Huippusuositun Star Wars-sarjan uusin trilogia sai nyt arvostelemastani Star Wars: Rise of Skywalker-elokuvasta erinomaisen, joskin hieman mielikuvituksettoman, päätöksen.
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia sekä aikaisemmista Star Wars-elokuvista, että, hyvin pienessä määrin, Star Wars: The Rise of Skywalkerista. Lue kuitenkin omalla vastuullasi!
On kulunut jo vuosi Last Jedin tapahtumista. Kylo Ren (Adam Driver) etsii kuolleista herännyttä Keisari Palpatinea (Ian McDiarmid). Hänen on tarkoitus tappaa omaa valta-asemaansa uhkaava yliroisto. Rey (Daisy Ridley ) harjoittelee jediksi Leian (edesmennyt, mutta ei unohdettu Carrie Fisher) ohjauksessa. Hänen ja Kylo Renin väliset keskustelut ja pimeän puolen huokutus häiritsevät kuitenkin keskittymistä.
Poe (Oscar Isaac), Finn (John Boyega) ja Chewbacca (Joonas Suotamo) puolestaan hakevat vakoojan lähettämää viestiä, joka kertoo keisari Palpatinen suunnittelevan valtaannousuaan, kapinalla on edessään vaikea tehtävä. Löytää paja sith ja tappaa hänet ennen kuin on liian myöhäistä. Star Wars: The Rise of Skywalker on uuden Star Wars-trilogian päättävä yhdeksäs osa.
Star Wars: The Rise of Skywalkerin on ohjannut sama ohjaaja kuin Force Awakenista, J.J. Abrams.
Se kertookin elokuvasta paljon, niin hyvällä kuin pahalla tavalla. Toisaalta se tuntuiedeltäjäänsä enemmän perinteiseltä Star Wars-elokuvalta. Toisaalta se tuntui enemmän Star Warssien suurimpien hittien kierrätykseltä kuin uudelta elokuvalta.
Tälle oli kieltämättä syynsä ja hyvä sellainen. olihan sarjan edellinen osa, leffasarjansa mittapuulla fllopiksi muodostunut, mutta minusta paljon mainettaan parempi, Rian Johnsonin The Last Jedi, saanut paljon haukkuja juuri liiallisesta poikkeamisesta alkuperäisistä elokuvista. Ei siis ole mikään ihme, että J.J Abrams ei halunnut ottaa mitään riskejä.
Päätunnelma The Rise of Skywalkerin nähtyäni on kuitenkin ehdottaman positiivinen. Se oli hyvä, tavallisimpien elokuvasarjojen mittapuulla jopa erinomainen. Se teki tehtävänsä eli saattoi tarinan loppuun pääosin tyydyttävästi. Toki joidenkin asioiden olisin toivonut menneen toisin kuten jättänyt Reyn vanhempien henkilöllisyyden osalta tai suurin mitä tulee minuun vähiten kiinnostavaan hahmoon, Kylo Reniin.
Olisin kuitenkaan tuskin voinut välttyä pettymykseltä. Sen verran kovat odotukset minulla oli. Samoin kuin kaikilla elokuvaa katsovilla, eikä kaikkia ei voi miellyttää, vaikka kuinka yrittäisi. Jos tyytyy tuttuun ja turvalliseen saa osakseen paljon valituksia, ja osa katsojistakin, jos taas tekee jotain omaa, juuri kukaan ei pidä ja jos pitääkin, niin ei kehtaa myöntää. Siltä osin elokuvaaja sen tekijöitä kävi melkein sääliksikin.
Tarina eteni vauhdilla. Niin vauhdilla, ettei sillä juuri ollut tilaa hengittää. Koko elokuva alkaa avaruustaistelulla ja päättyy sellaiseen, mikä ei edes ole juonipaljastus. Niitä osaa odottaa Star Warssin kaltaislta elokuvilta. Välissäkin löytyi monenlaista toimintaa, joista merkittävämpänä Reu v. Kylo Ren. En pidä siitä, miten taistelu loppui, mutta visuaalisesti se kyllä oli näyttävä. Samoin toki myös koko elokuva, mikä ei liene mikään yllätys.
