Winchestereillä pitää jälleen kiirettä

Supernatural on jatkunut jo harvinaisen pitkään, eikä loppua, tai onneksemme edes tason laskua, ole näköpiirissä. Päinvastoin. Nyt arvostelemaani 12. tuotantokautta on paras vähään aikaan.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia Supernaturalin 12. kauden juonesta!

Dean Winchester sai juuri tietää, että hänen äitinsä Mary on palautettu takaisin elävien kirjoihin, kiitoksena itse Jumalalta. Siinä onkin paljon sulateltavaa, kummallakin osapuolella. Sam puolestaan on joutunut kidutuksen saralla kunnostautuneen, Men of Letters-organisaation Brittiläisen haarakonttoriin kuuluvan naisen kynsiin. Hän syyttää veljeksiä suunnilleen kaikesta, mitä kuvitella saattaa.

Ei mene aikaakaan kuin Samin tilanne selviää myös Deanille ja Marylle, jotka ryhtyvätkin välittömästi pelastushommiin. Vain joutuakseen itsekin kidnapatuksi. Kolmikon pelastaa, hieman yllättäen, Brittiläinen Men of Letters, jotka eivät arvosta työntekijänsä edesottamuksia Winchestereitä enempää. He haluavat tehdä yhteystyötä amerikkalaisten metsästäjien kanssa, ei suinkaan kiduttaa heitä.

Heidän tarjouksensa kuulostaakin houkuttelevalta, tehdä yhtä hirviö-vapaan alueen kuin, mitä Iso-Britanniakin on. Winchesterit eivät kuitenkaan tiedä, voiko heihin tai heidän menetelmiinsä luottaa. Yleensä jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin se on. Heidän ongelmia lisää vielä vankilastaan kadonnut Lucifer, jolla on omat suunnitelmansa poikien, ja maailman, suhteen.

Supernatural kuuluu lempisarjojeni joukkoon, heti Game of Thronesin ja Buffy Vampyyrintappajan jälkeen. Kahdentoista kauden jälkeen sarja ei kuitenkaan ole välttynyt perin yleiseltä tv-sarjan virheeltä, toistamasta itseään. Sen vuoksi sen pari viime kautta ei ollut ihan niin hyviä kuin moni aikaisempi. Erittäin hyviä kyllä vieläkin, sitä en kieltä, mutta ei vain niin hyviä kuin suorastaan loistavat aikaisemmat kaudet.

Tässä kuvassa on jotain etäisesti tuttua.

Siksi olenkin iloinen, että Supernaturalin kahdestoista kausi muistuttaa enemmän niitä aikaisempia kausia kuin myöhempiä. Niin laadullisesti kuin palauttamalla sarjan takaisin omaan perustaansa keskittymällä taas Samiin, Deaniin, heidän tunne-elämäänsä ja yrityksiinsä tehdä maailmasta parempi paikka surmaamansa hirviö kerrallaan. Taktiikka toimi ja niinpä kausi oli vähään aikaan nähdyistä ehdottomasti paras.

Pidin myös siitä, että roistot olivat hivenen pienempiä tällä kertaa. Tekihän juuri vastustajien ihmisyys heistä vaikeamman voittaa. Moraalisesti on helppo tappaa demoni tai jokin muu hirviä, ihminen onkin sitten toinen asia. Myöskin lepo enkeleistä, Cassia, lukuun ottamatta, teki hyvää. Sitä paitsi, mikä muukaan suunta voisi olla. jumalan siskosta kuin on vaikea pistää paremmaksi. 

Vaikka aluksi olinkin epäileväinen idean toimivuudesta, niin Maryn henkiin herättäminen toi hyvän lisän sarjaan. Mary olikin uusista hahmoista paras, varsinkin kuin hän sai muitakin rooleja kuin Samin ja Deanin äitinä oleminen. Hahmo olikin melkein yhtä moniulotteinen kuin poikansakin. Hieman yllättäenkin. Sarjassa kuin häntä on kuvattu tähän asti varsin vähän ja senkin hyvin yksiulotteisesti.

