Pappi Yarvi juonittelee sodan kynnyksellä

Gettlannin valtapeleistä ja ihmiskohtaloista kertova Vain Puoliksi Kuningas oli fantasiaa parhaimmillaan, niin myös sen melkein yhtä hyvä jatko-osan, Halki Puolen Maailman.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää paljastuksia niin nyt arvostelemani Halki Puolen Maailmasta, kuin Särkynyt Meri-trilogian aloittavasta Vain Puoliksi Kuninkaastakin. Lue siis omalla vastuullasi.

Isänsä lailla sotasankariksi haluava Thorn tulee tappaneeksi harjoitusvastustajansa. Siitä hyvästä hänet aiotaan tappaa, kunnes hänet pelastaa itse kuninkaan neuvonantaja, isä Yarvi. Juonikkaalla papilla jolla on tytölle suuria suunnitelmia, joihin kuuluu muun muassa matka kirjaimellisesti halki puolen maailman, etsimään liittolaisia väistämättömältä vaikuttavaan sotaan suurkuningasta vastaan.

Vaaralliselle matkalle lähtee mukaan myös Thornin vanha harjoittelukaveri, armeijasta potkut saanut, väkivahva, Brand, Yarvin vanha ystävä Rulf, joka toimii nyt perämiehenä omalla laivallaan, sekä Thornista paremman taistelijan työllä ja tuskalla tekevä vanha, mutta tappavan vaarallinen, Skifr. Halki Puolen Maailman on Joe Abercrombien Särkynyt Meri-trilogian toinen osa.

Vain Puoliksi Kuningas oli yksi parhaista fantasiakirjalöydöistäni sitten Tulen ja Jään laulun ja sen löytämisestä on jo aikaa. Siksi minulla oli kovat odotukset myös Halki Puolen Maailman suhteen. Ilokseni voin sanoa, että kirja osoittautui ihan yhtä hyväksi kuin edeltäjänsäkin, jos ei ihan sen veroiseksi sentään. Tämä lupaa hyvää kirjasarjan kolmannelle, ja samalla viimeiselle osalle, Puolikkaalle sodalle.

Halki Puolen maailman oli Vain Puoliksi Kuninkaan tapaan kasvutarina. Jos sellainen ei ole mieleen, niin tätä kirjaa on turha ottaa lukulistalle. Sen monista muista hyvistä puolista huolimatta. Tällä kertaa kasvajina toimivat kuitenkin Yarvin sijaan kiivasluotoinen soturinalku Thorn ja pelkästään hyvää haluava, mutta toivottoman sinisilmäinen ja passiivinen, Brand.

Yarvi kyllä esiintyi kirjassa, erittäin tärkeässä osassa vielä, mutta hänen sisäistä maailmaansa emme kuitenkaan päässyt näkemään. Se oli huono asia, sillä hän oli muuttunut mielenkiintoisempaan suuntaan sitten viime näkemän ja jo silloin hän oli harvinaisen hyvä fantasian päähenkilö. En kuitenkaan valita, sillä myös Thorn ja Brand toimivat päähenkilöinä hyvin. 

Erityisesti siksi, että kumpikin heistä oli kaukana täydellisestä, mikä teki heistä hahmoina realistisia. Omasta mielestäni Thorn oli kiinnostavampi näistä kahdesta, vaikka Brandistakin oli vaikea olla pitämättä. Näiden kahden rakkaustarinakaan ei ollut hullumpi, varsinkin nuorten kirjojen mittapuulla. Varsinkin kuin siltä lajityypille jo melkeinpä pakolliselta kolmiodraamalta vältyttiin.

 Samaa voisi sanoa myös muista matkalle lähtijöistä, jotka kaikki olivat kaukana tarujen komeista ja kunniallisista sankareista. Kirjan eduksi onkin sanottava, että se onnistui tekemään myös sivuhahmoista harvinaisen moniulotteisia. Niin uudet kuin vanhatkin. Mieleeni oli erityisesti Skifr, Yarvin kuningataräiti Laithin, Brandin sepäntöissä kunnostautunut pikkusisko Rin sekä Rulf.

Muutenkin kuin hahmojen osalta fantasian lapsellisemmat, ja samalla epäuskottavimmat, puolet olivat saaneet kyytiä. Siitäkin huolimatta, että kirjasarja on suunnattu ensisijaisesti nuoremmille lukijoille. Sen todellisuus ei ole kuin lauluissa, minkä kirjan hahmotkin saavat hyvin pian huomata. Tämä ei ollut minulle mikään yllätys, olihan tietyt harmaan sävyt nähtävissä jo Puoliksi Kuninkaassakin.


Kirjoitustyyli oli pysynyt mestarillisena. Vaikka tarina oli jollakin lailla fantasialle hyvin kliseinen, se ei edellisen osan tapaan vieläkään tuntunut siltä. Kirjaa oli helppo lukea ja vielä helpompi jäädä koukkuun, varsinkin sitten kuin se pääsi kunnolla vauhtiin, joka tapahtui valitettavan myöhään. Olenkin sitä mieltä, että kirjasta olisi voinut tehdä lyhyemmänkin ilman, että mitään olennaista olisi jäänyt pois.

Yleensä toisessa osassa, olkoon se minkä tahansa kirjan, tv-sarjan, tai elokuvan, on pieni väliosan tuntu. Ei kuitenkaan tässä. Halki Puolen Maailman oli erittäin tarpeellinen kirjasarjan jatkon kannalta. Eikä pelkästään siksi, että se esitteli liudan uusia hahmoja, vaan se myös vei itse pääjuonta olennaisesti eteenpäin, valmistellen kirjasarjan viimeistä osaa, Puolikasta Sotaa, varten.

Halki Puolen Maailman myös laajensi kaikkien hyvien jatko-osien tapaan jo olemassa olevaa maailmaa hyvin paljon. Tarinan edetessä käytiin hieman hyvinkin kaukaisissa, ja eksoottisissa paikoissa, ja niin maailma kuin hahmotkin saivat vähä vähältä osakseen lisää taustoitusta. hahmokehityksen, taustatarinan ja toiminnan kokonaisuus toimii ja lukija viihtyy varmasti kirjaa lukiessa.

Halki Puolen Maailman on jälleen nappisuoritus Joe Abercombelta. Ei ole epäilystäkään, etten lukisi myös Puolikkaan sodankin. Ei kuitenkaan ihan edeltäjänsä veroinen, vaikka aika lähelle sitä pääsikin. Neljä tähteä.