Yksi The Rise of Skywalkerin viisaimpia tekoa oli pitää pääkolmikko yhdessä, erityisesti Finn ja Poe. He eivät vieläkään, ainakin osittain nostalgia syistä, aivan alkuperäisen trion tasolle pääse hahmoltaan tai kemialtaan, mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. Kaikki oli pidettäviä, monipuolisia ja tarpeeksi mielenkiintoisia, jotta heitä jaksaisi seurata koko kolmen elokuvan ajan.
Reyn voima tarjosi paljon mielenkiintoista, joskin myös aina paikka paikoin vähän turhankin näppärän pakotien tilanteesta kuin tilanteesta. ja minä en ole edes niitä, jotka viettäisivät päivänsä hahmon ”Mary Suemaisuutta” haukkuen. Sen sijaan minusta erittäin positiivista oli hänen yhteytensä Leiaan, vaikka Carrie Fisher pitikin lisätä digitaalisesti, aiemmin kuvattua materiaalia hyväksikäyttäen. Niin päälleliimatuilta kuin leia-kohtaukset tuntuivatkin.
Palpatinen tekeminen elokuvan pääroistoksi oli erinomainen ratkaisu, voisi jopa sanoa, että J.J. Abramsin paras. Hän oli ja on vieläkin kaikkien aikojen paras Star Wars-roisto. Ainakin puhdas roisto, sillä toki Darth Vader oli vastustajana omaa luokkaansa, monestakin syystä. varsinkin kuin toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää Kylo Renia roistona ja hän taas ei olisi ollut läheskään yhtä vaikuttava.
Luken kaveridroidien C-3PO:n (Anthony Daniels) ja R2-D2:n (Jimmy Vee) mukaan ottaminen oli toinen hyvä idea, varsinkin C-3PO:n, joka sai jopa jotain tekemistä ja yhden elokuvan koskettavimmista kohtauksistakin. Lisäksi hahmo toi mukanaan paljon huumoria ja oli muutenkin hahmo, johon samaistuin eniten. Uuteen trilogiaan tullut BB-8:kin oli mukana, mutta hän ei tehnyt mitään muuta kuin näytti söpöltä.
Elokuvasta löytyi jonkin verran uusia hahmoja, mutta ainakaan toistaiseksi he eivät olleet kovinkaan muistettavia ja tuskin edes fani-innostusta herättäviä. En sano, että olisin vihannut heitä tai mitään. Heille vain ei ollut aikaa antaa minkäänlaista syvyyttä. Alkuperäisestä trilogiasta mukaan tuli kuitenkin Han Solon kapinallisia auttanut vanha ystävä Lando Calrissian (Billy Dee Williams). Hahmo oli kuitenkin enemmänkin fan serviceä kuin joku, joka toi juoneen mitään tarpeellista.
The Rise of Skywalker saattoi olla koko elokuvatrilogian loppu, mutta se ei ole läheskään viimeinen Star Wars-sarja. Raha puhuu ja niinpä uusia Star Wars-elokuvia on paraikaa suunnitteilla. En tiedä niistä vielä enempää kuin sen, että Disney on viisaasti päättänyt tehdä enää vain yksinäisiä elokuvia, ei trilogioita. Se vapauttaa elokuvan tekemistä varmasti paljon.
Uusia Star Wars-elokuvia odotellessa voi vanhojen uudelleen katsomisen lisäksi seurata myös Disney Plussan Star wars-sarjoja, kuten huippuhyvää The Mandaloriania. Star Wars-puute ei siis ole ihan lähellä. Itseasiassa tulevaisuudessa koko sarjasta voisi saada yliannostuksen tai sitten ei. Samaa sanottiin myös supersankarielokuvista ja ne loistavat vieläkin katsojatilastojen huipulla, eikä sille näy toistaiseksi loppua.
Tiivistetysti The Rise of Skywalker lopetti eeppisen saagansa kunnialla, vaikka varmasti elokuva herättääkin paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Melkein tekee pahaa antaa elokuvalle vähemmän kuin viisi tähteä, mutta annan silti. Neljä tähteä!