Pidin kyllä siitäkin, että hänen tulonsa sai pojat käsittelemään tunteitaan häntä ja muutenkin lapsuuttaan kohtaan. Hyvänä esimerkkinä loppukauden Deanin puhe äidittömyyden rankkuudesta. Olisin kyllä toivonut, että kausi olisi antanut hänelle ja veljeksille enemmän yhteistä aikaa, mutta onneksi aina on seuraava kausi. Mary nimittäin on vielä yllättäen hengissä. Saa nähdä, kuinka kauan.

Veikkaan, että hahmo selviää 13. kauden finaaliin asti ja sitten kuolee Samin ja Deanin kannalta mahdollisimman traumaattisella tavalla. Se jos mikä olisi sarjan tapaista. Voin toki olla väärässäkin. Tässä tapauksessa toivonkin olevani sitä. Taidan olla yksin toivomukseni kanssa. Marya ei nimittäin juuri arvosteta, vaan häntä pidetään tunnekylmänä.

Kaikki ei tietenkään toiminut. Esimerkiksi brittiläinen Men of Letters oli harvinaisen hyvä ja maantasolla oleva vastustava, mutta sen suunnitelma tai tekemät aloittelijan virheet eivät juuri käynyt järkeen. Organisaatiota kuvattiin hyvin ammattitaitoiseksi, onnistuivathan he poistamaan Iso-Britannian hirviöongelman. Ruudulla näkyvä antoi siitä kuitenkin ihan toisen kuvan.

Myös sarjan tapa kohdella naisia on surullisen kuuluisa. He menettävät henkensä miehiä helpommin. Toki poikkeuksiakin on, varsinkin tällä kaudella, jossa kuoli sekä Crowley, sekä Cas. Veikkaan kuitenkin, että vähintään toinen, luultavasti Cas, sillä Crowleyn näyttelijä Mark Sherppart lähtee sarjasta. Tai niin olen kuullut. Yleensä tilanne on kuitenkin toinen.

Sitä paitsi kaksikko menetti henkensä hyvin näkyvästi, toisin kuin ruudun ulkopuolella kuollut Rowena. En ole naisen suurin fani, mutta hän oli pieninä annoksina hauska lisä sarjaan. Elävätkään naiset eivät saaneet mitenkään hyvää kohtelua. Esimerkiksi Mary, joka meni pois pitkäksi aikaa ja silloinkin kuin häntä nähtiin, hän oli suuren osan aikaa Brittiläisen Men of Letterssin aivopesemänä. 

Hahmon huono kohtelu, Supernaturalin kirjoittajien, ei niinkään Samin ja Deanin toimesta. saattaakin olla suurin syy siihen, miksei hänestä pidetä. Muutenkin naishahmot tuppaavat jäämään sivuun, jos heitä ylipäätään onnistuu. Olinkin ihmeiissäni, että Jody ja hänen kasvattityttärensä jäivät elon, kunnes sain tietää, että he saavat oman spin-off sarjansa.

Ehkä. Eihän sarjan viimeisin yritelmä päässyt Supersarjassa esitettyä esittelyjaksoa pidemmälle. En tiedä, miksi. Pidin jaksosta, vaikka sen konsepti muistuttikaan liikaa Vampyyrien sukua-sarjaa. Olisin toivonut Supernaturalin sisarsarjalta enemmän omaperäisyyttä. menin nyt vähän aiheen sivuun. Joka tapauksessa, mitä tulee kohteluun minun pitää sanoa, että ettei ongelma koske pelkästään naisia, vaan myös etnisiä vähemmistöjä, naisia ja miehiä.

Tiivistetysti supernaturalin kahdestoista kausi osoitti jälleen kerran, miksi sarja on niinkin suosittu kuin se on. Se ei ehkä parane, muttei myöskään huonone vanhetessaan. Neljä ja puoli tähteä.