Cicadat Jason Bournen jalanjäljillä

Edesmenneen Robert Ludlumin luomaan maailmaan löyhästi sijoittuva Treadstone sopii hyvin agenttijännärien ystäville, vaikka sellaisten joukosta se ei juuri erotu.

Varoitu: Tästä arvostelusta löytyy jonkin verran juonipaljastuksia Robert Ludlumin Jason Bourne-kirjasarjaan, - ja elokuviin sekä itse arvostelun kohteeseen eli Treadstone-tv-sarjaan.

1973. Berliini. CIA-agentti John Randolph Bentley (Jeremy Irvine) aivopestiin vangitsemiensa Neuvostoliittolaisten toimesta eräänlaiseksi persoonattomaksi supersalamurhaajaksi, mutta koska heillä ei ole vielä tekniikka oikein hallussa, hän pääsi pakoon. Neukut eivät ole valmis jättämään asiaa sikseen, ei varsinkaan agenttia valvonut KGB:n uraohjus Petra Andropov (Emilia Schüle).

Nykypäivä. Myös Yhdysvallat ovat päässeet salamurhaaja-ohjelman kyytiin. Heillä onkin hallinnassaan useita ”nukkuvia” agentteja, pääasiassa normaaleja ihmisiä, joista kuitenkin tulee käskystä tunteettomia salamurhaajia. Ongelmia syntyy kuin nämä salamurhaajat heräävät sekä joutuivat kohtamaan kaksoiselämänsä, ja sen salaamaan pyrkivät viranomaiset, silmästä silmään.

Treadstone meni minulta melkein ohi, vaikka tiesin, että Jason Bournen maailmaan on tulossa sarja. En nimittäin ollut perillä, milloin tai millä nimellä. Olen nimittäin lukenut Jason Bourne –kirjoja ja katsonut pari häneen keskittyvän elokuvankin, mutta mitenkään suurta kiinnostustani ne eivät ole synnyttäneet. Pidin niistä kuitenkin tarpeeksi, jotta päätin katsoa niiden maailman sijoittuvan sarjan.

Sarja onkin ihan mukiinmenevä jännäri, joskaan lajityypissään ei mitenkään erityisen omaperäinen. Itse tarina olikin kliseitä täynnä. Oli pahoja venäläisiä, hyvän asian puolesta pahaa tekevä hallituksen virasto ja salaisia operaatioita. Tiedätte kuvion. Enkä voi sen sanovan tuoneen siihen mitään varsinaisesti uuttakaan. Muuten kuin sen, että nyt päähenkilöitä oli useita.

Toki lajityyppinsä muiden teosten tapaan Treadstone tarjosi myös paljon toimintaa, hyvin tehtyä sellaista, samaistuttava, joskaan ei erityisen muistettavia hahmoja sekä kohtuullisen mielenkiintoisen mysteerin. Hieman kliseinen käsikirjoituskaan ei haitannut, kun näyttelijät osasivat hommansa. Sitä voisikin kuvailla hieman keskinkertaista paremmasta tarinasta tehdyksi erittäin hyväksi tv-sarjaksi.

Sarjan suurin vahvuus on myös sen suurin heikkous. Siinä päähenkilöitä on enemmän kuin yksi, mikä oli hyvä, sillä vain Pohjois-Korealainen herännyt salamurhaaja SoYun Pak (Han Hyo-joo) olisi jaksaa kantaa omaa sarjaansa ja hänkin vain jotenkuten. Lisäksi se mahdollisti sarjan laajentavan näkökulmaa myös Yhdysvaltojen ulkopuolelle ja Yhdysvaltalaisille hahmoille.

Toisaalta taas pomppaaminen hahmosta toiseen sai jaksot tuntumaan liian täydeltä. Lisäksi jokaiselle hahmolle annettu rajattu aika ei juuri riittänyt siihen, että heistä ehti välittämään, hyvä, että siihen, että heidän nimensä muistaa. Hahmoista sarjan paras oli hieman yllättäen sekä takaumassa, että nykypäivänä Gabrielle Scharnitzkyn esittämänä esiintynyt Petra. Hän oli persoonana vain niin viihdyttävä.

Vielä mainitsematta jättämiäni tärkeitä hahmoja oli vasta herännyt salamurhaaja (Brian J. Smith) Doug McKenna, joka sarjan alussa menetti työnsä öljynporauslautalla sekä työnsä myös menettänyt toimittaja Tara Coleman (Tracy Ifeachor) He eivät missään vaiheessa oikein syventyneet hahmoina, joten hahmotyypin tuntemalla tiedätte heistä kaiken tarvittavan.

Treadstone loisti parissa asiassa. Ensinnäkin toiminnassa. Taistelukohtaukset olivat erittäin toimivia, eikä niitä ollut edes liikaa. Toisaalta se liikkui hyvin erilaisissa maissa ja kaupungeissa ja se sai sarjan tuntumaan kansainväliseltä ja näyttämään tyylikkäältä. Kummassakaan kohdassa sarja ei hävinnyt elokuville, Jason Bourne tai muutenkaan, vähääkään. Sarjan tuotantoarvotkin olivat kohdallaan ja se näkyy.

Tiivistetysti Treadstone tarjosi juuri sitä, mitä odottaa voi ja vielä hyvin tehtynä. Mitään enempää siitä ei kuitenkaan löydy. Kolme ja puoli tähteä!