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia sekä aikaisemmista Star Wars-elokuvista, että, hyvin pienessä määrin, Star Wars: The Rise of Skywalkerista. Lue kuitenkin omalla vastuullasi!
On kulunut jo vuosi Last Jedin tapahtumista. Kylo Ren (Adam Driver) etsii kuolleista herännyttä Keisari Palpatinea (Ian McDiarmid). Hänen on tarkoitus tappaa omaa valta-asemaansa uhkaava yliroisto. Rey (Daisy Ridley ) harjoittelee jediksi Leian (edesmennyt, mutta ei unohdettu Carrie Fisher) ohjauksessa. Hänen ja Kylo Renin väliset keskustelut ja pimeän puolen huokutus häiritsevät kuitenkin keskittymistä.
Poe (Oscar Isaac), Finn (John Boyega) ja Chewbacca (Joonas Suotamo) puolestaan hakevat vakoojan lähettämää viestiä, joka kertoo keisari Palpatinen suunnittelevan valtaannousuaan, kapinalla on edessään vaikea tehtävä. Löytää paja sith ja tappaa hänet ennen kuin on liian myöhäistä. Star Wars: The Rise of Skywalker on uuden Star Wars-trilogian päättävä yhdeksäs osa.
Star Wars: The Rise of Skywalkerin on ohjannut sama ohjaaja kuin Force Awakenista, J.J. Abrams.
Se kertookin elokuvasta paljon, niin hyvällä kuin pahalla tavalla. Toisaalta se tuntuiedeltäjäänsä enemmän perinteiseltä Star Wars-elokuvalta. Toisaalta se tuntui enemmän Star Warssien suurimpien hittien kierrätykseltä kuin uudelta elokuvalta.
Tälle oli kieltämättä syynsä ja hyvä sellainen. olihan sarjan edellinen osa, leffasarjansa mittapuulla fllopiksi muodostunut, mutta minusta paljon mainettaan parempi, Rian Johnsonin The Last Jedi, saanut paljon haukkuja juuri liiallisesta poikkeamisesta alkuperäisistä elokuvista. Ei siis ole mikään ihme, että J.J Abrams ei halunnut ottaa mitään riskejä.
Päätunnelma The Rise of Skywalkerin nähtyäni on kuitenkin ehdottaman positiivinen. Se oli hyvä, tavallisimpien elokuvasarjojen mittapuulla jopa erinomainen. Se teki tehtävänsä eli saattoi tarinan loppuun pääosin tyydyttävästi. Toki joidenkin asioiden olisin toivonut menneen toisin kuten jättänyt Reyn vanhempien henkilöllisyyden osalta tai suurin mitä tulee minuun vähiten kiinnostavaan hahmoon, Kylo Reniin.
Olisin kuitenkaan tuskin voinut välttyä pettymykseltä. Sen verran kovat odotukset minulla oli. Samoin kuin kaikilla elokuvaa katsovilla, eikä kaikkia ei voi miellyttää, vaikka kuinka yrittäisi. Jos tyytyy tuttuun ja turvalliseen saa osakseen paljon valituksia, ja osa katsojistakin, jos taas tekee jotain omaa, juuri kukaan ei pidä ja jos pitääkin, niin ei kehtaa myöntää. Siltä osin elokuvaaja sen tekijöitä kävi melkein sääliksikin.
Tarina eteni vauhdilla. Niin vauhdilla, ettei sillä juuri ollut tilaa hengittää. Koko elokuva alkaa avaruustaistelulla ja päättyy sellaiseen, mikä ei edes ole juonipaljastus. Niitä osaa odottaa Star Warssin kaltaislta elokuvilta. Välissäkin löytyi monenlaista toimintaa, joista merkittävämpänä Reu v. Kylo Ren. En pidä siitä, miten taistelu loppui, mutta visuaalisesti se kyllä oli näyttävä. Samoin toki myös koko elokuva, mikä ei liene mikään yllätys.
Yksi The Rise of Skywalkerin viisaimpia tekoa oli pitää pääkolmikko yhdessä, erityisesti Finn ja Poe. He eivät vieläkään, ainakin osittain nostalgia syistä, aivan alkuperäisen trion tasolle pääse hahmoltaan tai kemialtaan, mutta tarpeeksi lähelle kuitenkin. Kaikki oli pidettäviä, monipuolisia ja tarpeeksi mielenkiintoisia, jotta heitä jaksaisi seurata koko kolmen elokuvan ajan.
Reyn voima tarjosi paljon mielenkiintoista, joskin myös aina paikka paikoin vähän turhankin näppärän pakotien tilanteesta kuin tilanteesta. ja minä en ole edes niitä, jotka viettäisivät päivänsä hahmon ”Mary Suemaisuutta” haukkuen. Sen sijaan minusta erittäin positiivista oli hänen yhteytensä Leiaan, vaikka Carrie Fisher pitikin lisätä digitaalisesti, aiemmin kuvattua materiaalia hyväksikäyttäen. Niin päälleliimatuilta kuin leia-kohtaukset tuntuivatkin.
Palpatinen tekeminen elokuvan pääroistoksi oli erinomainen ratkaisu, voisi jopa sanoa, että J.J. Abramsin paras. Hän oli ja on vieläkin kaikkien aikojen paras Star Wars-roisto. Ainakin puhdas roisto, sillä toki Darth Vader oli vastustajana omaa luokkaansa, monestakin syystä. varsinkin kuin toinen vaihtoehto olisi ollut käyttää Kylo Renia roistona ja hän taas ei olisi ollut läheskään yhtä vaikuttava.
Luken kaveridroidien C-3PO:n (Anthony Daniels) ja R2-D2:n (Jimmy Vee) mukaan ottaminen oli toinen hyvä idea, varsinkin C-3PO:n, joka sai jopa jotain tekemistä ja yhden elokuvan koskettavimmista kohtauksistakin. Lisäksi hahmo toi mukanaan paljon huumoria ja oli muutenkin hahmo, johon samaistuin eniten. Uuteen trilogiaan tullut BB-8:kin oli mukana, mutta hän ei tehnyt mitään muuta kuin näytti söpöltä.
Elokuvasta löytyi jonkin verran uusia hahmoja, mutta ainakaan toistaiseksi he eivät olleet kovinkaan muistettavia ja tuskin edes fani-innostusta herättäviä. En sano, että olisin vihannut heitä tai mitään. Heille vain ei ollut aikaa antaa minkäänlaista syvyyttä. Alkuperäisestä trilogiasta mukaan tuli kuitenkin Han Solon kapinallisia auttanut vanha ystävä Lando Calrissian (Billy Dee Williams). Hahmo oli kuitenkin enemmänkin fan serviceä kuin joku, joka toi juoneen mitään tarpeellista.
The Rise of Skywalker saattoi olla koko elokuvatrilogian loppu, mutta se ei ole läheskään viimeinen Star Wars-sarja. Raha puhuu ja niinpä uusia Star Wars-elokuvia on paraikaa suunnitteilla. En tiedä niistä vielä enempää kuin sen, että Disney on viisaasti päättänyt tehdä enää vain yksinäisiä elokuvia, ei trilogioita. Se vapauttaa elokuvan tekemistä varmasti paljon.
Uusia Star Wars-elokuvia odotellessa voi vanhojen uudelleen katsomisen lisäksi seurata myös Disney Plussan Star wars-sarjoja, kuten huippuhyvää The Mandaloriania. Star Wars-puute ei siis ole ihan lähellä. Itseasiassa tulevaisuudessa koko sarjasta voisi saada yliannostuksen tai sitten ei. Samaa sanottiin myös supersankarielokuvista ja ne loistavat vieläkin katsojatilastojen huipulla, eikä sille näy toistaiseksi loppua.
Tiivistetysti The Rise of Skywalker lopetti eeppisen saagansa kunnialla, vaikka varmasti elokuva herättääkin paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Melkein tekee pahaa antaa elokuvalle vähemmän kuin viisi tähteä, mutta annan silti. Neljä tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti