausien tasolle, jossa ne vielä palvelivat tarkoitustaan opettaan Litchfieldin asukkaista jotain uutta. Nykyään ne vain vähensivät turhaan kamalan tilanteen aikaan saamaa jännitettä ja siten myös haittasivat kauden katsomiskokemusta.Kaudella nähtiin kyllä muutama hyväkin takauma, kuten se, jossa Watson (Vicky Jeudy) tutustui etuoikeutettujen kouluun sekä se, jossa päästiin tutustumaan Alisonin (Amanda Stephen) vähemmän auvoiseen elämään kolmen ihmisen avioliitossa. Niitä ei kuitenkaan ole tarpeeksi oikeuttaakseen muiden niitä paljon turhempien takaumien olemassaolon.
Takaumat eivät kuitenkaan ollut kauden suurin virhe, vaan se kyseenalainen kunnia kuuluu pettymykseksi jääneelle lopulle, joka ei ollut edes etäisesti niin jännittävä kuin voisi sarjan vihjailujen perusteella luulla. Kausi kyllä loppui cliffhangeriin melkein kaikkien tärkeimpien vankien ollessa vielä Litchfieldin sisäpuolella, mutta jotenkin olisi vaikea kuvitella, että sekään ratkeaisi minkäänlaiseen katastrofiin. Toki yksi hahmo, sadistinen vartija Piscatella (Brad William Henke) kuoli, mutta häntä ei kukaan jää kaipaamaankaan. Lähinnä siksi, että hahmo oli paitsi harvinaisen epämiellyttävä, niin myös harvinaisen kaksiulotteinen. Eikä edes hahmon viimein saamat omat takaumat muuttaneet näkemystäni hahmosta ainakaan positiivisempaan suuntaan. Kusipää, mikä kusipää.
Tiivistetysti Orange is The new Black on edelleen paitsi lajityyppinsä eli draamakomedioiden kiistämätön huippu, niin myös muutenkin loistavaa tv-viihdettä, vaikka se tekikin kaudella muutamia virheitä. Niistä osa on tässä arvostelussa, mutta osa vähäpätöisyytensä takia ei. Neljä tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti